Sivut

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Suolaisia kyyneleitä

ja suurta surua

Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantumaton syöpä, toinen laatuaan. Kunto on heikennyt nopeasti, ensin osastolla, sitten tehovalvonnassa ja nyt taas osastolla. Puhelinsoittoa sekä odottaa, että pelkää.


Isääni lainatakseni, tässä ei auta enää viina, terva eikä sauna.

44 kommenttia:

  1. Iso halaus sinulle, veljellesi ja äidillesi! Voimia nyt kysytään. Pusuttelut Sulolle ja Namulle, se auttaa aina.

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus sinulle ♥
    Viime vuonna ennen juhannusta elin samoissa tunnelmissa, odotin ja pelkäsin sitä viimeistä puhelinsoittoa. Isä nukkui pois juhannuksen aatonaattona.

    VastaaPoista
  3. Voi, olemme kovasti samanlaisessa elämäntilanteessa. Toivonpilkahduksia tulee yhä harvemmin ja sitä huomaa alkavansa odottaa sitä mitä vielä pari viikkoa sitten kovasti pelkäsi tapahtuvan..Toivon teille voimia jaksaa.

    VastaaPoista
  4. Voi, eipä se kauheasti auta, mutta tiedä, että olet ja olette tiiviisti ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  5. Voimia ja rauhantunnetta epävarmuuteen ♥

    VastaaPoista
  6. Sinä olet isän tyttö. ♥ Epävarmuuteen ja kyyneleihin toivotan yli ymmärryksen käyvää lohdutusta ja hiljaista voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sanat oli niin hyvät, että samoilla on hyvä mennä :-

      Poista
  7. Voimaa ja rohkeutta toivon sinulle, meille on suotu niin ilon kuin surun päiviä ja tähän meidän on tyytyminen. Ystävyydellä täältä......

    VastaaPoista
  8. Lohdutusta, ei ole sanoja. Isät ovat viisaita ja voimakkaita, ikävä mutta onneksi jää muistot.

    VastaaPoista
  9. Olette vahvasti ajatuksissani ♡
    Halit ♡

    VastaaPoista
  10. Hurjasti voimia - isät ovat ihania ja rakkaita.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina.