maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy

tuli

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli syksy. Kotipihan pensaiden lehdet kellastuivat, aamukaste ei hävinnyt ja koivut suorastaan satoivat lehtiä. Vaahtera ja villiviinit punastelivat kilpaa, minä join kuppikaupalla teetä ja ihmettelin maailmanmenoa. Työnhakua lähinnä. Se kyllä käy työstä. Muutamia hakemuksia on avoimena maailmalla ja tänään lähti yksi lisää.




Aikamoista haaskausta on pitää työhaluisia  ja -kykyisiä ihmisiä kotona. Sanonpa vaan. Onneksi olen sitkeä, en luovuta vähästä ja mieli on virkeä ja avoin uusille haasteille. Kyllä niitä uusia haasteita vielä joskus löytyy. Tiedän sen.

Lukuvuorossa: Hannah Sophie Nimikirjainmurhat, wsoy 2014, omasta kirjastosta. 

12 kommenttia:

  1. Hieno asenne vaikeassa tilanteessa. On haastavaa nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, jos nykypäivä on toivottoman oloinen. Mutta jos mikään on varmaa, on se, että asiat ja tilanteet muuttuvat. Toivottavasti vaan pian!
    Tänne tuli syys vasta tänään, tosin ei niinkään noita kauniita syysvärejä, vaan rankka sade, joka piiskautuu ikkunoihin tuulen voimasta. Syksyn eka tuli hellassa. Tästä se alkaa, kymmenen kuukauden talonlämmityskausi. En tajua, miten ne esi-isämme sai päähänsä jäädä tänne, kun täällä ei ollut kuin muutama kalsea luola?! Aargh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko pysyä positiivisenä :) Onneksi olen sellainen perusluonteeltanikin, helpottaa oloa ja eloa kummasti!

      Poista
  2. On käsittämättömän epäreilua pitää työhaluisia ihmisiä työelämän ulkopuolella joidenkin perkeleen kvartaalihömppätavoitteiden takia. Koska sitähän tää on. Ollaan rahan orjia, maan talouselämän orjia. Ketään kiinnosta ihmisten hyvinvointi. Jaksaako työssä olevat, jaksaako työttömät? OLEN NIIN VIHAINEN TÄLLE MAALLE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin olen monesti ajatellut, että ne jotka ovat töissä, niillä on töitä liiankin kanssa ja meillä toisilla taas sitten ei. Ei ole ihan tasan mennyt nämä hommat.

      Poista
  3. Sinulla on rakentava ja terveellinen asenne. Totta, kauheaa haaskausta, ja tuntuu niin ristiriitaiseltakin. Mitä muuta tämä maa tarvitsisi kuin työhaluisia työntekijöitä? Haasteet kyllä tulevat, antavat vain hiukan odottaa itseään.
    Täälläkin on todellinen syyspäivä, on satanut koko päivän ja ulkona on kylmää ja koleaa. Palavien puiden rätinä pesässä on kuitenkin kodikas ääni, siitä tulee hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, työhaluiset työntekijät luulisivat kelpaavan. Ehkä kohta niin tapahtuukin! Täytyy vain toivoa ja hakea ahkerasti töitä.

      Poista
  4. Työnhaku on vihonviimeistä, ja edessä minullakin taas. Toivokaamme menestystä itse kullekin! Ja tosiaan olen monesti tuota samaa ihmetellyt, että on kumma kun ei ole kyvykkäilel ja halukkaille töitä. Ja tulevasta työvoimapulasta on puhuttu viimeiset 15 vuotta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin. Työvoimapula ja eläkeiän nosto. Siinä ne puheenaiheet. Korneilta tuntuvat kun itse on siinä tilanteessa, että yrittää löytää töitä keinolla millä hyvänsä. Tsemppiä sinulle työnhakuun!

      Poista
    2. Vasta viime viikolla ääneen ihmettelin isovanhemmilleni, että vähän väärästä päästä tunnutaan tekevän tätä työnurien pidennystä, kun mummujen ja pappojen pitäisi pysyä töissä ja samalla nuorempaa väkeä on kotona. Ihmeellistä on maailman meno. Mummu ja pappa olivat samaa mieltä :D

      Tsemppiä työnhakuun sinullekin! Toivotaan!

      Poista
    3. Toivotaan! Minä olen kyllä yrittänyt sanoa joissain kohdin, että tällainen tätienergiakin on hyvä :D

      Poista
  5. On yhteiskuntamme outo, että työhaluinen innokas ja ilmeisen aloitteellinen nainen ei löydä työtä tai hän ei kelpaa (?). Ja vielä ihminen, joka näyttää kaikesta huolimatta säilyvän toiveikkaana ja yritteliäänä. Minuakin alkaa kiinnostaa, koska saat työtä ja mitä.
    Kuules, tuo työttömän työhakuprosessi voisi olla jopa oman blogin aihe. Uskon että kanssasisaria ja lukijoita riittäisi! Ja kun vielä bloggaat kivasti ja luettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti riittäisi tästä aiheesta blogiinkin, mutten taida sentään siihen ryhtyä :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa aina.