Sivut

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kesä alkoi

Kesä 

Koulut loppuivat. Nuoria valmistui, juhlia vietettiin hymyssä suin. Itse pääsin juhlistamaan media-assistentiksi valmistuneen kummityttöni valmistumista. Kaunis, fiksu, nuori nainen. Onnea vielä N! 







Vierailin vanhemmillani ja ikuistin kukkivia omenapuita. Illalla kotiin ajellessani, kolme nuorta kyydissäni, mietin miten nopeasti kaikki oikeastaan kuluu. Omenankukat ja ihan kaikki. 

lauantai 30. toukokuuta 2015

Raparperi

Ihana raparperi

Voiko olla ihanampaa tuoksua kuin raparperi? Siinä tuoksuu kesä, siinä tuoksuu tunnelma ja auringon lämpö.


Minä haluaisin tehdä saamistani raparpereistä hilloketta. Raikasta ja maukasta. Syötäväksi aamiaisjugurtin kanssa. Ei haittaisi, jos maussa olisi ripaus kardemummaa ja kanelia. Ohjeita varmasti löytyisi myös hakemalla netistä, mutta löytyisikö joltain teiltä?

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Hercule Poirot ja Huvimajan arvoitus, WSOY, 2015, ostos kirjakerhosta. 

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Kuolleen miehen huvimaja, WSOY, 1992, ostos kirppikseltä vuosien takaa. Pidempi versio samaan juoneen perustuen kuin yllä mainittu vasta ilmestynyt. 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kasvun ihme

pihalla ja luonnossa

Aina se jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa. Se valtava voima mikä keväisin räjäyttää luonnon kukkaan ja vihreyteen.

Kuva 17.5.2015. 
Kuva 22.5.2015
Vain muutamassa päivässä pioni on kasvanut kymmeniä senttejä ja etualalla  oleva särkynytsydän se vasta kasvupyrähdyksen onkin tehnyt.


Vaikka piha ei ole suuren suuri ja lähistöllä kulkee myös iso autotie, josta äänet kantautuvat pihalle asti, kyllä täällä silti kelpaa olla. Kaiken tämän rehevyyden ja vihreyden keskellä on vaan niin hyvä.
Mutta tuo aita kyllä täytyy muistaa ennen ensi kevään kasvupyrähdystä maalata. Nyt on taas liian myöhäistä.

torstai 21. toukokuuta 2015

Toinen matka

Utrechtiin

Toinen työmatka takanapäin. Tällä kerralla asuin eri hotellissa ja edellisen hotellin näkymä huoneestani oli tämänkertaiseen verrattuna luksusta. 



Tämäkin hotelli oli mukavalla alueella (Janskerkhof) ja vain 20 minuutin kävelymatkan päässä raitiovaunuista. Moukan tuuria taisi olla, että aamuisin ja iltaisin ei satanut juuri sillä hetkellä kun kävelin. Muuten vettä tuli joka päivä. Ukkonenkin jyrähteli.



Pyöräilijät painelevat tuhatta ja sataa satoi tai paistoi. Niitä sai tällainen tottumaton varoa aikalailla.





Kesältä näytti. Asteita oli vain reilut kymmenen - kaksitoista ja minä kaipasin hanskoja.

Lukuvuorossa: Atkinson Kate, Kaikkein vähäpätöisin asia, Atschi!-pokkari. Meinaa nyt kovasti unohtua minulta nämä lukuvuorolaiset.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kyläilyä

Siirtolapuutarhassa

Kun poikkeaa normaalilta reitiltään, voi tapahtua kaikkea mukavaa. Tässä tapauksessa päätin ajella kotiin keskustan kautta. Sitten tuli mieleeni jäätelö ja sitten soitin ystävilleni. Tärppäsi! Mökillä olivat.


Istuimme siirtolapuutarhan kahvilassa nauttimassa iltapäiväkahvit, vohvelit ja jäätelön. Vierailun kruunasi kesän ensimmäiset grillimakkarat.


Katsastimme puutarhat ja nautimme auringosta.




Kotiin tullessani huomasin, että kevätaurinko teki taas tepposet. Nenä ja poskipäät hehkuvat punaisenaan.



Onneksi kotoa löytyi voidetta auringonoton jälkeen käytettäväksi. Punanenästä huolimatta olipa kerrassaan rentouttava iltapäivä! Kiitos.

torstai 14. toukokuuta 2015

Liesituulettimen valo

ja porkkanakeitto vuodelta 2013

Tänä aamuna käärin (yöpaitani) hihat ja ryhdyin vaihtamaan liesituulettimen lamppua heti herättyäni. Onhan tämä askar ollutkin jo muutaman hetken työlistallani. Nopea homma, mutta jostain syystä vain jäänyt odottamaan parempia aikoja. Syytetään nyt vaikka lisääntynyttä valoa, ettei tarvitse asian suhteen omaa saamattomuuttaan syyttää. 


Samantein päätin sitten irrottaa liesituulettimen osat ja pestä ne. Ja mitä minä löysinkään! Liesituulettimen sisäpuolelta löytyi epäonnisen porkkanakeittoni roiskeita. Roiskeita vuodelta 2013. Vuosikertaa. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hengissä!

Ruusu

Sain viime vuonna Paula-ystävältäni ruusun, Helmi-kissani muistolle. Viime kesän ruusu vietti ruukussa kauniisti kukkien. Syksymmällä istutin sen etupihalleni yhdessä Sulo-kissan sijaismammalta Tellikseltä saamani äitienpäiväruusun kanssa.




Näyttäisi siltä, että ainakin muistoruusu on selvinnyt lauhasta talvesta voittajana. Äitienpäiväruususta en ole vielä ihan varma. Muuten etupihan pieni kukkapenkki näyttää nyt tältä. Syksyllä siitä otettiin pois pelkkää vartta olevat aroniat ja tarkoituksena on tehdä tästä hieno kukkapenkki. Siihen on vielä matkaa, mutta mikäs kiire tässä nyt on.

Oikein hyvää äitienpäivää äidilleni ja muille äideille ja emoille ja sijaisäideille! 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Pienellä matkalla

Utrechtissä, Hollannissa

Uusi työ alkoi. Takana on vasta viikko, mutta tuntuu kuin olisin ollut tässä työssä jo pidempääkin. Yksi syy on varmasti ensimmäiselle viikolle osunut työmatka. Kolmantena työpäivänäni hyppäsin nimittäin aamukoneeseen. 


Siirryin kätevästi junalla Amsterdamista Utrechtiin.


Majoittauduin Vredenburgin viehättävään kaupunginosaan, vaikka sitä ei kyllä hotellini näköalasta mitenkään huomannut.





Miffyllä on juhlavuosi, ensimmäinen Miffy-kirja julkaistiin jo 1955.
Miffyn luoja on Utrechtiläinen Dick Bruna. 



Oli hyvä matka. Mielenkiintoinen ja opettavainen. Nyt on hyvä sulatella työviikon tapahtumia viikonlopun ajan. 

torstai 7. toukokuuta 2015

Tuliaisia

yövieraalta

Harvinainen yövieras muisti meitä, minua ja kissoja, lahjoin. Tuli kuohujuomaa, kissanleluja ja itse ommeltu kätevä ja käytännöllinen kauppakassi hienosta Marimekon kankaasta. Tuli myös omenasato. 




Ihan kuin olisi ollut joulu ja minä kaikista kiltein lapsi. 
Kiitos ystäväni! 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Laiska töitään...

luettelee

Siitä huolimatta, sain tehtyä suurinpiirtein kaikki mitä lomaviikolleni kuvittelinkin. Aikalailla otti voimien päälle ja päiväunet tuli nautittua useampanakin päivänä.


Tänään oli taas aika opetella työläisen rytmiin ja herätyskello oli soimassa. Vaan eipä sitä tarvittu kun karvakaksikko ja ulkona laulelevat linnut hoitavat herätyksen näppärästi aamuauringon avustaessa tehtävässä.

PS: Ikkunat ovat edelleen kyllä pesemättä!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Ihana vappu

hyvässä seurassa

Vappu tuli ja meni. Ihania ihmisiä, hauskoja tarinoita, ruokaa, juomaa, väritystehtävä ja Eikka-kuikan lakitus. Ihan kuin olisi ollut pienellä matkalla. 










Eikka-kuikka on talon emännän, alkuperä lienee jostain 1900-luvun alkupuolelta. Vappuna Eikka saa lakin ennen Mantaa, siis noin 17.45. Lakituksesta on perinteisesti huolehtinut perheen poika, mutta koska vappuriennot veivät tämän nuoren miehen muualle, lankesi kunnia nuorimmalle juhlijalle jo toista vuotta peräjälkeen.

Toiset vieraat tuovat piirakan ja kalan isännän savustettavaksi, minä teen perunasalaatin, toiset tuovat naposteltavaa, yksi suolaisia muffineja. Isännän äiti tekee munkit. Hyvät juhlat, hyvässä seurassa. Voisiko sitä vapulta enempää toivoa. Eikä edes satanut.