Sivut

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Brunssilla

Ravintola Oivassa

Ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alkupuolen kävimme ystäväni Anan kanssa brunssilla. Ana oli tehnyt etukäteisvierailun ravintola Oivaan, tiedättehän? Mä kolmatta linjaa eteenpäin 🎶 ja niin pois päin.



Varaus meillä oli vasta kello kahdeksi, eikä ainakaan viime sunnuntaina siihen aikaan enää olisi varausta tarvinnut. Mutta vannomatta paras. Ana oli kehunut etukäteen joten tiesin jo, että hyvää oli lupa odottaa. Tarjonta ylitti silti odotukset ja hinta oli kohtuullinen (21 € ilman kuohuvaa). Erinomainen, kerrassaan erinomainen.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Pientä edistystä

Puutarhassa

Kyllä täällä tapahtuu. Asia kerrallaan. Pikkuhiljaa. Sateen sattuessa sormia on kihelmöinyt ja olen halunnut työntää ne multakasaan, auringonpaisteella on laiskottanut.

Lautatavaraa olen hankkinut lisää, niin myös puutarhamursketta. Heräteostoksena ostin kaksi punaista tiiltä. Nämä päätyivät etupihalle kohtaan mistä edellinen asukas oli napannut laatan pois ja korvannut sen mullalla. Minä en saanut siinä kohdin juuri mitään kasvamaan, paitsi ruukussa. Nyt on ruukulla tukevampi alusta.




Lautoja sahasin vain siihen pituuteen, että sain ne kuljetettua kotiin. Se oli juuri se trooppinen päivä jolloin ilman kosteusprosentti oli korkea ja aurinko paistoi. Rillit huurussa ajelin kuorman kanssa kotiin.










Pihalla on läjiä. Jos käyttää bloggarin kuvakulmia, niin on siellä kaunistakin. Hommat jatkuvat ensi viikolla. Tuskin maltan odottaa.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ihme ja kumma

Pioni

Se on jo tunnettu tosiseikka, että pionin avattua kukkansa tulee rankkasade.







Tänä kesänä yllätyin, että pioni kukki. Kun nuput olivat vielä tiukilla, kaivoimme ystäväni kanssa pionin ylös ja se vietti reilun vuorokauden isossa muoviastiassa ennen kuin pääsi takaisin paikalleen uusiin multiin. Sen jälkeen olen kyllä kastellut ja lannottanut ja nyt kun nuput aukesivat tuli sitten se sade. Toivottavasti kukkii myös ensi vuonna.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ei lopu työt kesken

ja minä tykkään

Asiat edistyvät. Työ ei kuitenkaan lopu kesken. Aikaa kuluu, mutta hermot lepäävät. Ehkä minä kaipasin tällaista juuri nyt?





Ettäkö oli  paljon juuria? Huh huh.









Lautoja en eilen kerennyt hakea lisää, mutta sen ehtii. Työnjohto on kissanäyttelyssä (terveisiä vaan sinne!) ja minulla riittää tekemistä muutenkin. Tänään on vuorossa toisen puolen aidan pesu. Tulee tarpeeseen! Villiviinin poistamisen jälkeen aita on varsin ..... rustiikki.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesäretki

Lomaviikolla

Ehdin minä lomaviikolla tehdä perinteisen kesäretkenkin. Autoon kaksi ystävää ja koira. Sitten nokka kohti länsi-Suomea. Kahvit ja kierros Kasvihuoneilmiössä ja sitten kohteeseen. Kohteessa meitä odottivan muiden muassa kissani Namun emo  Rauha sekä kissojeni Namun ja Sulon mummu, Noomin isomummu. Kovin ilahtuivat vierailustamme ja hämmästelivät myös, varsinkin Rauha.




Minun tomaattini. 

Minun tomaattini.
















Päivä olo tuulinen, kylmä, mutta aurinkoinen. Muutama kasvi vaihtoi omistajaa, eikä kukaan kiittänyt. Kasvavat sitten varmasti. Kasvihuoneesta löytyi Porin Matin lämmöstä minun tomaattini. Omani onnistuin tappamaan, mutta Paulalle viemäni kukoistavat. Saa nähdä tuleeko niistä mitään näin kylmänä kesänä.

Laitetaan tänne nyt muistiin sellainenkin asia, että isäni hautakivi on saanut vihdoin kaiverruksen ja kultauksen.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lomalla

tämän päivän

Lomanen lähenee loppuaan. Eilinen ilta vierähti pienenpienissä tupaantuliaisissa ihastuttavassa kaupunkikodissa, tänään olen esitellyt ylpeänä lomaviikon aikaansaannoksiani äidilleni ja veljelleni, hakenut polkupyörän juhannusretkeltänsä, kahvitellut pyöränhakureissulla ystävien luona ja käynyt vihdoin ostamassa uuden astianpesukoneen. Kalliimman kuin piti, mutta uskoakseni myös paremman. Loppukesä ollaan sitten säästöliekillä, mutta tämä oli kyllä aika välttämätön hankinta tämäkin. Sen hajonneen imurin lisäksi.


Tekemistä olisi vieläkin vaikka mitä, mutta minä tyttö pistin Ella Fitzgeraldin soimaan ja aion ottaa loppupäivän iisisti. Vähän niin kuin lomailla.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Työleirillä

viikko kotona

Minulla oli viikko lomaa. Se tuli tarpeeseen ja täyttyi työllä. Erilaisella työllä. Toki asiat olivat muotoutuneet jo suunnitelmaksi ja siitä oli helppo lähteä liikkeelle. Juhannuksena maalasin seiniä ja siitä se sitten lähti. 













Minä olen leikannut suurimman tuijani alaoksat ja valoa hulmahti tulla pihalle heti. Olen kärrännyt, kitkenyt, kaivanut, roudannut, saanut apua ystävältä niin suunnittelussa kuin roudaamisessa, olen tutkinut sääkarttoja ja katsonut voiko maalata. Olen ollut varsinaisella työleirillä. Eikä tämä jää tähän. 

Toinen puoli aitaa on maalaamatta, kohopenkki rakentamatta ja kissojen ulkotarhan edusta perkaamatta. Tekemistä riittää. Onneksi nyt on ollut aikaa ja puhtia. Aina ei ole ollut ja senpä vuoksi piha on ollut jo useamman vuoden hieman rappiolla. Nyt se kohentuu kertaheitolla. Tai ainakin yhden kesän ja syksyn aikana. Lihaksia särkee, mutta mieli on hyvä. 

Nähtäväksi jää säilyvätkö ämpäreihin siirtämäni kasvit hengissä ja saanko valkoisen särkyneen sydämen ja pionin siirrettyä uuteen kohopenkkiin.