Sivut

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kesärenkaat

ja räntäsade

Minulla on nyt kesärenkaat. En muista koska olisin näin myöhään ne vaihdattanut, ei sitä lakikaan sallisi jos ei keli olisi mitä on. Räntää tuli tänäänkin, sinä aikana kun odotin renkaidenvaihtoa maisema oli muuttunut valkoiseksi. Tuli vuorotellen rakeita ja räntää.




Kaihoisasti äitini kanssa tänään haaveilimme kymmenen asteen lämmöstä. Se vasta jotain olisikin se.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huhtikuu

ja sää

Minulla on tänään kesälomapäivä. Viikonloppu vierähti vapaaehtoistyössä yhdistyksen puuhissa ja kaukaa viisaana olin ymmärtänyt varata viikonlopun jälkeiselle maanantaille kesälomapäivän.

Toki olisin mielelläni rapsutellut hieman pihalla ja energisena puuhaillut sisälläkin. Vaan ei innosta kun ulkona tulee taas räntää. Huhtikuussa, huhtikuun 24. päivänä. En kyllä tällaista muista vähään aikaan kokeneeni.




Minä tahtoisin jo kevään.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen saldo

ja puinen rasia

Aika valuu käsistä. Tuntuu kuin viime torstaista olisi iäisyys ja silti se oli ihan vasta. En ehtinyt rapsutella pihaa, enkä tiedä olisinko tarjennutkaan. Sen verran kylmä oli. En käynyt kävelyllä, en pyörälenkillä. Sen sijaan luin kaksi kirjaa, vierailin ystävillä, siivosin äitini kanssa isäni vaatekomeroa ja lajittelimme vaatteita kierrätykseen, kävimme hakemassa äidilleni toisen pienen pyöreän pöydän terassille ja joimme pullakahvit. Tapasin lyhyesti tätini, isäni isosiskon.



Tänään kävin tunnevyöhyketerapiassa, toisen kerran elämässäni. Uskaltauduin kun tiesin, että sitä harjoitteleva nainen on hyvä siinä mihin ryhtyy. Näin oli. Jo ensimmäisen kerran jälkeen sisällä kumpuava kiukku on rauhoittunut ja nyt toisella kerralla ja sen jälkeen olen miettinyt kaikenlaista. Aikaa, sen kulumista, sitä osaanko oikeastaan sanoa ei, palkitsenko vai lohdutan itseäni syömällä vai molempia? Olen myös miettinyt mitä minun keittiön ikkunastani pitäisi näkyä, sitä kuinka lämpimänä kesälauantaina kävelin soratietä vanhemmilleni ja nenässä tuoksui vastaleikatun nurmikon ja lämpiävän saunan tuoksu. En tiedä mistä tulin, enkä tiedä mitä oli tapahtunut ennen tai jälkeen, muistain kuitenkin tuon hetken. Olen miettinyt kuinka kesälauantaina astuin pienkerrostalon rappukäytävään ja vastaan leijui naapurin vieno saksofonin soitto. Tuolloinkin olin erittäin onnellinen. En minä onneton ole nytkään. Silti olen päätynyt miettimään noita erityisen onnellisuuden hetkiä, sitä miten ne voisi kopioida arkeen.


Sain mukaani Porvoosta puisen rasian, sen kantta koristaa naisfiguuri ja rasialla on tassut. Sisällä on nuoruudenkuvia isästäni. Pieniä, valkoreunaisia kuvia. Uusi aarteeni. 


Uusin nyt lukuvuorossa-listani. Osa luetuista on unohtunut, lukeminen on ollut vähäistä ja hidasta. Listassa kuitenkin nyt viimeisimmät.

Lukuvuorossa: Rantanen Leena; Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista, Viisas elämä, 2016. 

Lukuvuorossa: Hawkins Paula, Nainen Junassa, mitä hän näki?, Seven, 2016.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Reykjavikin yöt, Blue Moon, 2014.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Varjojen Kujat, Blue Moon, 2015. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Iloista ja rauhallista

pääsiäistä

Jääkaapissa ruokaa (kaurahiutaleet unohtuivat), lukemattomia kirjoja, rapsutettavaa puutarhassa ja rapsutettavia kissoja. Siitä on tämä pääsiäinen tehty, niin ja syntymäpäivistä ja vierailuista. Rauhalliseen tahtiin, syvään hengittäen. Näillä mennään. 



