lauantai 8. helmikuuta 2014

Noloja tarinoita

yksi omistani

Kuuntelin viime viikolla radiota. Siellä puhuttiin noloista tarinoista ja siitä, kuinka ihmiset eivät niitä oikein kehtaa kertoa. Senpä vuoksi ajattelin nyt kertoa yhden omista noloista tarinoistani täällä.

Olin joskus Porvoossa järjestetyssä vanhojen tavaroiden ja antiikin myyntitilaisuudessa. Ihastuin siellä oitis kahteen sirottimeen (kuvassa).


Toisen sirottimen pohjassa oli hintalappu 120 mk. Minä kysyin myyjältä, onko se kappalehinta. Myyjä hämmentyi tästä kovin ja kysyi mieheltään: "Olihan se niin, että nämä maksavat 120 mk kappale?" Sitten he molemmat katsoivat minua avoimen hölmistyneenä. Tietenkin se oli niin, että molemmat olisi saanut tuohon 120 markan hintaan, mutta kun olin asiasta kysynyt, en kehdannut enää sanoa maksavani molemmista tuota 120 vaan maksoin niistä tuplahinnan. Eikä minulla todellakaan ollut tuohon aikaan yhtään ylimääräistä rahaa, mutten vain voinnut muuttaa mieltäni vaan tyynenrauhallisesti ostin sirottimet. Enää en kyllä yhtään ymmärrä mikä siinä nyt niin noloa olisi ollut. Tyytyväinen kuitenkin olen, että nuo hankin.

10 kommenttia:

  1. Hyvän näköiset sirottimet sait, vaikka maksoitkin ehkä liikaa. Ne nolot tarinat onkin usein just niitä missä on yrittänyt säilyttää omat "kasvonsa" hinnalla millä hyvänsä.

    VastaaPoista
  2. Olet asian ytimessä: miksi sitä nolostuu asioista, joista ei lainkaan kuuluisi?
    Mutta hienot sirottimet, kaupan päälle tuli maksettua nolouden oppirahat ;)
    Enää ei nolostella, ainakaan 120 lisä-markalla, eihän ? :)

    VastaaPoista
  3. Voi että :-D
    Mutta nuohan ovatkin aivan ihanat!! Ehdottomasti joka markan arvoiset.

    VastaaPoista
  4. Turhaan nolostuit, minusta myyjäpariskunta toimi nolosti. Jokatapauksessa hieno sirotinpari!

    VastaaPoista
  5. Minä olisin vetänyt kysymykseni takaisin vastauksen kuullessani. Olisin korjannut asian - tarkoitin tietysti kappaletta eikä paria.
    Mutta eipä hätää, kauniit ovat ja muisto tapahtumasta seuraa mukana.

    VastaaPoista
  6. Kauniit sirottimet. Jos en olisi niin kova tinkimään, minulle olisi saattanut käydä samoin :)

    VastaaPoista
  7. Päivi: Maksoin ainakin puolet liikaa :) Kannatti siis pitää pokka ;)

    Milla: Ei nolostella ei. Nyt tuo vain naurattaa.

    Saila: Nii-in. Tassutkin niissä on!

    AnnaS: Luulen, että myyjäpariskunta oli vain äärimmäisen hämmästyneitää tilanteesta!

    Arleena: No niihän nyt tilanteessa olisi tullut toimia! Vaan minä tyttöpä tein toisin.

    Cheri: Minäkin yleensä tingin...Nyt vain väärään suuntaan.

    Inna Vaara: Niin sain! Ovat ilahduttaneet minua kovin kauneudellaan.

    Myrsky ja Minna: Älä muuta sano :D

    VastaaPoista
  8. Voi ei, mikä tapahtumasarja! Sirottimet on kyllä tosi makeet, jokaisen markan arvoiset :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.