Sivut

perjantai 25. joulukuuta 2015

Onni on..

Onni on..

Onni on oma pieni huonekuusi, aikaa ihailla sitä ja joulunpunaiset pallot.


Onni on ystäviltä saadut lahjat, odotetut ja yllättävät. Onni on ystävät.


Onni on auringonpaiste ja vihreys. Onni on tietoisuus valon lisääntymisestä.


Onni on illalliskutsut jouluaattona,


Joulu on sujunut mallikkaasti ja minulla on epäilys sen jatkuvan samanlaisena.

Lukuvuorossa: Haatainen Kaisa, Meikkipussin pohjalta, Johnny Kniga kustannus, oma joululahja. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Helle, Otava, 2015. Luettu jo. 

Mitäköhän sitä seuraavaksi lukisi?

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Hyvää joulua! 

Valoa jouluunne, pimeisiin päiviin, iloa ja tunnelmaa. 


Kukin olkoon tavallaan, yhdessä tai yksin. Ystävien seurassa, suvun kesken. Rauhassa tunnelmoiden tai tavallista arkea eläen. Hyvää Joulua!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pimeää, harmaata

harmaata ja pimeää

Aamulla ajattelin päivän valkenevan. Puolenpäivän aikaan olin menettänyt toivoni asian suhteen. 



Onneksi päivään toi valoa ystävän tapaaminen, yhteinen humpsutteluhetki vanhassa kaupungissa, maistuva omenaglögi ja hankittu joululahja. Vaikea uskoa, että jouluaatto on ensi viikolla. Ei hetkeäkään liian aikaisin, jos minulta kysytään.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Toinen päivä

alkeita

Toinen kurssipäivä takana. Nyt ei tahtoisi muuta kuin kuvata, kuvata ja kuvata.


Harjoitella, leikkiä ja kuvata. Epäonnistua ja oivaltaa.


Lukea ohjekirjaa ja oppia lisää. Toiselle peruskurssillekin voisin mennä. Yksi uusi kurssi on jo varattu ja se alkaa tammikuussa.  Aihe on kuitenkin hieman toinen.


Ei tämä innostus oikeastaan yllätä, kamera on ollut rakas jo ennen tätäkin. Nyt entistä enemmän.


Ainoa asia mikä hämmästyttää on se, että nyt vasta osaan ja pystyn lukemaan ohjekirjasta. Aikaisemminkin olen yrittänyt, mutta tipuin heti ensimmäisen luvun aikana. Kameran nappulat ja vivut eivät menneet jakeluun, enkä millään ymmärtänyt niiden merkityksiä. Nyt osaan tulkita sellaisiakin kohtia ja asioita, mistä kurssilla ei ollut edes puhe. Olen erittäin tyytyväinen.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Digikuvauksen alkeet

Yksi kurssipäivä takana

Olin tänään aikuisopiston järjestämällä valokuvauskurssilla Digikuvauksen alkeet. Valokuvauskurssia olen miettinyt jo vuosia. Nyt harmittaa miksi vasta nyt sain sen aikaiseksi.


Aamulla hieman laiskotti, enkä millään olisi jaksanut lähteä yhdeksäksi kurssille. Vaan ei harmittanut enää ensimmäisen tunnin jälkeen.


Nyt kun vielä muistaisi kaikki opit, niksit, harjoitukset ja omat oivallukset silloin kun kuvaa. Vaikka kyllä se varmasti niin on, että kun sen oppii, niin liikkeet siirtyvät lihasmuistiin samalla lailla kuin vaikka autolla ajo.


Harjoitus se on joka tekee mestarin. Vaikka joskus paperinenäliinäkin voi auttaa tunnelman luomisessa. 



Tänään käsittelimme: aukkoa, aikaa, ISO-lukua, tarkennusta, syvyysterävyyttä ja rekvisiitan käyttöä. Tarkoituksena oli tutustua omaan kameraan ja sen toimintoihin.  

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Minä en ikinä...

vaan sitten kuitenkin

Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.


Viime viikonloppuna ostin.

Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo). 

Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin. 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Teetä ja puolukkapiiras

ja vähän harmia

Hvitträskistä mukaan tarttui myös puolukkapiiras. Samalta rouvalta olen aikaisemmin ostanut sienipiirakoita, nyt niitä ei ollut. Saaripalstan Saila suositteli puolukkapiirakkaa ja kyllä kannatti!


Erittäin herkullista. Pistelinkin sitten puolikkaan piirakan napaani aika rivakkaa tahtia, en kuitenkaan ihan saman päivän aikana. 


Harmi vaan, että ruokajuomaksi valikoitunut tee teki rinkulan valkoiseen pöytään. Sen verran on pöydän pinta jo kulunut, että millään en saanut sitä pois. Löytyisikö vinkkejä? 

Mukavaa itsenäisyyspäiväniltaa kaikille! 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulumarkkinat

Hvitträskissä

Joulunaika alkaa Hvitträskin ihanista joulumyyjäisistä. Ainakin minulle. 

Tällä kerralla minä ja myyjäisseuraksi saamani ystävä ihastuimme kuvien pöydän tarjontaan. Kierrätysastioista tehtyjä kynttilänjalkoja, kannuja ja kolmikerroksisia vateja täynnä ollut myyntipöytä suorastaan lumosi. 




Ystävä osti kolmikerroksisen vadin ja minulle päätyi kynttilänjalka. Siihen mahtui myös tuollainen pattereilla toimiva kynttilä, joita sattuneesta syystä täällä polttelen.

Kynttilänjalka maksoi 6 euroa ja on kyllä hintansa väärti. 

Näyttää myyjä löytyvän myös FB:stä, josko jotakuta kiinnostaisi ja taidan tämän osoitteen laittaa tänne itsellenikin muistiin. Tekijänä siis Recycling by Diana.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Hengitä, hengitä

Hengitä nyt hyvä ihminen

Nyt on kiire. Niin kiire, että kun istuu työpäivän jälkeen autoonsa sitä ryhtyy miettimään tuliko päivän aikana lainkaan hengitettyä. Ehkä hengitin, mutta muistikuvia siitä ei ole. Työ on mielekästä, kivaa, haastavaa ja sitä on, noh, tarpeeksi. Mutta en valita. En halua valittaa. Pakko kuitenkin todeta tilanne, henkäistä syvään ja sitten vaan kääriä hihansa.


Ja jos jossain pitäisi petrata, niin se on se kuuluisa kommunikointi. Ei varmasti yllätä ketään. Ja vaikka kuinka asioita omasta mielestään selkeästi selittäisi, aina on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä selitystäni. Joskus mietin ovatko tahallaan ymmärtämättä lisätöiden pelossa. Joskus huomaan itse aloittaneeni kesken lauseen, eikä toisella ole edes mahdollisuutta ymmärtää. Taitolaji, joka vaatii keskittymistä ja paneutumista.

Niskat ja hartiat paukkuvat. Kiireellä tapanani on nostaa hartiat korviin näpytellessäni viestiä viestin perään. Kotikonetta ei juuri tee iltaisin mieli avata, vaikka blogeissa pyöriminen onkin kovin rentouttavaa. Kommentointi on jäänyt, mutta ehkä senkin aika taas joskus tulee.

Vaan on se työnteko silti ihanaa. Motivoivaa ja mielekästä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Uskalsin

Uskalsin

Oli pakko kokeilla. Ensin varovasti, palkin päällä kävellen, sitten jo lasilla. Oli aika jännää kyllä. Leffamainoksen teksti vaikuttaa pelottavalta tuohon kohtaan. Onneksi en huomannut sitä lasilla seistessäni ja onneksi sain jälkikäteen kuulla, että lasilattian ovat tehneet taitavat tekijät.

Kuva: Ana


Korkeista paikoista olen aina pitänyt, tämä tuntui erilaiselta. Jännittävämmältä kuin vaikkapa Eiffel-torni.

Rohkeaa viikkoa!  

PS: Lasilattia löytyy Tennispalatsista, Helsingistä. 

lauantai 21. marraskuuta 2015

Puurosta

ja kvinoasta

Viime vuonna minulla oli ruokaremontti. Silloin kiloja lähti reilut kuusi ja nyt niitä on tullut takaisin varmasti kahdeksan. Mutta ei minun nyt siitä pitänyt kirjoittaa vaan kvinoasta. 

En saanut millään maistumaan. En, vaikka laitoin sekaan pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja vaikka mitä. Messuilla käydessäni törmäsin suomalaiseen luomukvinoaan. Osastolla tarjoiltiin maistiaisiakin, ihan pelkkään veteen keitettyä kvinoapuuroa. Herkullista. 



Ei voi muuta kuin todeta, että kvinoalla ja kvinoalla on eroa. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ostin

Messuilta

Eiffel-torni viehättää minua, Pariisi on mielentila. Ostin siis niiltä edellisviikonlopun messuilta itselleni korun.


Ja sitten tapahtui se mikä tapahtui. Siinä jäi pieni ihminen sanattomaksi, hieman pelokkaaksi ja pohjattoman surulliseksi.


PS. Tuolta messuosastolta olisin kyllä löytänyt vaikka mitä. Mutta se on toinen juttu se.




torstai 12. marraskuuta 2015

En ostanut

vaikka mieli teki





ja nyt harmittaa... Kauppiaan tiedot ovat kadonneet. Tunnistaako joku kenen tekemiä? Mielestäni nämä kaikki olivat samalla osastolla. 

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Joululahjaostoksilla

ja kuinka sitten kävikään?

Kävin tänään messuilemassa. Tavoistani poiketen kiersin myös muilla osastoilla kuin lemmikkipuolella. Löysin messuilta saman kaupan minkä edellisenä iltana olin löytänyt Museokadulta. Ihastuin ja rakastuin näihin gobeliinityynynpäällisiin kertaheitolla. Olisin halunnut ne kaikki!




Koska olen säästöbudjetilla, en ostanut tältä osastolta mitään itselleni. Mutta joululahjan vanhemmilleni ostin. Heillä on talven kovilla pakkasilla tapana pitää oven edessä rullalle pyöritettyä peittoa ja sen tilalle pääsee nyt kissagobeliinityyny.


Vaan maltoinko olla antamatta kun menin isänpäiväkahveille? No en tietenkään. Että mitäköhän sitä sitten joululahjaksi keksisi?

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Juhlat

ystävällä

Nyt niitä vietetään - viisikymppisiä. Ystäväni herra T juhlisti kaksi vuotta sitten, nyt tuli perässä hänen vaimonsa, ystäväni rouva T. Sitten minä, jossain kohdin ensi vuotta. 

Herra T:n juhlista asti olen miettinyt järjestäväni juhlat, vaan mitään konkreettista en ole niiden eteen tehnyt. Järjestääkö juhlat kotona? Jossain toisessa paikassa? Jossain ravintolassa? Juhlinko isosti vai vain lähimpien kesken? Mitä tarjoilua? Tarvitaanko ohjelmaa? Mihin riittävät rahat? 


Vaatenaulakon kestävyys täytyy ainakin testata, mikäli juhlin kotona. 

Kiitos mukavista juhlista, rouva T, ja onnea vielä kerran! 

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kukkia, kukkia

paljon kukkia

Löytyvätkö maailman halvimmat kukat Amsterdamista? Tai edes Euroopan?





Ei voi kuin huokaista ja ihastella. Eikä tarvitse ihmetellä, että kaikki hankkivat kukkia kotiinsa.

Hotellimmekin olisi ehkä voinut panostaa tuoreisiin kukkiin. Olisi sopinut paremmin tuohon kylttiin vastaanoton tiskillä. Vaikka kyllähän se toisaalta on niinkin, että elämä on välillä rumankaunista. Muuten oikein mainio hotelli, mainiolla paikalla museoiden lähellä, puiston laidalla.


Rauhaisaa viikonloppua kaikille! 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Miniloma

Amsterdamissa

Olin ystävien kanssa lomalla Amsterdamissa, perjantaista maanantaihin. 


Vaikka olen käynyt Amsterdamissa aikaisemminkin, ei kaupunki pettänyt tälläkään kertaa. Tykkään kovasti.

