Sivut

maanantai 29. syyskuuta 2014

Muistoja

ja aarteita

Kuten varmasti on tullut kaikille selväksi, täällä raivataan. Ihan jokaista muistoa ja aarretta en ajatellut esitellä, mutta tämä on lähes pakko esitellä.


Minä olen ollut Turussa, ilmoitan hieman sarkasmia äänessäni. Muistan kyllä mihin tämä matka liittyi ja mukavaa oli, mutta onko minun silti pitänyt säilyttää Turun kartta ja juna-aikataulu vuodelta 1999 - 2000?


Näitä aarteita esitellessäni mietin minkälaisen kuvan itsestäni annan. Ei ehkä näiden juttujen perusteella uskoisi, että on täällä kyllä ihan siistiäkin. Paitsi kaapeissa ja siihen minä nyt muutosta olenkin hakemassa. Kauan tämä urakka tuntuu vievän, mutta on onneksi aikaa.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Valokuvia

Laatikollinen valokuvia cd:llä

Kovin hitaasti etenee tämä järjestely, kun löydän aina jotain mielenkiintoista tutkittavaa. Kuten esimerkiksi laatikollinen valokuvia cd-levyillä. Onneksi näitä on vielä mahdollista lukea läppärilläni.


Lyhyen katsauksen jälkeen voi todeta, että osa näistä on jo netin kuvapalvelussa, osa ei. Olisi tässäkin sitten pieni urakka. Muutamia muistoja tännekin laitoin talteen, vaikka kuka sitäkään tietää kuinka kauan näitä blogipalveluja ylläpidetään.


Innostuessani en millään malttaisi edes syödä. Kun jääkaapissa ei ollut mitään valmista, oli pikaruuan vuoro. Spagetit kiehumaan ja jauhelihakastike työn alle. Kastikkeeseen jauhelihaa, tomaattisosetölkki, maustamattoman tuorejuuston jämät, suolaa, mustapippuria sekä tuoretta basilikaa. Kyllä maistui hyvälle. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se, etten ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen ja kello lähenteli jo neljää viittä.


Raivaustyöt jatkuvat. Tämä on puhdistavaa!

PS: Eilen olen kyllä tehnyt muutakin. Reilun 9 km lenkin ystävän kanssa. Nyt ovat pikkuvarpaat isoilla rakoilla ja lihakset varsin jäykät.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Flamencoa

Madridissa, Espanjassa

Työmatkallani syyskuussa 2005 kävimme myös katsomassa flamencoa kuulemma yhdessä Madridin suosituimmista flamencopaikoista. Nimeä en valitettavasti muista. Tunnelma oli katossa ja esitykset taiturimaisia. Kuvat tärähtäneitä, sillä ne on kuvattu tarkoituksella ilman salamaa. Kertovat kyllä tunnelmasta. 












Kuvien ruskeapukuinen vanhempi rouva oli illan päätähti ja oli upeaa kuinka muut esiintyjät tanssijoista soittajiin osoittivat hänelle kunniaa.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Real Madrid

Jalkapallostadion

Työmatka on vienyt minut syyskuussa 2005 Madridiin, Espanjaan ja siellä turistikierrokselle Real Madridin jalkapallostadionille. Mikäli oikein muistan, väkeä stadionille mahtuu n 80.000 henkilöä eikä alueella ole mitään stadionia varten rakennettua parkkipaikkaa. (Miksi täällä parkkipaikat ovat niin tärkeitä? Siksikö kun meillä on aina ollut paljon tilaa väkilukuun nähden?) Pääsimme istumaan kotijoukkueen vaihtopenkeillä ja käymään vierasjoukkueen pukuhuoneessa, kiersimme myös palkintomuseon (jalkapallo+koripallo), illallista nautimme stadionilla olevassa ravintolassa. 











Stadionin ravintolasta oli upea näkymä valaistulle kentälle, harmi, etten nyt saa tätä tänne millään oikein päin! 
Olipa kyllä hauskaa, että löysin nämä kuvat! 

torstai 25. syyskuuta 2014

Syysmuotia

Kotipihalla

Kotipiha tulee tutummaksi kuin koskaan, siitä pitää huolta Sulo-kissa. Vaikka pieni sade ei ulkoilua haittaa, tänään pysyttelemme sisätiloissa. Sulo vetää sikeitä ja minä käyn edelleen läpi kirppikselle joutavia tavaroita. Tuntuu kyllä, että saan enemmän sotkua aikaan kuin selkeyttä. 



Ehkä se selkeyskin sieltä vielä tulee. Nyt mietityttää jo se, mitä teen niille tavaroille, jotka tulevat kirppikseltä takaisin kotiin. 

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy

tuli

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli syksy. Kotipihan pensaiden lehdet kellastuivat, aamukaste ei hävinnyt ja koivut suorastaan satoivat lehtiä. Vaahtera ja villiviinit punastelivat kilpaa, minä join kuppikaupalla teetä ja ihmettelin maailmanmenoa. Työnhakua lähinnä. Se kyllä käy työstä. Muutamia hakemuksia on avoimena maailmalla ja tänään lähti yksi lisää.




Aikamoista haaskausta on pitää työhaluisia  ja -kykyisiä ihmisiä kotona. Sanonpa vaan. Onneksi olen sitkeä, en luovuta vähästä ja mieli on virkeä ja avoin uusille haasteille. Kyllä niitä uusia haasteita vielä joskus löytyy. Tiedän sen.

Lukuvuorossa: Hannah Sophie Nimikirjainmurhat, wsoy 2014, omasta kirjastosta. 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Lapsi on lapsi

Aina vaan

Vanhempani ja veljeni kävivät eilen kylässä. Toivat tullessansa ison kasan omenoita, Sulo-kissalle vessamaton, kahvipaketin, kahvikermaa, vanilijakastiketta sekä omenapiirakan. Kaiken tämän jälkeen he lähtiessään ostivat kirppiskasastani tuikkukupin. Kun äitini kysyi tosissaan sen hintaa, ilmoitin leikilläni sen maksavan kaksi euroa. Äiti ilmoitti tähän, että isä maksaa siitä vitosen. Ei sitten auttanut muu kuin isän kaivaa lompakkoaan.


Kyllä se tämän perusteella siltä vaikuttaisi, että lapsi on aina lapsi ja lasta täytyy tukea. Vaikka lapsella ikää jo 48 vuotta olisikin.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

16 ämpäriä

omenoita

Vanhemmillani on muutama omenapuu. Niiden iästä huolimatta satoa tulee enemmän kuin itse ehtii tai jaksaa käyttää. Kuten muillakin vanhoilla omakotitaloalueilla on tapana, niin myös vanhemmillani, portinpieleen laitetaan omenoita ämpäriin ja siitä saavat naapurit ja ohikulkijat ottaa niin paljon kuin jaksavat kantaa. Tänä syksynä portinpielestä on kadonnut jo 16 ämpärillistä.


Jotain on tullut takaisinkin; purkki omenahilloa ja omenapiirakka. Tämä on uutta ja tapahtunut ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Vaikkei mitään vastinetta odoteta, on tämä silti ilahduttavaa!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Asiat etenevät

Kirppispöytä varattu

Nyt täällä ei enää haaveilla, vaan kirppispöytä on todellakin varattu lokakuun alkuun. Tavaraa on paljon ja sen kerran kun mennään, niin ollaan sitten kaksi päivää. Toivottavasti kauppa käy ja kotiin tullaan mahdollisimman pienellä kuormalla.


On kyllä puhdistavaa siivota paikkoja kun tietää, että jostain pääsee eroonkin. Ehkä noita kertyviä kasojakin kestää kun tietää, että niille on tarkoitus.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syysjuhlat

Jo perinne

Vuoteen mahtuu muutamia jo perinteeksi muodostuneita asioita, myös juhlia. Eilen vietettiin ystävillä perinteisiä hirvipeijaisia. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja paljon naurua. 


Niin ja ammuntakisat. Tänä vuonna sain viidellä panoksella tulokseksi neljä. Viime vuonna hieman enemmän, muistaakseni kahdeksan. Onneksi panokset olivat ekologisia eikä tämä hirvikään pahoin loukkaantunut. 


Ilma helli ja ruokailu tapahtui tänä vuonna ulkona. Mitä mainioimmat juhlat. 


lauantai 13. syyskuuta 2014

Aika

Ja sen kuluminen

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän käsitys ajasta muuttuu. Olen kuullut puhuttavan sen johtuvan siitä, että ihmisellä on enemmän kokemuksia ja elettyä aikaa takanaan. Paljon tietoa ja tunteita, paljon historiaa. Jos ennen mietti, että taas on tiistai, nyt voi jo miettiä, että taas on syksy. 


Ei 80-luvustakaan tunnu vielä niin pitkä aika olevan, olinhan silloin jo (lähes) aikuinen. Kun luin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kirjan ensimmäisen osan Rakkaus, tuntuu kuitenkin, että 80-luku oli ajatusmaailmaltaan lähes keskiajalla. 

Lukuvuorossa: Gardell Jonas Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1. rakkaus, Johnny Kniga Publishing, 2013, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Kerman Piper Orange is the new black, vuosi vankilassa, Seven-pokkarit, Otava, 2014, omasta kirjastosta. 

Ja niin, olen sortunut ostamaan muutaman pokkarin. Sellaista se vaan nyt joskus on tämä ihmisen elämä. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kasoja, kasoja, kasoja

Paljon kasoja

Vihdoinkin olen toteuttamassa sen mitä olen pitkään miettinyt. Menen kirppikselle myymään tarpeettomia tavaroita. Pöytä on vielä varaamatta, se hoituu ensi viikolla. Vaikka suunnitteilla on viikonloppukirppis lokakuussa, olen jo pikku hiljaa alkanut raivaamaan paikkoja. Se tarkoittaa sitä, että täällä on erinäköisiä kasoja eri paikoissa. Urakka jatkuu edelleen. Mukaan lähtee astioita, kirjoja, leffoja, musiikkia, vaatteita, kehyksiä ja kaikenlaista. Saa nähdä mitä kaikkea matkaan lähtee. 

Tahmaisia sitrushedelmiä ei suositella syötäväksi sängyssä valoisen peitteen päällä. 

Eipä tähän päätökseen tarvittukaan sitten kuin paljon puhetta ja mukaan innostunut ystävä. 

Lukuvuorossa: Tuuri Hanna Tuulen maa, Otava, 2012, omasta kirjastosta. 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Aakkoset

Elämäni aakkoset

En minä unohda (yleensä), mutta joskus voin olla asioissa hidas. Kuten nyt tämänkin kanssa. Häivähdys Purppuraa -blogissa kirjattiin elämän aakkoset jo huhtikuussa. Minä tartun asiaan nyt. Tässä ne ovat, elämäni aakkoset:

A = Aamu. Minä nautin aamuista ja haluaisin olla enemmän aamuvirkku kuin itseasiassa olenkaan. Aamiainen. Rauhallisen päivän nautinnollinen aloitus.


B = Blogi, bloggaus. Ei kai tarvitse selittää.
C = Cat. No, okei. Tämä on vähän fuskua kun on myös k:ssa.
D = Downton Abbey tv-sarja.
E = Englanti. Kieli, kulttuuri, maa, maisemat, hyvät ja realistiset tv-sarjat ja kirjat, astiat.
F = Fiskars, sekä sakset ja muut tarvikkeet, että koko kylä.
G = Gilles eli Sulo Naukula.
H = Helmi, Helsinki.
I = Ihmiset.
J = Jooga. Alkoi taas ja kyllä sitä onkin kankea kesän jäljiltä. Myös joulu.
K =Kissat, kirjat, koti, kaupungit. Huh, tännepä tuli ihan ruuhkaa. Lisääkin tulisi, mutta jätetään nyt tähän.
L = Lahjojen hankkiminen. Siitä minä pidän, varsinkin silloin kun on keksinyt hyvän idean tai nähnyt jotain lahjan saajalle täydellisesti sopivaa. Lahjan saaja voi toki olla erimieltä!
M = Mielenrauha.
N = Nauru. Pidentää ikää ja tekee hyvää. Naukula, se blogi josta aloitin.
O = Onni. Onnellisuus. Onni-kissa(t) ja elämisen onni.
P = Porvoo, perhe.
Q = Queen ja varsinkin Bohemian Rapsody.
R = Ruoka.
S = Sade, saaristo. Yhdessä ja erikseen.