Ja seuraavaksi menen pesemään kasvoni, harjaamaan hampaani ja painun pehkuihin lukemaan islantilaista dekkaria.

Iloista ja rauhallista pääsiäistä itse kullekin haluamallaan tavalla!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tuliainen

Tukholmasta

Ostin itselleni Tukholmasta, Fotografiskasta, tuliaisen. Siellä oli tarjolla näyttelyjulisteita vaikka kuinka paljon, mutta päädyin jalkoihin. Nyt tämä saa korvata muutamia vuosia sitten Roomasta ottamani kuvan


Huomaa kyllä, että kevät tekee tuloaan kun tekee mieli puhdistaa pölyt kodistaan sekä hankkia jotain pientä uutta. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Messuilla

Kevät

Kävin tutustumassa Kevätmessujen tarjontaan. Hetki meni ennen kuin hahmotin missä on mitäkin, pienen pyörimisen jälkeen löysin kuitenkin mitä halusin. Sisusta! -messupuoli oli mielestäni pienehkö, samoin Lähiruoka & Luomu.

Ihastuin Home Villagen pieneen messuosastoon ja sen tarjontaan. Muutama tuote päätyi kotiinkin asti.





Tulppaaniniput olivat saman hintaisia kuin kaksi vuotta sitten, kahvila-alue keskellä isoa salia oli oivallisesti rajattu. Tuollainen kirjahyllyseinusta oli hauska ja loi tilan isoon tilaan. Osa näytteilleasettajista oli panostanut ja osa ei. Nähtävää oli paljon ja koska kevät on kuin rinnassa kupliva riemu, olisi ollut mukavaa jos se olisi näkynyt useammallakin messuosastolla.

Messulta löytyy kyllä katsottavaa, huomennakin ehtii vielä. Messut ovat avoinna klo 10 - 17.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Tomaatit

Uuteen kotiin

Neljästä tomaatista pidin itse yhden ja lahjoitin kolme ystäväni Paulan hellään huomaan. Viime sunnuntaina kun olin syntymäpäivillä ja tomaatinvientireissulla, tomaatit näyttivät tältä:


Versoivat jo oikein kunnolla. Jännityksellä jään odottamaan lähtevätkö kasvamaan ja onnistunko pitämään hengissä siitä yhdestä kotiinjääneestä istuttamani versot.


Ja jos ei, niin ainahan epäonnistumisen voi laittaa kissanpennun syyksi? Mielestäni Noomi katseleekin versoja vähän sillä silmällä, että niiden varalle olisi suunnitelmia.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kolme ja puoli ja papukaijamerkki

Urakka

Viikkonloppuna suoritin listastani yhden asian lisää. Siivosin vaatekaappini. Sepä olikin urakka. Kolusin makuuhuoneeni vaatekaapit ja sovitin aika montaa vaatekappaletta. Niin montaa, että seuraavana päivänä minulla oli kummalliset lihakset kipeinä, sellaiset mitä tarvitaan kun otetaan pusero pois päältä kädet ristissä ranteista, helmasta kiinni pitäen.


Vaan kyllä kannatti. Tyhjä siellä ei edelläkään ole, vaikka kasseja kierrätykseen kertyi useita.

Samalla tuntui, että siivosin päätäni. Sinne on kertynyt viime aikoina aikalailla kaikenlaista. Kiukkua, kiirettä ja riittämättömyyden tunteita. Ensi viikko* näyttää siivosinkohan sittenkään tarpeeksi.

*kirjoitettu sunnuntai-iltana, ajastettu viikolle. Jos vaikka käy niin, ettei jaksa iltaisin tietokonetta kotona avata.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Irti arjesta

vaikka risteilyllä

Edellisen kerran oli risteilyllä "siskojeni" kanssa kuusi vuotta sitten. Silloin taisimme kaikki ajatella, että kyllä nämä ristelyt on jo niin nähty. Niin onkin, mutta silti päätimme tänä keväänä lähteä uudelleen matkaan.  Suunnitelmina kävely Södermalmilla ja lounas Fotografiskan ravintolassa, siinä missä nautitaan Paul Svenssonin resepteistä.