Lisää tapahtumia ja kokemuksia matkan varrelta on varmasti tulossa,  mutta ensin karistellaan pois pölyt ja rapsutellaan kissoja.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Puuhakas lauantai

ja imurointi, joka jäi kesken

Heräsin tänään noin kello 04:00, 05:59, 07:10. Ylös nousin vasta kello 09:22. Nukutti ihanasti, mutta ihanasti pilkisteli aurinkokin. Päätin tarttua imuriin heti ja imuroin yläkerran yhdessä hujauksessa. Alakerta sai odottaa, pölypussi oli niin täynnä, että oli pakko lähteä hakemaan uusi.


Päädyin mutkan kautta kahvila-aamiaiselle ja keskelle rokkaavaa kauppakeskusta. Orkesterissa soitti ainakin iso krokotiili ja tutkimusmatkailijalta näyttävä mies. Laulu välillä vähän ontui, mutta otti yleisönsä. Minulle olisi kelvannut rauhaisampikin aamukahvi.



Kävin kirjakaupassa, ostin sieltä kaksi joululahjaa. Alesta. Isosta ruokakaupasta pölypussit, ruokatarpeita tuliseen kanakeittoon ja muutama kanerva. Kotiin, kottikärry matkaan, ruuat jääkaappiin ja pihatöihin. Etupihan köynnöshortensia harveni, myös harava heilui hetken. Takapihalla muutamia harvennuksia ja syyssiivousta, pyykkäystä, ruuanlaittoa, sisustuslehti sohvalla ja hetki televisiota.

En enää käynnistänyt pölynimuria, en vaihtanut pölypussia. Ehkä sitten huomenna? Saisiko nyt mennä jo nukkumaan?

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kotoilua

koko sunnuntain

Joskus tarvitsen kotipäivän. Tämä päivä tuntui siihen sopivalta. Aamiainen sängyssä, lukemista, yhden pienen kaapin siivous, yksi kassillinen vaatteita kiertoon. Pastaa ja päiväunet. Sain minä sitten hiuksenikin harjattua ennen kuin ulkoilutin kissoja pihalla.


Syystyöt pihalla ovat tekemättä. Siivous jäi. Pyykkiäkään en pessyt, astianpesukone pyörähti ja nyt se on täynnä puhtaita ja tiskipöytä täynnä kokkailuni jälkiä. Tuntuu loppuvan liian lyhyeen tämä päivä. Akut on kuitenkin ladattu ja olen valmis tulevaan viikkoon.


Lukuvuorossa: Strayed Sheryl Villi vaellus, Like-pokkari, 2015. Ostos kirjakaupasta. 

Lukuvuorossa: Ironside Virginia Oon voimissain, Loisto-pokkari, 2008, ostos kirppikseltä. 

Lukuvuorossa: Tikkanen Märta Yksityisalue, Tammi, 1997, ostos kirppikseltä. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pyörähdys ja puuhastelua

kotona

Kävin kotona Porvoossa. Siivosin kolme tuntia vanhemmillani putkiremontin jälkiä. Isäni ilmoitti haluavansa joululahjaksi valkoisen kepin. Äiti ei malttanut olla pesemättä olohuoneen ikkunaa, vaikka siihen paistoi aurinko. Nautin lounasta ja ajelin aurinkoisessa säässä kotiin. Aikainen lintu ja niin edelleen. 


Kotimatkalla pyörähdin kaupassa. Kotiin tulin tavaroiden kanssa, joita en tiennyt edes tarvitsevani. Näille taisi silti olla tilaus. Koti päivittyi kummasti. Pienempään sänkyyn olen tyytyväinen. Mitä nyt välillä kirja kopsahtaa lattialle, kun yritän sitä viereeni laittaa. Pieni haitta kaivatusta lisätilasta. 




Perjantain kirppispyörähdyksen jälkeen makuuhuoneeni Pariisi-seinä sai uuden taulun. Lypsyjakkara pääsi yöpöydän tehtävästään ja päätyi kukkatelineeksi.


Pariisissa olen ollut vain muutaman kerran, silti se sykähdyttää ja tuo energiaa. Pariisi-seinä on enemmän kuin tarpeen. Se on jollainlailla mielenlaatu, ei paikka. Vaikea selittää, enkä edes yritä. Listaan vain siihen liittyviä sanoja: läsnäolo, energia, tekeminen, ilo, onnellisuus.

Jotenkin on sellainen olo, että tämä viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.