Sivut

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Yksi vaihe

ohi

Tänään pakkasin kimpsut ja kampsut ja kissat ja kissojen vessan ja painoin heti aamusta töihin. Työpäivän päätteeksi patteriventtiilien vaihto oli tehty ja äänekkäin vaihe onnellisesti ohi. Seuraavia vaiheita on vielä tiedossa, mutta niiden aikana kissat ovat kotona. Ehkä minäkin, jos sattuu sopivaan kohtaan. 


Töiden jälkeen pääsin kuuraamaan kotona, mitä lie olivatkaan patterit syöneet kun mustia vesiroiskeita oli sekä seinissä, pattereissa että lattioissa. Ei tähän muuta, kuin että eläköön ihmesieni! 

Hieman rempan aikataulut sotkivat muuta elämää, mutta onneksi kaikki järjestyi. Lisää kuvia kissojen toimistopäivästä huomenna Naukulassa

Lukuvuorossa: Didierlaurent Jean-Paul Lukija aamujunassa, Tammi, 2015, olisikohan tullut minulle vahingossa kirjakerhosta?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Patteriremontti

etenee

Patteriremontti etenee hitain askelein. Täällä on ollut koti sekaisin jo reilun viikon verran (pattereiden eteen piti järjestää metri tilaa) ja vasta huomenna tänne tullaan ensimmäistä kertaa. Sen verran kovalla rytinällä sitten tullaankin, että olemme evakossa. Siis töissä koko päivän. Pakko ottaa kissat mukaan, sillä eilen sain jo vähän esimakua etenevän remontin äänistä. Tämän vaiheen jälkeen ei äänekkäitä vaiheita pitäisi olla. Niin toivon ja erityisesti toivon, että saisin jo huonekalut paikoilleen.



Luulisi, ettei huonekalujen paikat niin paljoa tunnelmaan vaikuta, mutta kylläpä vaan vaikuttavat. Kirjaston valkoinen sohva tukkii kirjahyllyä ja tuo olohuoneen lipasto on selkeästi ihan väärällä paikalla. Muista järjestelystä puhumattakaan. Että voivatkin tällaiset asiat häiritä. Ihan pikku juttujahan nuo tässä maailmankaikkeudessa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Pyörähdin vaan

Osa 2

Juu, tunnustan. Ei ollut ainoa ostokseni. Ostin toisenkin taulun. Tästä taulusta minulle tulee mieleen Tove Jansson. Tove Jansson edustaa minulle luovuutta, taitoa, mielikuvitusta ja rohkeutta. Niistä asioista voi aina muistuttaa ja se on nyt tämän potretin tehtävä. Taulun värit eivät kyllä näissä kuvissa pääse oikeuksiinsa. Ei vaikka kuinka yritin. 



Ei ollut hinnalla pilattu, öljyvärityö. Hinta 1 euro. Tekijä tuntematon.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Pyörähdin vaan

Kirppiksellä 

Tarkoituksena ei tietenkään ollut ostaa mitään. Mutta kun...




Öljymaalaus, takana teksti: Birgitta Lindestam, Jonstorp Mot Farhult. Rakastuin tähän heti ja silloin se on menoa se. Hinta 26 euroa ja sen pulitin. Maalauksessa ei ole signeerausta, muttei haittaa.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Että jaksaakin sataa

joka päivä

Tänä aamuna oli ihan käsittämätön sade. Kevyt, kasteleva, voimakas ja jotenkin kamalan tiheä. Vaikka tuulilasinpyyhkijät tekivät työtänsä täysillä, tuskin eteensä näki. Eikä ollut kiva etsiä aamun vierailukohdetta keskellä katutyömerkkiviidakkoa (Länsi-Pasilassa) hurjassa sateessa. Saati sitten parkkipaikkaa. Loikkia kummallisia reittejä, väistellä aitoja ja merkkipaaluja ja vaikka mitä. Vaan löysinpä perille ja vielä ihan sopivaan aikaan.

Kuvassa kyllä eri sade ;)
Jos nyt jotain voisi toivoa, niin pientä taukoa. Kesäsade on ihan kiva, sadekesä ei. Kohtuus kaikessa.


Lisäksi minua jäi nyt kovasti mietityttämään nuo tuulilasinpyyhkijät. Minä olen tottunut kutsumaan niitä pienestä pitäen vinkkareiksi. Jonkun muunkin olen kuullut tätä nimitystä käyttävän ja joku on kuvitellut minun puhuvan vilkusta. Siis vinkkarit vai ei? Siinäpä kysymys.

Lukuvuorossa: Koch Herman Illallinen, Siltala, 2014, lainassa ystävältä. 

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Vähän sekaisin

työpäivän jälkeen

Kävin toimistopäivän jälkeen vielä työasioilla postissa. Ostokseni maksoin yrityksen kortilla. Maksupääte pyysi minua aluksi valitsemaan asiointikielen. Näppärästi valitsin kieleksi englannin. Oli se toki ensimmäinen vaihtoehto, mutta hieman alkoi hihityttämään. Hihittelyni lomassa jupisin jotain sekavaa siitä kuinka ilmeisesti kuvittelen olevani kovinkin kansainvälinen. Postin nuorella työntekijällä suupieli nousi vain vähän ylöspäin, mutta tilannetaju oli kohdillansa kun asiointini päätteeksi sanoi minulle pokkanaamalla thank you.



Ehdottomasti päivän piristys yksinäisen työpäivän jälkeen. 


Vieläkin naurattaa. Taidankin mennä tänään aikaisin nukkumaan.

(-kin päätteen käyttö kahdessa viimeisessä lauseessa on täysin harkittu juttu.)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Patteriremontti

alkaa

Kesän alussa taloyhtiön asukkaita informoitiin alkavasta patteriremontista. Kaikki huonekalut tulee siirtää pattereiden edestä vähintään metrin päähän ja verhot olisi siirrettävä syrjään. Hommaa siis riittää tälle sunnuntaille. 


Sellaisen (epä)järjestyksen kanssa olisi eleltävä muutama viikko. Toivottavasti remppa etenisi arvioitua nopeammin. Oman epäjärjestykseni kanssa pystyn kyllä elämään, mutta tällainen pyydetty epäjärjestys on toinen juttu. Yhden investoinnin tein remonttia varten. Tuulikaapin ovessa on nyt kuvan kyltti. Lisäsin siihen tekstin x 2. Maanantaiaamusta soitan vielä työnjohtajalle sekä laitan oveen lapun ja ohjeet. Kotieläintalouksissa remontti on aina jännä juttu. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kävin taas

Utrechtissä, Hollannissa

Vietin osan työviikostani taas Utrechtissa, Hollannissa. Tässä tämänkertainen näkymä hotellihuoneestani. Aikaisempi näkymä tämän samaisen hotellin ikkunasta on tallennettu tänne


Työkaverini kanssa kävelimme hieman kanavan rannalla ja päädyimme syömään intialaiseen. Oli tosi hyvää. Voin mennä toistekin.






Uskoakseni tämä oli nyt viimeinen työmatka vähään aikaan. Se sopii kyllä minulle, vaikka kyllä matkailukin aina avartaa ja tuo uusia tuulia tullessaan.

Lukuvuorossa: Bergstrand Mikael, Delhin kauneimmat kädet, Bazaar, 2014, ostos Helsingin Kirjamessuilta 2014. 

Lukuvuorossa: Mas, Diwan, De Maigret, Berest How to be Parisian where ever you are, Ebury Press, 2015, ostos Schipollin lentokentältä kun kirja loppui matkalla kesken (selityksen makua, tiedän...) 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Pionit

kukassa

Oman pihan pioni kukkii. Joka vuosi jaksan hämmästellä sitä, kuinka aina pionin avattua kukkansa tulee rankkasade. 



Tänä vuonna ei tarvitse juuri ihmetellä. Kun sataa koko ajan. Tälläkin hetkellä sataa kuin saavista kaatamalla. Ikkunapellit paukkuvat ja maisema on pimeä. Hädin tuskin näkee ulos. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Uusi lelu

objektiivi

Sain juhannuksena kokeilla ystäväni hankkimaa mukavaa, ihanaa, pientä ja valovoimaista objektiiviä. Hämärissäkin olosuhteissa kuvista tulee jotain.


Rakastuin ja niin siinä sitten kävi, että maanantai-iltana tein tilauksen verkkokauppaan, tiistaina hain uuden lelun kotiin.


Tässä objektiivissä (Canon ef 50mm f/1.8 STM) on toki muita rajoituksia, mutta ei haittaa. Ei haittaa yhtään.


Olen erittäin tyytyväinen hankintaani ja uskon, että rahat eivät menneet hukkaan.

Nyt vain harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Ja vielä vähän lisää harjoittelua. Seuraava hankintani voisi olla sitten jo se valokuvauskurssi! Ihan alkeista olisi lähdettävä, sillä perusta pitäisi saada kuntoon ensin.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Hotelli

Milanossa

Joskus käy hyvä tuuri hotellihuoneen kanssa tai tässä kohdin pitäisi sanoa, että huoneiston kanssa. Taisi olla hotellin viimeinen huone, jonka sain, sillä työkaverini joutui jo toiseen hotelliin. 

Näkymä huoneistoni ulko-ovelta. 

Olohuone, josta kulku terassille. 



Terassi. 




Niin hyvä tuuri ei sitten ollutkaan, että olisin voinut nauttia huoneesta. Tukka putkella mentiin koko ajan. 

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Lisää Milanoa

työmatkalla

Töitä tehtiin aamusta iltaan, mutta kun matkalla oli mukana muitakin työkavereita, saimme tilausuuden päästä nauttimaan myös illallista yhdessä. Minua hieman rasitti edellisyönä nukutut neljä tuntia, joten jäätelölle en enää jatkanut, vaan painuin hotellille pehkuihin. 

Ruokaravintola oli viehättävällä kanava-alueella. Matkaa sinne taitoimme kahdella eri metrolla. Helteen vuoksi metron ikkunat olivat auki ja meteli korvia huumava. Illallisravintolamme oli Officina12. Muutaman kuvan ehdin nappaamaan alueesta kun kävelimme kohti ravintolaa. 










Ilmeisesti gini on nyt trendikästä, sillä ginibaareja kuulemma avataan vähän siellä täällä. Suomessakin eräs helsinkiläinen ravintola mainosti radiossa giniviikoistaan. 

EDIT: Metropysäkki lähellä ravintolaa P.ta Genova F.s.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Parasta ruokaa

Kulmabaarissa Lukalla

Työasiat veivät minut tällä kerralla Milanoon. Hikinen reissu, lämpöä hurjasti ja vielä vähän enemmän. Yli kolmekymmentä molempina päivinä. Toimisto oli onneksi ilmastoitu ja Lukan kulmabaariin oli lyhyt matka. Vain muutama sata metriä.



Sitä pitäisi jo ymmärtää, että tällaisista paikoista sitä löytää parhaimmat ruuat, lämpimän ja ystävällisen palvelun ja ihan maailman parasta kahvia. Se nautittiin ruuan päätteeksi pystybaarissa.

Nyt poistun koneelta ja ryhdyn kesälomapäiväni kunniaksi ikkunanpesupuuhiin. Ei tule ainakaan vilu.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Minun niin piti

luopua, ei hankkia

Niin siinä sitten kävi. Kävin kirppiksellä. Ostin, enkä vielä ole luopunut juuri mistään. Kaikenlaisia haasteita tämänkin asian tiimoilta on ja Häivähdys Purppuraa -blogin AnnaS oli jo tarttunut toimeenkin. Minullakin on tuo kirja. Ostin sen huhtikuussa. Minunkin niin pitäisi. Mutta mutta... kävin siis kirppiksellä ja ostin pienen taulun (ja yhden emalikulhon, ja kaksi kirjaa ja palan kangasta ja yhden mekon talveksi, ehkä pikkujouluihin).



Kehykset ovat vanhat ja vähän rähjäiset. Tykkään, vaikka sojottavat naulat ajattelinkin naputella paikoilleen. Kuva on kaunis. Jonkun mielestä se on ollut niin kaunis, että on halunnut kuvan kehystyttää. Minä tykkäsin tuosta niin paljon, että kotiutin. Muusta ei sitten puhuta. 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Mmmmmmm

mmmmmmm


Ihan parasta. Törkeän hyvää. Toinenkin maku (mustikka & kardemumma) on loistava, mutta tämä on suosikkini. Toistaiseksi. Kaikkia en ole vielä tämän kesän helteillä ehtinyt maistamaan.