Vaikka tuuli oli hyytävän kylmä toteutimme aikeemme ja kävelyretkemme. Kovin lyhyeltä tuntui aika Tukholmassa, lieneekö syynä ollut kellojen siirto kesäaikaan vai mikä. Tukholmassa voisi käydä vain kävelyllä ja syömässä, mutta laivalla elo ja olo on hieman pitkästyttävää. Ruoka tosin oli laivalla maukasta ja aamiainen Food Gardenissa myös. Lisäksi henkilökunta oli mukavaa ja avuliasta, mutta mutta.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ei koskaan enää

Vaan ehkä sittenkin

Minä olen joskus sanonut, etten enää koskaan hiihdä. Jouduin perumaan puheeni, vaikka reilut 30-vuotta siihen meni. 

Olen myös sanonut, etten enää koskaan yritä kasvattaa tomaatteja. Olen yrittänyt ja ne ovat kuivuneet, mädäntyneet ja kun kerran oli pari tulossa, ne söi etana. Nyt minun on ilmeisesti pakko kuitenkin yrittää. Mutta en minä tätä päästöstä itse tehnyt. Sen teki tomaattini. Neljä tomaattia, itseasiassa. Katsokaa vaikka kuvat. 




Tämä täytyy kyllä katsoa loppuun asti.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Uuden vuoden vastaanotto

ja rakastuminen

Viikolla juhlistimme työporukan kanssa uutta vuotta ja vähän pikkujoulujakin ravintola Pastiksessa, Helsingissä. Rakastuin. Rakastuin sen ruokaan, tunnelmaan ja palveluun. Vallan ihastuttava paikka ja suussa sulavaa ruokaa. Palvelussa ihminen kohtasi ihmisen ja kaikki toimi.



Haluan Pastikseen pian uudelleen. Rakastuin todellakin.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kaksi ja puoli

Listasta

Hengityksen kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta kaksi ja puoli kohtaa listasta on tehty. Olen silittänyt pöytäliinan, vienyt kassillisen kirjoja kierrätykseen. Ja vaikka Talvipuutarhassa en ole käynyt, kävin tekemässä hengistysharjoituksia Viherpajassa. Annan siitä itselleni puolikkaan pisteen.





Osa Viherpajan huoneista oli vielä kiinni. Niin myös japanilainen puutarha. Se avautuu kuulemani mukaan noin kahden viikon kuluttua.

Ostin itselleni muutaman viherkasvin ja vaihdoin mullat muutamalle vanhalle. Enemmänkin pitäisin, jos vain korkeat paikat riittäisivät ja valo. Yleisilme kirkastunee kyllä, kun huhtikuussa on ikkuna- ja oviremontti ja ne tulevat olemaan jatkossa sisäpuolelta valkoiset. Täytyy muistaa irroittaa muutamat ikkunalaudat ja maalata myös ne valkoiseksi.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Rentouttavaa lukemista

Keittokirjat

Minä kokkaan satunnaisesti. Silloin kun pitää saada antaa mielen levätä ja siihen on aikaa. Välillä kerran viikossa, välillä kerran kuussa. Aina kun teen ruokaa, nautin siitä kovin. Siihen nähden kuinka vähän kuitenkin teen ruokaa, on minulla käsittämättömän paljon keittokirjoja. Ne vasta ovatkin mukavaa luettavaa, inspiroivia ja kuvitukseltaan kauniita. Viime kesänä laitoin varmasti reilut kymmenen kiertoon ja sen jälkeen niitä on kertynyt ainakin mokoma lisää. Viimeisin hankinta tältä viikolta.


Ostin Erja Ariela Säkkisen kirjan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin (Wsoy).  Ennen kirjaa oli blogi.  Blogia olen seurannut satunnaisesti. Kun kirja sopivasti pilkisteli pienen ketjukirjakaupan hyllyltä, tartuin siihen heti enkä irti päästänyt. Kirja tuntuu hyvältä kädessä, kuvat ovat kauniita kuin kissanpentu ja reseptit herkullisen oloisia. Sitä en vielä tiedä tulenko kirjasta koskaan mitään kokkaamaan, mutta reseptit varmasti luen useammin kuin kerran.


Ja kuten tapoihini (toisten mielestä huonoihin) kuuluu, saatan taitella sivujen kulmia niistä resepteistä joita haluaisin kokeilla. Ja, saatan hyvinkin pyytää kirjaan nimmaria kissabloggariystävältäni joka on mainittu kiitospuheessa.

Ja nyt pidemmittä puheitta, naamapesulle, pyjama päälle ja lukemaan.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Tyhjää täynnä

Kalenteri

Ensi viikonlopun osalta kalenteri on tyhjä. Ihan tyhjä! Tällaista ihmettä en muista tapahtuneen aikoihin. Erittäin vapauttavaa. Ehkä menen johonkin näyttelyyn, ehkä hankin nyt sen museokortin uudelleen. Talvipuutarhassakin voisin pistäytyä ja lukea, lukea ja lukea. Taannoisesta listasta olen saanut tehtyä vasta yhden asian - silitettyä ruokapöydän pöytäliinan.

Lista on saanut jatkoa. Ikkunaremontin ja sen mukanaan tuomat järjestelyt. Kissanulkotarha pitää uusia, soittaa ja sopia asioita ja siirtää tavaroita pois ikkunoiden tieltä. Onneksi vasta huhtikuussa. Siihen on ikuisuus. Ainakin melkein.


Sitä ennen on hyvä hengähtää.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Tekoja ja tunteita

Kevätsiivous

Kun aloittaa aikaisin, saa paljon tehtyä ja ehtii vaikka mitä.


Olen ehtinyt tuntea iloa, väsymystä, surua, epäonnistumisen mukanaan tuomaa melankoliaa, kuplivaa riemua ja vaikka mitä. Paras päivä aikoihin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Littlebit Design

Roppakaupalla kehuja

Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin koruihin Pepin avulla, jos ei blogissa niin sitten Instagramissa. Ensimmäinen ajatus oli, että vau ja sitten se linkki hukkui jonnekin. Vähän aikaa sitten törmäsin uudelleen ja nyt päätin ryhtyä toimeen.

Tarvitsin ehdottomasti Littlebit Design -yrityksen valikoimista kaksi rannerengasta (olisin tarvinut muutakin, mutta päätin odottaa seuraavaa palkkapäivää ja mielessä liikkui sanat kohtuus kaikessa tarvitsemisessasi Mamma N).

Breathe. 

let shit go


Tilauksen tein viime viikolla, paketti saapui tänään. Ja minkälainen paketti. Kaikki oli mietitty, asioihin oli panostettu ja itse rannekorut olivat upeita.



Lähetyksen mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että saa mainostaa some-kanavissa jos siltä tuntuu. Minusta olisi tuntunut siltä ilman tuota kainoa kehoitustakin. Erittäin upea näyte mitä saadaan aikaan silloin kun asioihin paneudutaan, niitä mietitään ja kaikki on kasattu yhteen ihanaksi, täydelliseksi paketiksi.

Rannekoruni maksoin ihan itse (28 €/ kpl), joten tämä ei ole maksettu mainos. Kuviakaan en ehtinyt ottamaan järkkärillä kun oli niin kiire kertomaan tästä mainiosta yrityksestä, sen mainioista tuotteista ja kerrassaan täydellisestä paketista, minkä sain. Ja voi olla, että joudun nukkumaan nämä rannerenkaat päällä, enkä ehkä ota niitä koskaan pois. Sitä paitsi sopivat hyvin suunnitelmiinikin (huom. edellinen postaus).

maanantai 20. helmikuuta 2017

Nyt minä kyllä

suunnitelmia

Minulla on lista asioita mistä olen haaveillut. Arkisia asioita, tavallisia asioita, asioita joita olen laittanut sivuun hetkeksi.

Nyt minä aioin:

  • Lukea paljon kirjoja
  • Uusia museokortin
  • Käydä näyttelyissä 
  • Aktivoitua näkemään ystäviä muuallakin kuin kotona
  • Silittää ruokapöydän pöytäliinan
  • Käydä kävelyillä
  • Valokuvata, harjoitella ja kuvata
  • Siivota vaatekaapin
  • Viedä kassillisen kirjoja kierrätykseen
  • Käydä talvipuutarhassa hengittämässä kevättä
  • Ajatella ja hengittää



Istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, vaikka tämä aikomus nyt on pelkkä aasinsilta.

