keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Autoilusta

ja kuskeista

Tunnustan, minä olen sellainen sunnuntaikuski. Vaikka nykyään ajan työmatkani autolla, ensimmäistä kertaa muuten ikinä, noudatan yleensä nopeusrajoituksia. Joskus tulee vahingossa ajettua ylinopeutta, muttei koskaan 5-10 km/h enempää.

Valitettavasti nopeusrajoitusten noudattaminen tuntuu olevan aika usealle kuskille punainen vaate. Ihan kuin se olisi minun vikani, että on itse lähtenyt liikkeelle liian myöhään tai ei muuten vaan pysty hallitsemaan hermojaan. (En kyllä aina minäkään pysty!)

Minulle on näytetty käsimerkkejä, ohitettu holtittomasti, ajettu puskurissa kiinni ja heilutettu päätä säälittelevästi. Ikävintä tämä on silloin jos kyseessä on ammattikuski ja se on rekka, joka ajaa kiinni pikkuautoni puskurissa. Näissä tapauksissa yleensä hiljennän vauhtiani edelleen, siis ainakin jos sattuisin vahingossa ajamaan yhtään ylinopeutta.

Yhdessä kohtaa mietin, että ryhtisin ottamaan ylös rekisterinumeroita. Julkaisisin ne (tai ainakin rekisterinumeron alkuosan) jossain blogissa ja kertoisin mitä tapahtui. Ehkä toteutan tämän joku päivä tai sitten en. Kuvittelen kuitenkin, että nopeusrajoitukset ovat paikallaan syystä.

Vilkun näyttämisestä voisi sitten kirjoittaa ihan oman tarinansa. Varsinkin, kun liikenneympyrät lisääntyvät kohisten. Omasta suosikkiliikenneympyröistäni en ole vielä ottanut kuvia. Se on jäänyt kaiken muun jalkoihin.



Että on se sitten tavallaan onni, ettei minun tarvitse ajella helikopterilla kuskaamassa omaa futuroani ympäriinsä. (Pienenä aasinsiltana näihin kuviin)

9 kommenttia:

  1. No olipa aasinsilta :-D
    Juu, en tässä julkisesti uskalla kertoa, mitä nopeutta ajan, mutta kyllä kaikenlaisia kaahareita on (jotka jopa minut ohittavat). Inhottavaa, sillä se on turhaa hengellä leikkimistä, oman ja muiden. Jotkut ohittavat aivan toisten autojen kulmia hipoen, ja joidenkin on pakko ohittaa juuri ennen liittymää, jossa jäävät pois, ja vetävät sitten lähes etupeltini mukaan, kun pitää päästä sinne liittymäkaistalle.
    Silloin, kun Turun motari ei ollut vielä kokonaan valmis, katsoin, kun yksi auto ajoi ylileveän kuljetuksen peräpuskurissa kiinni kymmeniä kilometrejä ja lähti sitten mielenosoituksellisesti heti renkaat ulvoen ohittamaan, kun tuli mahdollisuus. Että jotkut jaksaa. Miten täynnä ärtymystä ja turhautumusta tuollainen tyyppi mahtaakaan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasinsillat ovat hauskoja :) Ärtymys on uusi musta?

      Poista
  2. Asiaa puhut, vaikka tunnustan itsekin ajavani välillä pikkuisen ylinopeutta. Tosin tuolla pikkuleijonalla ei pahemmin voi hurjastella.
    Turvavälit ovat täysin unohtuneet, vilkkua ei kai nykyisin autoihin enää laiteta, takavalot voivat olla pimeänä vaikka sataa kaatamalla, nopeusrajoitukset eivät koske "hyviä kuskeja" jne. loputtomiin.

    VastaaPoista
  3. Niinhän sitä sanotaan, että vilkku on yhteydessä rattiin: vilkku alkaa nakuttaa vasta kun ratti kääntyy. Ellei sitten systeemi ole rikki, eikä mitään vilkkua näy.

    Monasti oon kattonut twitteristä ja muualta varsinkin venäläisten autossa käyttämien liikennekameroitten tallenteita. Tosielämän horroria. Jos tuollaisen kameran laittaisi, saisi ainakin ne rekkarit talteen melko nopsaan ja automatik.

    VastaaPoista
  4. Meillä jos kissat ovat kyydissä niin Pena-kissa on se joka valvoo meidän nopeuksla eli alkaa paha meteli jos vauhti moottoritiellä menee yli sadan.
    Olet tehnyt ajokulttuurista just samoja havntoja kuin minä ja joskus tuntuu siltä, että tie on kaahaajia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se nimenomaan tuntuu, vain kaahaajilla on oikeus olla liikenteessä.

      Poista
  5. Autoilin monta kymmentä vuotta Helsingissä ja nyt siellä käydessäni olen huomannut, että liikennekulttuuri on muuttunut hurjasti. Ennenvanhaan taksikuskit olivat liikenteen herrasmiehiä, nyt tuntuu, että pahimmat öykkärit löytyvät tuosta heimosta. Maanteillä ajelen muun liikenteen mukaan, mutta nopeusrajoitusten sallimissa rajoissa. Sujuvastikin liikkuva autojono saa joidenkin liikenneraivon nousemaan. Se kun vain on niin, että harvoin tiellä saa ajella yksikseen. Olen myös ihmetellyt, että hurjan kalliisiin ja hienoihin autoihin ei ole asennettu vilkkuja :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.