Sivut

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kahvilamppu

isovanhemmilta

Kun minä oli alle koulu- ja esikouluikäinen olin päivähoidossa isäni vanhemmilla. Siellä juotiin aina kahden kahvit. Pappa hääri työtuvassa ja mummu sisällä. Kun kahvi oli valmis laitettiin makuuhuoneessa oleva pöytälamppu päälle. Siitä tiesi kahvin valmistuneen. Pappa oli tehnyt lampun mosaiikkijalan ja mummu virkannut lampunvarjostimeen pitsit.

Nyt lamppu koristaa minun makuuhuoneessani ja muistuttaa menneistä.

5 kommenttia:

  1. Vanhat tavarat kantavat muistoja. Varmaan tunnet kahvin tuoksun kun lamppu sytytetään :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana! Kaunis ja minustakin käytännön esineistä tulevat sukulaiset ja ystävät mieleen tosi mukavalla tavalla.

    VastaaPoista
  3. Cheri: Tavallaan, tavallaan. Mummun keittämä kahvi tosin oli varsin laihaa, joten ei liiemmin edes tuoksunut! Muut muistot kyllä ovat pinnassa kuten esimerkiksi hellan lämpö!

    Saila: Valitettavasti tuo varjostin on varsin likainen/nuhraantunut/palanut lampun kuumuudesta. Mutta rakastan sitä silti.

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka kiva tarina. En koskaan kyllästy kuulemaan tarinoita tavaroiden takana. Kaupasta valmiina ostettu tavara on oikeastaan aika tylsä.

    VastaaPoista
  5. Ninni: Niin on! Se oli tärkeä hetki jos ja kun sai joskus käydä valon sytyttämässä!

    Kiitos aivan ihanasta yllätyslahjasta sinulle! Se tuli tänään perille :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.