T = Tarinat, taulut, Tove J., tietokone.
U = Urheilu, minä olen aikamoinen penkkiurheilija.
V = Valo, valokuvat, vuodenajat.
W = Wilma. Edesmennyt kissani.


X = X-factor. Minä pidän siitä kun joku yllättää ja onnistuu. Osaa jotain täydellisesti. Siksi katson joskus youtubesta näitä pätkiä onnistumisista. Vähän salainen harrastus tämä. Hys hys siis.
Y = Ystävät. Tietenkin.
Z = Zoo, minä pidän eläintarhoista, vaikka ne vähän ristiriitaisia ovatkin. Pidän ainakin silloin, kun ne ovat hyvin hoidettuja ja eläimillä on tilaa ja virikkeitä.
Å = Åbo. Ihan oikeasti tykkään, enkä kyllä tähän kohtaan muuta keksisikään. Paitsi ehkä sen norjalaisen naiskirjailijan Åsne Seierstadtin, joka kirjoitti mm Kabulin Kirjakauppiaan.
Ä = Äiti.
Ö = Östermalm. Kaunis kaupunginosa Tukholmassa.

Tätä postausta tekiessäni, aiheeseen oli tarttunut myös Lady of the Mess. Vaikea oli miettiä, mutta kiva näitä on lukea. Tarttuisikohan joku haasteeseen?

PS: Tunnisteita merkitessäni huomasin, että minähän olisin voinut luntata vastaukset sieltä :)

perjantai 5. syyskuuta 2014

Emännän tietokirjasta

Kahvikutsut - vuodelta 1958

En malta olla jatkamatta samasta aiheesta. Ote Emännän tietokirjasta kohdasta Kahvikutsut:

"Vieraat kutsutaan joko puhelimitse tai pienellä kortilla pari päivää ennen kutsuja. Sopiva sanamuoto on esim.: Tervetuloa luokseni (-mme) kahville (iltaa viettämään) silloin ja silloin. - Hyvissä ajoin ennen vieraitten tuloa on tarjoiluastiat järjestettävä niin, että kaikki sujuu kommelluksitta ja häiriöittä, pöytä tai pöydät on katettava, huoneet tarkoin siistittävä jne. Jos vieraita on vain muutamia, katetaan ns. istumapöytä. Puhdas kaunis pöytäliina levitetään pöydälle, keskelle asetetaan aistikkaasti järjestetty kukkamaljakko ja jokaisen kahvivieraan paikalle kupit ja niiden viereen tai alle pieni leipälautanen. Kahvileipä, jota ei pidä olla liian montaa lajia, asetetaan sievästi vadille järjestettynä pöydälle. - Useampia vieraita odotettaessa järjestetään kupit kauniiseen ryhmään pöydän päähän ja leipälautaset asetetaan yhteen tai useampaan pinoon. Jos kahvin jälkeen tarjotaan hedelmiä, mikä usein on tapana, järjestetään myös hedelmämaljakot, lautaset, veitset ja paperilautasliinat valmiiksi etukäteen. Ks. pöydän kattaminen.

Isännän ja emännän velvollisuudet alkavat heidän kotikutsuissaan vieraiden vastaanottamisella ja tervetulleiksi lausumisella. Jokainen vieras otettakoon niin ystävällisesti vastaan, että hän mielihyvin saapuu vastedeskin.

