perjantai 1. maaliskuuta 2013

Tämä vuosi


 Mitä nyt?

Tänä vuonna aloitin joogan. Sitä on nyt takana kahdeksan kertaa. Työmatkakävelyä parisen kuukautta. Ei voi kuin olla tyytyväinen. En tiedä mikä sen viimeisen pisaran tähän muutokseen sai aikaan, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kummasti sitä näköjään uusia rutiineja ja tapoja oppii. Kuntokin tuntuu kohentuneen, eikä se kävelemään lähteminen enää ole kynnyskysymys. Sitä jo melkein automaattisesti kurvaa kohti kävelyreittiä, sen sijaan että valitsisi jonkin muun kulkuvälineen. Hikikään ei enää tule kuin siinä viimeisessä pienessä nousussa ennen työpaikkaa.



Tsemppikaveri liikunnan aloittamisessa on tärkeä. Tällaista sopimusta ystävien kesken voi suositella muillekin. Toimii! 
 

8 kommenttia:

  1. Joo, toimii, vaikka omalta osaltani täytyy nyt keksiä uusi muoto. Kävelyjä voisi harrastaa muutenkin kuin vain laivarantaan hakemaan posteja (edestakaisin alle kilometri eli aika vähän).
    Vaihtoehtoja on. Jumppa, lenkki, hyötyliikunta... pysyn kanavalla ja haasteessa mukana!
    Hienoa sinä! Homma lähti käyntiin tosi nopeasti ja paljon reippaammin ja useammin (sun kohdalla) kuin alun perin ajateltiin!

    VastaaPoista
  2. Minäkin kannatan tsemppikaveria - tulee lähdettyä kuntoilemaan helpommin ja säännöllisemmin. :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa!
    Minä aloitin voimistelun ja toistaiseksi olen sitä jatkanut, kotona ihan omin päin siis. Tuntuu mukavalta, että huomaa edistystä tapahtuneen.

    VastaaPoista
  4. Onnittelut - mä olen vaan tämän flunssani kanssa olla röhnöttänyt. Kaikki energia tuntuu menevän siihen, että jaksaa töissä käydä. No, olen mä työpäivinä yrittänyt lounastauolla tehdä pienen kävelylenkin - muuten mä en pysty iltapäivää istumaan. Mutta sinusta on kyllä hyvä ottaa mallia!

    VastaaPoista
  5. Mun kanssa saa kans puhua jumpista ja liikkumisesta, koska muuten oon niiden juttujen kans aika yksin. Tai ttoi yks homo tuosta naapurista kyllä juoksee älyttömii lenkkejä, mutta sen kans en voi ees puhuu niistä kun oon niin kade, byyhyy. En siis oo kade siitä juoksemisesta vaikken ite siihen enää pysty (oon juossut ihan tarpeeksi tietääksenin myös jutun huonot puolet) vaan niinku jostain semmoisesta tosi pitkäkestoisesta viitsimisestä ja sen tuloksista. Mun ikäinen ukko ja tosi timmi ja terveesti elävä. Mä oon taas tämmönen fiilisjumppailija, jonka on pakko tehä enemmän kuin huvittais oikeestikaan.

    VastaaPoista
  6. Liikunta on terveellistä kaikin puolin, eikä mielestäni vähiten sen tuoman mielihyvän vuoksi.

    VastaaPoista
  7. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän siitä pidät. Etkä enää osaa olla ilman sitä.

    VastaaPoista
  8. Saila: Hyötyliikunnaksi voisi kyllä laskea sulla maankaivuun, kivien siirron yms. Olen sitä mieltä, että ovat paljon raskaampia lajeja kuin mun kävely :)

    Sirpa: Just näin! Tsemppikaveri on hyvä.

    Paula: Niin on. Kummasti on olo myös keventynyt, vaikkei kiloja olekaan lähtenyt.

    Lady of the Mess: Ei tässä nyt vielä siinä olla, että minusta voisi oppia ottaa...Takana kuitenkin monta (kymmentä?) liikkumatonta vuotta!

    Zepa: On se varmaan hyväksi, että mulla on useampi kuin yksi tsemppikaveri :) Tänään taitaa liikunta mennä lumitöiden merkeissä!

    Cheri: Mielihyvää se tosissaan tuo! Tämä lumitöiden tekeminen tässä vaiheessa ei...

    Myrsky: Tähän toivon pääseväni!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.