tiistai 16. joulukuuta 2014

Kaikki on suhteellista

Ikä

Kaikki on suhteellista ja riippuu mihin vertaa.  Niin kuin nyt esimerkiksi ikä. Välillä sitä ajattelee jonkun asian ikää ja välillä se ei tule mieleenkään. Toiset paranevat vanhetessaan, toisissa ei ikä näy. 





Lähes hämmästyin kun ryhdyin miettimään käyttämieni keittiöpyyhkeiden ikää. Kapioiksi nimikoidut MK-keittiöpyyhkeet ovat äidinäitini siskon tekemiä. Ne ovat siirtyneet sieltä äidilleni ja sitten minulle. Äidinäitini oli syntynyt 1900 eikä ikäeroa siskon kanssa ollut paljoa. Nämä keittiöpyyhkeet ovat siis satavuotiaat. 100!

UE keittiöpyyhkeet ovat huomattavasti nuoremmat. Ne ovat äitini kapioita ja tehty 50-luvulla.

Kulumisen merkkejä ei näy, värit ovat säilyneet. Silitysrautaa näille olisi kyllä ehkä voinut näyttää ennen valokuvausta, mutta tämän vuoden silityskiintiöni on jo täynnä. Vuoden kiintiöön ei missään nimessä mahdu enempää kuin viisi silityskertaa.

24 kommenttia:

  1. Ihana postaus.
    Ja kun vielä nämä pyyhkeet oikein mankeloisi niin tulisi esille kankaan oikea kiilto ja kuosi olisi loistava.
    Sinulla on aarteita joihin liittyy vahvasti sukusi naisten arjen elämä ja rakkaat muistot.
    Sinä omistat aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mankelointi tekisi varmasti hyvää, ehkä myös se silitysrauta. Onneksi tykkään näistä myös ryppyisinä! :)

      Poista
  2. Mä olen huomannut saman - vanhat keittiöpyyhkeet ovat hyvin kestäviä. <3

    VastaaPoista
  3. Viisi silityskertaa. Se on aika paljon, minulla taitaa jäädä kiintiö sen alle ;-)

    VastaaPoista
  4. Toota. Minullakin on joitakin äitini vanhoja - myös kauniisti nimikoituja - 1950-luvun alusta. Ja miten hyviä ne on edelleen käyttää!

    VastaaPoista
  5. Monessa satavuotiaassa on laatu vähän toista kuin näissä tämän päivän "nuoremmissa"!
    Ja pätee muuten joihinkin ihmisiinkin ☺

    VastaaPoista
  6. Komppaan Molleyta, mankelointi toisi kiillon esille. Ja sitten voinkin todeta, että omat kapiopyyhkeeni (mummun vanhat) ovat kaapin perällä. Joskus ne ovat mankelin kanssa kohdanneet, sillä mankelikin on mummuni vanha ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, sinäkin siellä olet mankeloinnin ystävä :) Ei muuta kuin mummun vanhat kapiopyyhkeetä käyttöön, niin pääset mankeloimaan :)

      Poista
  7. Minullakin on käytössä mummoni kirjomia keittiöpyyhkeitä, aarteita ♥.
    Onpa kiva kuulla että on muitakin joita silittäminen ei erityisemmin kiinnosta... ;)

    VastaaPoista
  8. Vanhat pellavapyyhkeet taitaa olla ikuisia. Mulla on äitiniäidin ja myös hänen edeltäjieen peruja.

    VastaaPoista
  9. Muistan kuulleeni, kuinka Ruotsin kuninkaanlinnassa mankeloitiin kivimankelilla kaikki hienot vanhat damastiliinat kruununprinsessan häihin, toki varmasti kaikkiin muihinkin tilaisuuksiin. Juuri siksi, että se tuo kiillon esiin. Minulla on äidinäidinäidin kutomia damasteja, olisikin ihana nähdä ne kerran oikein loistossaan mankeloituna. Pitänee viedä ne Tukholmaan ;-)
    Ihania nuo vanhat tekstiilit ja kirjailut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholmaan, kyllä. Tänne ei ainakaan kannata tuoda :D

      Poista
  10. Vanhat on pyyhkeet! Ei kyllä näytä siltä, että ajan hammas niihin olisi pahasti purrut.

    Mutta sinun silityskiintiösi on suurempi kuin minun. Minä en silitä välttämättä kertaakaan koko vuonna. Kiintiö riippuu siitä tarvitaanko sinä vuonna kauluspaitaa vai ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä oikein ymmärräkään niiden ikää! Voi olla, että vähän liioittelin tuossa kiintiömäärässäni :D

      Poista
  11. Aivan kuin uusia :) Minullakin on paljon vanhoja perittyjä pyyhkeitä ja muita tekstiilejä, ne kestävät ja kestävät. Ennen ajateltiin tavaroiden pitkäikäisyyttä, kertakäyttösyys oli tuntematon käsite.

    VastaaPoista
  12. Ennen tehtiin kestävää ja ikuista. Pitkä historia pyyhkeilläsi. Kaiken kun osaisivat kertoa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.