Sivut

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tapahtui tänään

 

Bussia odotellessa

Odotin bussia varsin vilkkaalla pysäkillä, missä busseja pysähtyy varmasti enemmän kuin olisi hyväksi. Yleensä ihmiset säntäilevät ja ryntäilevät ehtiäkseen omaansa. Tänään äiti kahden lapsensa ja ystävättärensä kanssa yritti myös päästä omaansa. Toinen lapsi autettiin ensin keskiovesta sisään, sitten toinen rattaissa. Kun rattaat olivat sisäpuolella, äidin kädet ovien välissä ja loput äidistä sekä ystävätär ovien ulkopuolella, kuski napsautti keskiovet napakasti kiinni. Äiti yritti riuhtoa ja huutaa, siinä sutinassa ja melussa se oli varsin turhaa touhua. Onneksi ainakin yksi bussissa olleista matkustajista reagoi ja avasi suunsa, ovet avattiin uudelleen. Tilanne oli pelottava ja siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Useammallakin tavalla. Itse en voinut tehdä mitään, sillä olin bussin etuovesta noin kahden bussinmitan takana.

Tässä kävi hyvin,  toisinkin olisi voinut käydä. Aiheuttiko tapahtuman vilinä vai vilske, vai turvallisuuden kustannuksella liian tiukoille viedyt aikataulut?

***************************************************************************

Iloisiakin asioita on tapahtunut, olemme saaneet Kirsikalta Pömpsälästä tunnustuksen! Kiitos Kirsikka!
 
1.Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja joka antoi haasteen sinulle.
2.Valitse viisi ( 5 ) blogia (joissa alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3.Toivon,että annat eteenpäin viidelle seuraavalle suosikki-blogillesi tämän.
 
Täältä suosikkiblogitunnustus lähtisi seuraavalle:
 
 
Syy miksi ei nyt voinut lähettää useammille on primitiivinen - eli nälkä.   

 

8 kommenttia:

  1. Voi ei, toivottavasti olet jo saanut ruokaa!
    Ihan karmea tilanne. Sekin on karmeaa, miten harva avaa sen suunsa! Ihan käsittämätöntä. Olen kyllä kuullut, että aikataulut on tosiaan vedetty niin tiukoille, että kuski ei pääse vessatauolle, vaan päätepysäkiltä pitää saman tien lähteä takaisin. Ärtsyttävää tällainen kiirutus.
    Täällä saaristossa on kyllä ihan vastakohta. Kerran yhteysaluksen miehet odottivat minua satamassa tunnin, kun myöhästyin lossista. Vaikka olin jo sopinut yösijan ja soitin kipparille, että tulenkin vasta seuraavan päivän laivalla, hän sanoi, että no kun ei ole muita matkustajia siihen vuoroon, niin he odottavat että pääsen seuraavalla lossilla. Tällaiset miehet eivät varmaan pärjäisi Helsingin liikentessä ollenkaan? Takaatuleva bussi varmaan jyräisi heidät alleen, kun he odottelisivat jotakuta mummoa joka on vasta sitomassa huivia päähänsä kotona.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kiitos tunnustuksesta Mamma N!
    Onneksi lapsiperheellä oli onni matkassa, eikä mitään pahempaa sattunut.

    VastaaPoista
  3. Luulen että kireämpääkin kireämmälle vedetyt aikataulut olivat syy tuohon. Onneksi ei käynyt huonosti.

    Mutta hei, onnittelut tunnustuksesta:)

    VastaaPoista
  4. Todella pelottava bussikokemus!!

    ... ja ole hyvä ;)

    VastaaPoista
  5. Noita hurjia juttuja näkee joskus. Kerran bussissa oli näkövammainen koiransa kanssa ja äkkiä koira hermostui Mannerheimintiellä ja alkoi pyrkiä ulos. Sekä kuljettaja, että matkustajat reagoivat myötämielisesti, bussi pysähtyi ja koira pääsi käymään tarpeillaan. Sitten jatkettiin matkaa eikä kukaan marissut.

    VastaaPoista
  6. Pelottava ja vaarallinen tilanne. Varmaan tuolla äidilläkin oli kauhea kokemus. Onneksi mitään pahempaa vaaratilanteessa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Huh! Onneksi Cheri muisti hiukan toisenlainenkin tapauksen helsinkiläisestä bussista, niin että joskus voi esiintyä inhimillisyyttä ja toisten auttamistakin,
    Onnea tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  7. Osa kuskeista on ihan vain kusipäitä, ei siinä sen syvempiä syntyja tarvita. He kun on ajamassa busseja eikä asiakaspalvelussa, näinhän heille on toiset kuskit opettaneet. Ja sitten kun pitää olla oikein kova jätkä, niin pitää mennä niiden tylyimpien opetuksien mukaan.

    Veikkaan ihan näin lonkalta, että kuski oli suomalainen.

    VastaaPoista
  8. Saila: Jostain syystä sitä alkaa enemmän ja enemmän arvostamaan niitä, jotka sitä mummoa odottavat.

    Anna S: Ole hvyä! Oli onni matkassa heillä.

    Myrsky: Kiitos! Sitä samaa epäilen kyllä minäkin.

    Kirsikka: Kiitos!

    Cheri: Tuopa vasta olikin kokemus! Onneksi koira osasi ilmaista tarpeensa.

    Kiitos Paula! Onneksi tosissaan joukkoon mahtuu hyviäkin kokemuksia.

    Zepa: En osaa sanoa oliko suomalainen vai ei. Olin sen verran kaukana siitä kuitenkin.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.