tiistai 4. helmikuuta 2014

Minä

Linnanmäellä

Joskus, aika kauan sitten, Linnanmäellä oli silhuettitaiteilija Eero Manninen, joka leikkasi ihmisten profiileja ja kuvia paperista. Minäkin kävin siellä ikuistettavana. Tämä työ on uskoakseni tehty 80-luvun puolella. Tai sitten ihan 90-luvun alussa. En muista. 


Olipa hauska löytää tämä. Täytyy laittaa se nyt jonnekin esille. 

12 kommenttia:

  1. Ilman muuta seinälle. Hauska muisto ja taitava leikkaus, olen aina ihmetellyt tuota taidemuotoa, kaikki nuo yksityiskohdat saksilla leikaten.

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno, ehdottomasti kannatamme esille laittamista! :)

    VastaaPoista
  3. Vau miten hieno! Ehdottomasti esille.

    VastaaPoista
  4. Komppaan edellisiä, esille tuo hienous! Mua niin harmittaa, kun olen oman silhuettini nuoruuusvuosilta kadottanut...

    VastaaPoista
  5. Seinälle tommonen muistoaarre on pantava. Sähän oot nätti likka.

    VastaaPoista
  6. Tämä on hieno!

    Voih, luokkaretki v.1987 Lintsille ja samaisen taiteilijan muotokuva jossain kadoksissa. Tämä sinun löytösi on aarre :)

    VastaaPoista
  7. Upea löytö
    *missäköhän mun silhuettini on

    VastaaPoista
  8. Olet kuin sadun prinsessa! Ihana muisto nuoruuden ajoilta. Toki tuollainen hienous ansaitsee päästä parhaalle paikalle.

    VastaaPoista
  9. Lady of the Mess: Kiitos! Seinälle laitettiin.

    Cheri: Sen muistan, että nopeasti tapahtui tuon muotokuvan valmistuminen. Ihmeellistä oli!

    Elina: Esille laitettiin! Hyvä kun löytyi.

    Saila: On se kiva!

    Pirkko: Voi harmi! Minä olen iloinen kun löysin taas omani.

    Myrsky ja Minna: Juu :)

    Nettimartta: Tiedä nyt siitä nätteydestä. Ainakin kuva on hieno muisto kadonneesta nuoruudesta :D

    Milla: Nyt vaan etsimään!

    Me Like: Siellä kanssa, etsintä käyntiin!

    Inna Vaara: Tukka tuossa olikin ehkä eniten minua ja panta. Pitkien hiusten kanssa minulla oli aina panta!

    Snabelbacka: No heh heh, vai että sadun prinsessa. Ei nyt sentään!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.