Kolme rakasta, ihanaa riiviötä lähti eilen, äidiltäni lähtee kipsi toivon mukaan tämän viikon torstaina.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kutsuvierasensi-illassa

Tom of Finland -elokuva

Pääsin elämäni ensimmäiseen kutsuvierasensi-iltaan, vuoden suurimpaan. Paikalla oli väkeä noin 2.600 ja tunnelma sen mukainen. Koko Tennispalatsi oli varattu, kaikki sen neljätoista salia näyttivät samaa elokuvaa. Hulinaa, hälinää, shampanjaa, kimalletta ja nahkaa. Minä olin sentään laittanut huulipunaa. Tämä oli yksi vuoden tapahtumista selkeästi. Oli ilo olla mukana!

Elokuvan teemat, rohkeus, rakkaus ja vapaus, tulivat esille. Elokuva nosti monenlaisia tunteita, surua, iloa, kihelmöivää jännitystä. Suosittelen elokuvaa kaikille. Ehdottomasti.


Upea elokuva.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kukon askeleesta

roimiin loikkiin

Traitraitrallallaaa, valo lisääntyy. Nyt voi pyyhkiä pölyt pois silmistä ja avata ne kunnolla. Olethan jo huomannut sinäkin? Valo lisääntyy ja se on ihanaa. Yhtenä päivänä ajelin töihin puoli yhdeksältä ja katuvalot sammuivat ja nyt, vain reilua viikkoa myöhemmin, samaan aikaan on jo ihan valoisaa.

Jos kotonani ei olisi viittä villiä kissanpentua ostaisin talon täyteen kukkia. Värikkäitä tulppaaneja, tulilatvoja ja vaikka mitä. Ehkä suihkuttaisin talven jäljiltä huonekasvit ja ryhtyisin mullanvaihtoon. Nyt vielä odottelen ja yritän malttaa mieleni.



Ihana odotettu kevät on jo matkalla näillekin leveysasteille, eikä yhtään liian aikaisin.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Omaa aikaa

brunssilla

Pitkästä, pitkästä, ihan liian pitkästä aikaa lähdin ystävän kanssa brunssille lauantaiaamupäivällä. Muutama paikka oli harkinnassa ja lopulta päädyimme Ipin Kulmakuppilaan. Herkullinen brunssi sumuisessa ja sateisessa Helsingissä oli juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin. Suosittelen lukemaan Ipin Kulmakuppilasta lisää heidän nettisivuiltaan. Kerrassaan hieno paikka.

Pieni piipahdus Punavuoren Mokoon ja sitten kotiin. Tuntui kuin näissä muutamissa tunneissa olisin saanut ladattua akkuja pidemmänkin loman edestä. Hyvä niin, sillä tekemistä riittää ja vauhti on välillä päätä huimaava. Tällaiselle hitaammasta rytmistä pitävälle ainakin. Siksipä olen päättänyt, että ensi viikon sunnuntaina minulla on vapaapäivä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy.


Eikä viikonloppu ole vielä ohi. Luvassa aistinautintoja visuaaliselle ihmiselle myös myöhemmin illalla.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Aurinko!

Kevättä ilmassa

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevään. Vaikka ymmärrän, että on ihan liian aikaista siihen. Oli pakko päästä ulos edes hetkeksi, linnut lauloivat, räystäät tippuivat ja aurinko sekä lämmitti että häikäisi.


Lupasin itselleni, että ensi sunnuntaina ulkoilen. Ihan viimeistään. Vähiin on viime aikoina jäänyt ja tilanteeseen on pakko saada muutos. Lisäunikaan ei olisi pahaksi, vaikka tekeminen on kivaa ja tarpeellista, tuntuu välillä, että uni jää turhan vähiin. Toisaalta kun on pienoinen kiire koko ajan, lyhyempikin aika riittää palautumiseen. Paras keino palautua on lukea blogeja sohvalla maaten puhelimesta kissanpentujen hyppiessä päälläni. Kommentointi muihin blogeihin on jäänyt vähälle, mutta vielä senkin aika taas tulee.


Niin ja jooga. Sinnekin haluan, vaikka näin myöhään kevään kurssille ei voinutkaan ilmoittautua. Palautteen sain sinne lähetettyä, katsotaan vieläkö mukaan mahtuisin. Laukku kyllä on jo pakattuna.