Sivut

tiistai 2. syyskuuta 2014

Lukuvuorossa

Kirjoja, kirjoja

Luin Seppo Jokisen Mustat sydämet (Crime Time 2014, noukittu mukaan Porvoon Taidetehtaan kirjojen vaihtopisteestä). Minä pidän Seppo Jokisen tavasta kirjoittaa. Teksti on helppolukuista ja tarinat vievät mennessään. Myös kirjojen henkilöhahmot ovat todellisen tuntuisia, aitoja ihmisiä. Jos dekkareista pitää, niin Seppo Jokiseen kannattaa tutustua ehdottomasti.

Seppo Jokisen jälkeen tartuin Robert James Wallerin kirjaan Hiljaiset sillat (WSOY 1993, hankinta kirpputorilta). Siihen samaan, josta on tehty elokuva tähtinään iki-ihana Meryl Streep ja Clint Eastwood. Kirja tuntuu hyvältä ja tuo mieleen elokuvan kohtauksia. Se on mielestäni merkki siitä, että kirjan ja elokuvan liitto on onnistunut.


8 kommenttia:

  1. Minäkin olen aina pitänyt Seppo Jokisen kirjoista. Viimeisin jäi kuitenkin kesken jostain syystä. Ja Hiljaiset Sillat elokuvana: itken joka kerta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelin tämän kirjan kohdalla kerran mitä se Seppo nyt oikein meinaa. Kun luin luvun eteenpäin, en enää ihmetellyt! Hiljaiset Sillat itketti myös kirjana.

      Poista
  2. Hiljaiset sillat on kirjana iiiiiihana!! Parempi kuin leffa noin ziljoona kertaa .....tai sitten mulla oli otollisen herkkä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on ihana! Tämän kirjan kohdalla elokuva oli kyllä mielestäni oikein hyvä.

      Poista
  3. Minäkin pidän Seppo Jokisen dekkareista, ne ovat oikean elämän makuisia. Hiljaiset sillat on loistava sekä leffana että kirjana. Luin juuri saman kirjailijan teoksen Rajamusiikkia, sitäkin suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin pitää tuo Rajamusiikkia mielessäni!

      Poista
  4. Meitsi vollotti kun Hiljaiset sillat joskus muinoin katsoin. Taitaa se kirjakin ihan kotoa löytyä. Pitäisiköhän aukaista kyynelkanavat?

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina.