Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi

Uusia kujeita?

Jääkaapissa on kuplivaa kuohujuomaa, tietokoneen vieressä nachoja ja juustokastikedippiä lähikaupasta. Kameran akku latauksessa ja jalusta pystytettynä. Ensimmäiset raketit jysähtelevät jo. Minulla on erilainen uusi vuosi, vietän sen yksin tai on täällä seuranani seitsemän kissaa. En ole koskaan viettänyt uutta vuotta näin.


Uusi vuosi ei ole minun juhlani. En pidä raketeista. Minusta ei koskaan tule niin rikasta, että räjäyttäisin ilmaan rahaa. Minulle riittäisi aivan hyvin, että pakolliset ilotulitukset järjestäisi jokin julkinen taho, kunta tai kaupunki.

Uuden vuoden lupauksia en ole juuri harrastanut. Vuonna 2008 lupasin kuitenkin itselleni, että joka vuosi minun on tehtävä jotain uutta tai opeteltava uusi taito. Olikohan minulla silloin ikäkriisi?Ensimmäisenä vuonna kokeilin virkkausta, se ei edelleenkään ollut minun lajini. Virkkasin kolme leveää ja pitkää kaulaliinaa pitkillä pylväillä. Vihreän ystävälleni, punertavan kirjavan itselleni sekä tummanharmaan. Se päätyi loppujen lopuksi Saila ystäväni vinkistä tyynyksi sohvan päälle ja siitä on sen jälkeen nauttinut niin kissani Sulo kuin Namukin.



Sitten tuli tämä bloggaus. Naukulan Kerho -blogini aloitin 6.1.2009, aika kauan aikaa sitten. Sittemmin uusia asioita ovat olleet taloyhtiön hallitustyö, kaksi uutta työpaikkaa, joogan aloitus, yhdistystyö, keramiikkakurssi ja useat valokuvauskurssit. Tänä vuonna tänne syntyivät sijoituskissani viisi pentua. Ensi vuodeksi en ole suunnitellut mitään erityistä. Kun pitää silmät avoinna, kyllä sieltä jotain vastaan tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! 
Viettäkää hyviä juhlia, nauttikaa elämästänne ja tehkää hyviä lupauksia. 

torstai 22. joulukuuta 2016

Musiikkitalo

Ensimmäistä kertaa

Kävin vajaa viikko sitten ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Hieman hävettää tunnustaa, mutta näin vain on. Paikat olivat piippuhyllyllä, mutta se ei tahtia haitannut. 




Olin vaikuttunut tilasta ja olin vakuuttunut esityksestä, vaikken mikään asiantuntija kuvittelekaan olevani. Esitys sai minut hyvällä tavalla erittäin raukeaksi, kiireisen viikon jälkeen kun vain istui alas ja antoi musiikin viedä, niin hyvä että jaksoin autolle kävellä. Sen verran reippaan kävelyn aikana kuitenkin heräsin, että näin tuulilasiin kiinnitetyn parkkisakon varsin hyvin. Kyllä harmitti ja harmittaa vieläkin. 

Kiitos taas lippujen varaamisesta sekä seurastaT-L!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Voi elämä

kiihtyvä elämä

Elämä menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Kun ei vielä ole oikein saanut syksystäkään irti, on jo talvi ja huomaamattani joulu. Joulukoristeet ovat visusti tallessa, esille niitä ei ole vielä laitettu. Ehkä ensi jouluksi sitten? Joululahjoja on hankittu muutamia, muutamia puuttuu.


Kalenteri täyttyy vieraista ja uusista ystävistä. Ruokakauppaan ehtii harvoin ja silloinkin sitä yleensä ostaa jotain kissoille, kermaviiliä ja kananmunia tai jauheliaa tai sydäntä. 


Minä haaveilen kaupungista ja epämääräisestä vaeltelusta, vaikka kotonakin on hyvä. Haluaisin lukea kirjoja ennen höyhensaaria, mutta höyhensaaret kutsuvat ilta illan jälkeen vain muutaman sivun jälkeen. Joskus jopa ennen niitä sivuja, niin kuin esimerkiksi nyt.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Kurssilla

Valokuvauskurssilla

Tiedän, että toistan itseäni, mutten voi sille mitään. Sen jälkeen kun olen ryhtynyt käymään valokuvauskursseilla, minulle on avautunut ihan uusi maailma. Muistanko kaikki oppimani arkisissa kuvaustilanteissa on aivan toinen juttu. Saadakseni opit käytäntöön tarvitsen harjoitusta, paljon harjoitusta. Mutta hauskaa tämä on kyllä ollut. 





Taskulampulle ja värillisille jouluvalosarjoillekin tuli ihan uusi käyttötarkoitus. 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Eräänä päivänä

Oppeja

Eräänä päivänä  opin, että aikatauluissa on välillä vaikea pysyä. Opin, että kiiruhtamalla ei selviä nopeammin ja että unohtamisesta saattaa koitua vaivaa myös muille. Opin miltä näyttää kun asiat on organisoitu toimimaan moitteettomasti pienten vastoinkäymisten sattuessa.







Nautin hyvästä seurasta useammassakin osoitteessa, nautin hyvistä tarjoiluista. Kävin vaa'alla toteamassa todistajan läsnäollessa, että huonosti menee ja otin vielä yhden joulutortun.

Jos oppimista laajentaa myös edelliseen päivään, opin, että on mahdollista kolauttaa pahasti myös keskimmäinen varvas ja toisen jalan jalkapöytä kun nostaa terveen jalan loukkaantuneen päälle huutaessaan auts.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Toivottavasti itsenäisyyspäivänä liikkeelle lähtevät oppisivat elämään sovussa, 
ilman turhia mekkalointeja. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Simpukoita

ja ystävät

Ystävien tarpeellisuutta, ihanuutta ja herkullisia yhteisiä hetkiä en ole epäillyt koskaan. Simpukoita kylläkin. En kuitenkaan enää tämän jälkeen.












Kertakaikkiaan MAUkas ilta, vaikka kissat bengaleita olivatkin.

Kiitos ystävät ihanasta illasta! 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Aamuyön tunnit

Kello neljä

Palasin lomalta töihin. Heräsin neljältä. Uni ei tullut enää silmään. Sellaista se välillä on, kun on luonteeltaan sellainen "ettei nyt vaan myöhästytä" ja "parempi olla ajoissa" tyyppi.

Nyt saakin sitten jo puhdistaa meikit kasvoilta ja väsymyksestä kirvelevistä silmistä ja painua nukkumaan. Ehkä ensi yönä saan nukuttua ihan vaikka kello kuuteen.



Hyvää yötä. 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Oi kuusipuu

oi kuusipuu

Eräänä päivänä seikkailin erään postimyyntiyrityksen alesivuilla. Jouduin tekemään ostoksen. Ostin suihkuverhon tai oikeastaan ostin joulukuusen. Ikivihreän.



Se on ehkä tämän vuoden ainoa joulukuuseni.

Ystäväni kehoitti minua laajentamaan katsantokantaani ja siksi kokeilin suihkuverhoa myös olohuoneen verhoksi. Oli siihen tarkoitukseen kuitenkin auttamattomasti liian lyhyt ja koska en osaa sitä pitsiäkään helmaan nyplätä, päätyi suihkuverho suihkuverhoksi.

Sattumoisin näin eilen erään koulun seinällä joulukuusikankaan ja siihen oli viritetty valot. Kerrassaan loistava joulukuusi.



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lomalla

Kesälomalla

Ihmisen pitäisi erään lausahduksen mukaan hankkia itsellensä sellainen elämä, josta ei tarvitse lomaa. Minä en ole siihen vielä päässyt. Olen tällä hetkellä kesälomalla. Säästelin osaa lomastani ollakseni kotona kun sijoituskissani Namu saa pennut. Pennut syntyivät sunnuntaina, enkä tiedä onko lomani mammaloma vai hoitovapaa. 


 Toisaalta Namu hoitaa kyllä pennut ja minä hoidan lähinnä itseäni. Meditoin siivoamalla. Käytettyjä lamppuja ja pattereita sekä pieniä rikkoutuneita sähkölaitteita on viety Sortti-asemalle, pieni kuorma vanhoja tekstiilejä päätyi kierrätykseen. Äidille on kertymässä kassillinen vaatteita ja kirjoja pinosin tänään nurkkaan vinon pinon odottamaan kierrätykseen pääsyä.



Sängyssä lojun luvattoman pitkään lukien. Tänään nautin siellä aamiaiseni. Mikäs siinä oli ollessa, tuhisevan ja vikisevän pentukopan vierellä. 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Hämähäkki vessassa

ja minikirjasto

Jokin aika sitten näin sosiaalisessa mediassa hämähäkin kutovan verkkoa. Se oli taidokas esitys jota jaksoi katsoa vaikka kuinka pitkään. Hieman sen jälkeen kun olin esityksen nähnyt, näin pikkuvessani nurkassa pikkuruisen hämähäkin ja kutomansa verkon. Jätin sen siihen ja siinä se on vieläkin. Eihän sitä nyt voi toisen elämäntyötä tuhota?




Lisäksi sain kimmokkeen perustaa vessaan pienen kirjaston. Näin jossain kuvan kahdesta hyllystä, jotka oli laitettu pytyn taakse seinälle kirjoja varten. Minä tyydyin pienempään kirjastoon.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kamera

ja roskat

Syyskauden toinen flunssa iski minuun jo viime viikonloppuna. Kulunut viikko on mennyt osin töissä, osin kotona ja nukkuen. Nyt tuntuu paremmalta kun niistäessä irtoaa taas, tietänette mitä tarkoitan. 


Tänään olisi tehnyt mieli ulos, kun aurinko kauniisti houkutteli. En antanut mieliteolleni valtaa, vaan pysyttelin sisätiloissa. Roskat vein kameran kanssa.




Pyrypäivien jälkeen aurinko tuntui sisätiloissakin ihanalta, tuntuu kun sen näkemisestä olisi ollut tosi pitkä aika.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kauniita kuvia

Instagramissa ja muualla

Kauniita kuvia on mukava katsella. Ihailla ihmisten oivalluksia ja ideoita. Pinterestissä käyn harvemmin, mutta Instagramissa päivittäin (minut ja kissani löytää sieltä nimellä Naukula). Kissojen, kaupunkimaisemien ja muiden lisäksi ihastelen aina kauniita kattauksia ja ylhäältä päin otettuja kuvia. Toisaalta tuntuu, että niitä suoraan ylhäältä otettuja kuvia tulee juuri nyt ja on jo vähän aikaa tullut vastaan joka puolelta. Väkisinkin jään miettimään mitä seuraavaksi. Mikä on uusi trendi? Tummaksi ja vanhaksi sävytetyt kuvat?


Oma versioni ylähäältä otetusta kuvasta ei ole lavastettu, se on aito, sellainen millaista täällä kotona on. Vinossa oleva likainen pöytäliina (nyt jo pesty), kissojen juoma-astia (maljakko), keramiikkakurssilla tekemäni laatat ja matala astia, jonne näköjään on jostain eksynyt yksi kissan raksu, kuppi kahvia ja työkone hiirineen ja epämääräisenä kiemurteleva hiiren johto. Kauniimmakin sommitelman olisin ehkä osannut tehdä. Mutta tämä on ainakin aito.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Sujuvat vaihdot

ja kesärenkaat

Nykyinen työpaikkani on ensimmäinen missä olen käynyt omalla autolla enkä julkisilla. Tänään yritin jälleen käyttää julkisia tuohon reilun kahdeksan kilometrin matkaan. Aamusella matkaan meni 1 h 20, josta ajasta noin 15 minuuttia oli turhaa kun lähdin pysäkille liian aikaisin. Iltapäivällä matkaan kului sama aika. Tällä kerralla matkasin kahdella bussilla. Kävely + juna + juna + kävely -vaihtoehdollakin olisin päässyt.


Kun autolla saman matkan taittaa reilussa 20 minuutissa, ei tarvitse miettiä kumman valitsen. Sen verran korkealle arvostan vapaa-aikani, että yksityisautoilu on näillä osoitteilla kannattavampi vaihtoehto.


Bussit olivat tupaten täynnä. Koululaisia ja ehkä muita kesärengaslaisia. Huomenna on renkaidenvaihto ja toivon pääseväni tuon kolmen kilometrin matkan turvallisesti perille. Onneksi ei tarvitse ajaa aamu- eikä iltaruuhkassa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viikonlopun tunnelmia

lokakuussa

Työmatkallani hotellin aamiaishuoneeseen toi tunnelmaa ikkunan takana siintävä tavaratalon kirjaosasto. Niin lähellä ja aikalailla saavuttamattomissa. Hollannissa kaupat sulkevat ovensa yleensä kuudelta, torstaisin myöhemmin, enkä minä koskaan tunnu olevan Hollannissa torstai-iltaa.


Perjantaina oli vapaapäivä. Perukirjat luettiin ja nyt odotellaan postia verottajalta.


Lauantaina pihatalkoot, tänään Helsingin Kirjamessut ystävän kanssa ja oman pihan kunnostusta. Kärrätessäni puutarhajätettä, katselin taivaalla pilkottavia vaaleanpunaisia pilviä, kuuntelin muuttolintujen kaakatusta ja mietin messuilla oivaltamaani asiaa. Minä olen onnellisimmillani kirjojen ympäröimänä. Ja kissojen.


Enkä minä ihan ilman kirjahankintaa työmatkaltanikaan selvinnyt. Rautatieasemalla oli kirjakauppa, pyörähdin siellä ja ostin yhden. Addikti, mikä addikti.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Näköaloja

hotellista

Samasta hotellista voi olla monta erilaista näkymää. Nyt jos kaulaansa oikein venytti, saattoi nähdä Utrechtin kuuluisimman (?) tai ainakin näkyvimmän maamerkin. Keskustassa kun on kielto rakentaa tätä kellotornia korkeampia rakennuksia.





Kyselin työkaveriltani miksi kellot soivat iltaisin 21.55 eikä siihen kuulemma ole mitään syytä. Seuraavana iltana kuulin soittoa vielä myöhemmin. Myös melodiat olivat sattumanvaraisia. Osittain myös ajankohtaisia, kun siellä on soitettu muun muassa David Bowien tuotantoa.






Varsin vaikuttava kellotorni. Sen ja tuomiokirkon alle olisi päässyt museovierailulle, mutta eivät käy yksiin työläisen ja museoiden aikataulut.