Sivut

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Neljä kuollutta kettua

Porvoosta Helsinkiin

Viimeisen neljän päivän aikana olen ajanut enemmän kilometrejä kuin aikoihin, olen saatellut isäni, syönyt kakkuja, tavannut sukulaisia ja käynyt jumalanpalveluksessa äitini ja tätini, isäni siskon kanssa. Olen itkenyt ja nauranut, olen tuntenut surua, mutten nälkää.

Tänään ajaessani Porvoosta kotiin, näin moottoritiellä yliajettuna neljä kettua ja ainakin yhden mäyrän. Itku tuli siinäkin.


Huomenna koittaa arki, ainakin hetkeksi. Ihana arki.

7 kommenttia:

  1. Onneksi kumminkin on kissoja. Kotonakin. Joskus paljon. Kissa lohduttaa ja rauhoittaa. Niin.

    terveisin
    Ilona ja Zetor

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kissoja. Omia ja vieraita. Pusut teille!

      Poista
  2. Arki on kyllä parasta juhlaa.
    Kuolleet eläimet ajotiellä, voi kuinka tekevät surulliseksi.

    VastaaPoista
  3. Mitäpä tähän sanoisi. Yliajetut eläimet itkettävät, on se sitten vaikka varis. Voi, voimia ja ilonhetkiä arkeesi.
    Yhdessä sureminen auttaa ja helpottaa, kuitenkin sitä silti on surunsa kanssa yksin. Näin ainakin minulla.
    Onneksi saa surra ja itkeä.
    Arjessa kuitenkin on tilanteita, kun pitää ulkoistaa surunsa. Kullakin siihen menee oma aikansa, että siihen kykenee. Vuosi sitten tuli herkästi itku, kun lapset puhuivat äideistään ( ja vanhemmat olivat kirjoittaneet kirjeitä lapsilleen luettavaksi). Viime viikolla huomasin jälkeenpäin miten tyyni olo olikaan lukiessani lapsille kirjaa, jossaa päähenkilön äiti oli nukkunut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat niin kauniisti, Leena. Kiitos.

      Poista
    2. Kiitos itsellesi ♡ Tekstisi tuovat lohtua myös minulle.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa aina.