Sivut

tiistai 30. lokakuuta 2012

Tämä tarina on tosi

Autopaikkani

Eroni jälkeen olen sinnitellyt täällä, aika kaukana, vajaat viisi vuotta ilman autoa. Minulla on kuitenkin ollut koko ajan parkkipaikka. Eräänä tuulisena ja myrskyisenä päivänä, kun kaikki parkkipaikat olivat täynnä, paitsi se minun, katkesi kuusesta latva. Tässä vaiheessa tarinaa on pakko sanoa, että jos parkkipaikka olisi ollut muuten tyhjä, mutta siellä olisi ollut yksi auto, puun latva olisi todennäköisesti tippunut sen auton päälle. Nyt latva tippui, yllätyä, yllätys, minun tyhjälle parkkipaikalleni. Naapuriautot saivat kyllä hieman siipeensä, mutta itse runko tömähti minun tyhjälle parkkipaikalleni.

Huomenna parkkipaikan vierestä poistetaan kuuset kokonaan. Se on hyvä, ovat aika hontelonoloisia. (Toinen vasemmalta on se josta puuttuu latva)

Minä vaan mietin sitä, miksi en lotonnut silloin kun tämä tapahtui? Vai oliko se minun lottovoittoni?


10 kommenttia:

  1. Ei, sinun lottovoittosi on vielä tulossa. Olet menossa sitä kohti. Aika uskomaton tapahtuma. Aivan liian usein saa lukea siitä, kuinka kaikki meni pieleen. Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  2. No, jopas. Aivan liian usein sitä unohtaakin olla kiitollinen siitä, ettei mitään pahaa tapahtunut :)

    VastaaPoista
  3. Viisas kuusenlatva :) Joskus autottomuus on etu.

    VastaaPoista
  4. Voi hyvänen aika! Mutta minua stressaa tässä tarinassa eniten se, etää miten autosi voi enää kuusten poistamisen jälkeen olla Jari Kuusi? Pitäisikö hänet ristiä uudestaan vaikka... Jari Tilheksi?

    VastaaPoista
  5. Elämä tarjoaa yllätyksiä. Tämä oli iloinen sellainen.

    Tuulinen ja myrskyinen? Melkein kuin olisi meidän Tuuliset Pojat olleet liikkeellä...

    VastaaPoista
  6. Ninni: Hyvä tietää! Sitä siis kannattaa edelleen odotella :)

    Millan: Niin, valitettavasti se taitaa olla niin.

    Cheri: Niin on! Tuota en autottomana olisi edes tiennyt, elleivät naapurit olisi asiasta maininneet.

    Saila: :D Tai Jari Lintuparvi! Taas on menaan osunut. Monesti. Eikä nyt ollut kyse pelkistä pihlajanmarjoista...

    Nettimartta: Mikä ajatus! Ehkä teidän pojat olivat asialla kun mitään kovin pahaa ei tapahtunut.

    Rantakasvi: Eikö? Hämmästytti kyllä minuakin.

    VastaaPoista
  7. Heko, repesin tuolle Sailan kommentille niin että omat ajatukset katos päästä!

    VastaaPoista
  8. Kävipäs hauskasti ja onnellisesti. Minä luulin, että sinulla on auto.

    VastaaPoista
  9. Pirkko: Niin minäkin!

    Paula: olenpas kirjoittanutkin hassusti! Nyt minulla on auto. Hankin sen tämän vuoden helmikuussa, ennen sitä sinnittelin ilman!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.