Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Oppia ikä kaikki

Kutominen

Minä en ole koskaan ollut käsityöihminen. Kouluaikoina äitini joutui kutomaan toisen sukan. Mikä lie päähänpisto nyt tullut, mutta olen päättänyt ryhtyä kutomaan. Harjoittelen oikeaa ja nurjaa, muuta en sitten osaakaan. Kun ensimmäinen tekele valmistui, oli pakko soittaa ystävälle ja kysyä miten se päättely tapahtui. Hyvä tulivat neuvot ja sekin sitten onnistui. 


Nyt on menossa kolmas kaulaliina. Ehkä seuraavaksi pitäisi oppia ymmärtämään mitä ne kaikki kummalliset lyhenteet ja ohjeet tarkoittavat. Mikäli innostusta siis riittää. Tiedä sitä sitten. Vielä ainakin tämä tuntuu mukavalta, paitsi että niska-hartiaseutu vihottelee ja pientä päänsärkyä pukkaa. Ehkä tätä voisi tehdä rennommin ottein. 

14 kommenttia:

  1. Hienoa Mamma N! Uuden harrastuksen aloittaminen ja opettelu vie aikansa, ja eiköhän se niskakin rauhoitu kun alat luottaa kykyihisi. Kauniin väristä lankaa sinulla in työn alla.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä - kutomista voi oppia aikuisiälläkin -olen huomannut saman.:-)

    Ihanat värit langassa!:-)

    VastaaPoista
  3. Hetkinen, onko tuo odotettavissa?
    Minulla on koulukäsitöissä vielä huonompi menneisyys kuin sinulla: äiti teki nuken mekon valmiiksi. Sukkia en ole edes yrittänyt.

    Iskeekö jossain vaiheessa sukan kutomisen himo??

    VastaaPoista
  4. Minä olin ihan yhtä surkea koulun kässyissä, oli se sitten kutomista, virkkaamista tai ompelua :)
    Joskus myöhemmin sitten kun sai tehdä mitä itse halusi (jos halusi) huomasin, että osaanhan minä! Kutoakin osaan, mutta se vaan ei ole mun juttuni. Kai....

    VastaaPoista
  5. Vau, kolmas!!! Hienoa! Ihanat värit.
    Hyvä tuoli on muuten kaiken a ja o (valaistuksen lisäksi) kutomisessa. Sellainen tukeva 40-50 -lukujen hyvä lukutuoli esimerkiksi. Hartioiden pyörittely nyt ei ikinä ole pahitteeksi, sitäkin voi harrastaa aina kutomisen päätteeksi tai välissä. Ja niskan pyörittelyä. Koskee muuten myös tätä koneen ääressä kyhjöttämistä...

    VastaaPoista
  6. Minä yritin virkata pari vuotta sitten. Siihen jää helposti koukkuun.

    VastaaPoista
  7. Varo vaan kutominen on hyvin koukuttavaa (tai tässä tapauksessa puikottavaa)! Mitäs Helmi tykkää kudontaharrastuksesta? Kattiloita se ainakin kiinnostaa suuresti ;) Hienon väristä lankaa, minkä nimistä se on?

    VastaaPoista
  8. Päivi: Mukavalta tuntuu, mutta päänsärystä olen kyllä kärsinyt koko päivän. Väittäisin syyksi kutomista! Tietokoneella istuminenkin on ollut suht vähäistä.

    Sirpa ja Kollo: Kiitos! Toivottavasti opin :)

    Rantakasvi: Voi hyvinkin olla! Tämä on tainnut minulla olla tulollaan jo muutaman vuoden. Kesti kuitenkin ennen kuin puhkesi!

    Pepi: Mutta sinulta sujuvat kyllä puutyöt ja maalaaminen ja vaikka mikä muu! Ei kai kaikkien täydy innostua kutomisesta?

    Saila: KOlmas. Usko vaan. Musta on tullut ihan kone! Täytyy tosissaan muistaa venytellä.

    Myrsky ja Minna: Koukkuun tai puikkoon. Mutta kai niitä pahempiakin addikteja voisi olla?

    AnnaS: Helmi ei juuri tästä harrastuksesta piittaa. Kunhan vaan muut hommat hoituvat. Tuo on Nalle luontopolku lankaa ja värinä kanerva.

    VastaaPoista
  9. Oiskohan tuo vanhenemisen ja rauhoittumisen merkki, vai? Minä osannut kutoa eikä se kiinnostanut, kunnes n 5 v sitten työssä tuli vähän helpompaa ja jäi vähä vapaa-aikaa. Ajattelin "josko yrittäisi kutoa sukat". Ekat piti tehdä ohjetta tavaten, mutta sille tielle jäin! Nämä ovat varoituksen sanoja, voi nimittäin hurahtaa, kuten muutkin varottavat.

    VastaaPoista
  10. Inna Vaara: Taitaa olla? Sukkapuikkoihin en ole vielä tohtinut koskea, harjoittelen nyt ensin.

    VastaaPoista
  11. Hei, hienoa, upeeta, mahtavaa!

    Ylipäänsä on kai kovin hyödyllistä opetella aikuisiällä jotain uutta, eipähän pääse kaavoihin kangistumaan : )) Toivotaan, että päänsärkysi helpottaa ja naulontainto jatkuu!

    VastaaPoista
  12. Olin monia vuosia kutomati ja kun aloitin uudelleen piti opetella kaikki uudestaan, mutta äkkiä se palautui mieleen. Koulussa olin ihan nolla käsitöissä, ei ollut motivaatiota tyhmiin käsitöihin :)

    VastaaPoista
  13. Mähän sain sen kutomiskohtauksen joskus 5-6 vuotta sitten talvella. Kudoin 2 kaulaliinaa. Ekan aloittaminen oli hirveen jännittävää... en muistanut milloin olis puikot olleet käsissä viimeksi! Kaikki ihan arvoitusta. Silmukoiden luominen, häh? Mutta huomasin, että kädet tietää mitä tehdä, kun ei liikaa ajattele. Antoi mennä vaan automaagilla, niin se päättelykin syntyi. Ihmeellistä. Ihmisen aivot, käsittämätön kone!

    VastaaPoista
  14. Inka: Vielä sitä pistetään menemään niska jäykkänä, mutta muuten tuntuu hyvältä! Ehkä sitä joskus vielä tekee jotain muutakinkin kuin kaulaliinan!

    Cheri: Vähän sama vika! Koulussa ei tämä laji napannut lainkaan.

    Zepa: Samaa minä olen ollut havaitsevinani! Kädet muistavat, vaikka aivoissa ei mitään muistijälkeä tuntunut olevan.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.