Tahdikas isäntäväki ei osoita hermostumista tai mielipahaa pienten vastoinkäymisten tai onnettomuuksien sattuessa; niitä voi tapahtua vaikka kutsut olisivat kuinka hyvin järjestetyt. Ei sovi myöskäään esittää ylen määrin anteeksipyyntöjä esim. leivonnaisten tai ruoan epäonnistumisesta, myöhästymisestä tai muista seikoista, jotka ovat toisin kuin isäntäväki olisi halunnut. Ilman anteeksipyyntöä sitä ehkä ei olisi huomattukaan. Emännän hermostuneisuus ja väkinäinen hymyily ei ole omiaan luomaan iloista ja vapaata tunnelmaa, joista juuri riippuu kutsujen onnistuminen. Isäntäväki seurustelee rakastettavasti kaikkien vieraiden kanssa ja pitää huolta siitä, ettei kenenkään tarvitse ikävystyneenä istua yksinään. Kaiken tulee sujua luontevasti ja aivan kuin itsestään.

Omiin kutsuihinsa emäntä pukeutuu vaatimattomammin kuin muiden luo lähtiessään, ei kuitenkaan liiallisuuksiin mennen."



Huh, huh. Juttu vaan jatkuu ja on hyvä pitää mielessä, että sisäkön tai talon nuorimman tyttären on yleensä kaadettava kahvit.

torstai 4. syyskuuta 2014

Oi aikoja

oi tapoja

Tässä taloudessa riittää raivattavaa. Nyt olen jälleen kirjahyllyn kimpussa. Sieltä löytyy vaikka mitä. Kuten nyt esimerkiksi tämäkin kirja.


Ote kirjan sivulta 40, kohdasta Kahvikutsut:

"Englantilaisilla on kello viiden teensä, meillä suomalaisilla on perinteiset iltapäiväkahvit. Aiemmin kahvipöytä tuli olla lastattu leivonnaisilla, nykyään riittää pari kolme tarjottavaa, pieniä karjalanpiirakoita munavoin kera, täytettyjä tuulihattuja, voileipiä, tiikerikakkua, hedelmäpiirasta, mitä nyt keksii. Ennenvanhaan pidettiin vehnästä pakkopullana, eipä tänään. Kotitekoinen vehnänen on herkku! Kahvin ohella tarjotaan myös teetä tai voidaan kutsua pelkästään teelle. 

Rouvasväen kesteihin voi aina keksiä ohjelmaa. Tehdään käsitöitä seuran myyjäisiin, joku lukee otteita kirjauutuudesta, aiheesta keskustellaan. Tai pidetään juhlat kyökin puolella, kahvittelun lomassa leivotaan 100 piirakkaa, tehdään lasimestarin silliä tai hakataan rosollia urheiluseuran myyjäisiin." 

Kirjaa selatessani oli pakko tarkastaa sen kirjoitusvuosi. Arvaako kukaan?

tiistai 2. syyskuuta 2014

Lukuvuorossa

Kirjoja, kirjoja

Luin Seppo Jokisen Mustat sydämet (Crime Time 2014, noukittu mukaan Porvoon Taidetehtaan kirjojen vaihtopisteestä). Minä pidän Seppo Jokisen tavasta kirjoittaa. Teksti on helppolukuista ja tarinat vievät mennessään. Myös kirjojen henkilöhahmot ovat todellisen tuntuisia, aitoja ihmisiä. Jos dekkareista pitää, niin Seppo Jokiseen kannattaa tutustua ehdottomasti.

Seppo Jokisen jälkeen tartuin Robert James Wallerin kirjaan Hiljaiset sillat (WSOY 1993, hankinta kirpputorilta). Siihen samaan, josta on tehty elokuva tähtinään iki-ihana Meryl Streep ja Clint Eastwood. Kirja tuntuu hyvältä ja tuo mieleen elokuvan kohtauksia. Se on mielestäni merkki siitä, että kirjan ja elokuvan liitto on onnistunut.