Sivut

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Oman maan satoa

Punaisia viinimarjoja ja perunoita

Vietin viikonlopun Porvoossa. Oli tapahtumaa jos jonkinmoista. Vierailin isäni luona sairaalassa, serkkuni 7-kymppisillä ja ystäväni tyttären rippijuhlissa. Kokkailin ja korjasin satoa. Otin päiväunia ja luin. Tuntui kun yksi viikonloppu olisi ollut vähintään viikon mittainen.






Punaisia viinimarjoja on nyt pakastimessa odottamassa talven smoothieita. Tulipa sinne muutama annos valkoisiakin kerättyä. Perunasato oli hieman pienempi ja pieniä perunoita nautittiin kaalipadan kera.

Kotiutumisen jälkeen olen miettinyt mikä on oikea vastaus kun kystytään mitä sinulle kuuluu? Vaikea kysymys, eikö olekin?

10 kommenttia:

  1. Upeita viinimarjaterttuja, kesän makua talveksi. Minullakin punaiset kypsyvät ja rastaat korjaavat satoa kun en itse jouda :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rastailla on hyvät apajat! Mukavaa viikkoa myös sinne :)

      Poista
  2. Niinpä, vastatako niin kuin on vai fraasimaisesti ja kuis ite...
    Viikonloput on aina pidempiä kun lähtee jonnekin, tai käy perjantaina baarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinäpä kysymys. Tässä kohdin taisin vastata fraasilla, jossain toisessa kohdin varmasti en. Siitä olen samaan mieltä, että jonkinmoinen tapahtuma heti perjantai-iltana saa viikonlopun tuntumaan pidemmältä.

      Poista
  3. Kyllä, mitä sinulle kuuluu on vaikea kysymys, ellei sitten kuittaa sitä jollain tyhjää täynnä olevalla sanonnalla (kuten ainakin ulkomailla on tapana, siellä jos alkaa suomalaismielisesti oikeasti kertomaan, mitä kuuluu, niin kyllä ilmeet tyrmistyvät). Kivaa, että sait ainakin irtauduttua arkipäivien kuvioista, hyvässä ja pahassa. Mahtava marjasato, ja nam, uutta perunaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varsin maukasta satoa tarjolla! Perunat ihastuttavan pieniä, muttei maltettu vaan vähän piti niitäkin nostella kaalipadan viereen.

      Poista
  4. Herkulliset satonäkymät ja olisiko niin, että kuka kysyy ja vastaus sitä myöden. Sitä voi kuulua sekä hyvää ja huonoa ihan samaan aikaan ja se on tavallaan tunteiden kilpajuoksua eli kuka tai mikä ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti juuri näin. En ymmärrä miksi, mutta tulin kyllä jollain tavoin yllätetyksi kun joku kysyi mitä minulle kuuluu.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina.