keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Talvi yllätti tämän autoilijan

Etäpäivä

Ikäväkseni täytyy todeta, että talvi yllätti tämän autoilijan. Autossa on kesärenkaat ja minä olen varustautunut huomenna etäpäivään. Muistin kannettavan, virtajohdon, hiiren ja kuulokkeet puheluita varten. Tulkoon sitten lunta vaikka kuinka ja paljon.

Viimeiset yrtit kävin korjaamassa talteen, ruohosipulit ja persiljat. Niistä ja muutamasta kananmunasta syntyy nopeasti huominen lounas. Olen varustautunut. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työt saan aloitettua paljon aikaisemmin kun jos menisin työpaikalle. Toivottavasti osaisin myös lopettaa ajoissa.


Turvallista ensilumenpäivää! Malttia ja hyviä hermoja.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Yhtä juhlaa

Viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut yhtä juhlaa perjantaista sunnuntaihin.


Siitä huolimatta tai juuri siksi virittelin sunnuntai-iltana valoja takapihalle ja eteen, myös sisällä muutama valo muutti paikkaansa. Niin myös muutama taulu ja muutamasta tasosta lähti pölyt. Kerrassaan erinomainen viikonloppu kaikkine tapahtumineen.

Muutama ikävä uutinen on myös minut viikonloppuna tavoittanut. Toisella kyseessä lapsi, toisella rakkaista rakkain lemmikki. Voimia ja jaksamista niihin osoitteisiin.

torstai 19. lokakuuta 2017

Ajatukset kasaan

Tunteella ja tekemisellä

Kun on kiire, en tunne mitään. En kylmää, en kuumaa, en makuja en kissan turkin pehmeyttä. Kun on kiire, hartiat nousevat ylös ja mieli on ärtynyt. Se heijastuu muihin ja muualle. Niihinkin elämän alueisiin, joissa kaikki on erinomaisen hyvin, kotiin, ystäviin, yhdessä tekemiseen.









Ehkä taas olisi aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ottaa asia kerrallaan. Harjotella elämää, sen kaikkia muotoja. Kuunnella ja huomioida. Olla hiljaa ja miettiä. Käydä paikoissa ja nähdä, saada vastapainoa päivittäiselle.

Herätyskello on soinut. Nyt pitäisi vain noudattaa sen kutsua.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tänä viikonloppuna

Tunnelmia

Vaikka työviikko olisi kuinka vienyt mehut, kannatan silti ajatusta, että perjantai-iltana tulee tehdä  jotain erityistä. Ainakin minun viikonloppuni tuntuu silloin pidemmältä ja palaudun paremmin arjen aherruksesta. Minun erityistekemiseni oli eilen Studio Pasilan Saikkua, kiitos -esitys. En muista koska olisi nauranut yhtä paljon, joskus suorastaan ulvoin. Vieläkin vatsaan koskee kun ajattelee.

Tänään olen panostanut kotitöihin ja ihanaan brunssiin Ipin Kulmakuppilassa. Kävimme kyseisessä paikassa jo toistamiseen ystäväni Anan kanssa. Päädyimme samaan pöytään kuin ensimäiselläkin kerralla, minä parkkeerasin autoni samaan ruutuun. Aikamoisia sattumia.

Brunssilta päädyin Hulluille Päiville pesuaineita hankkimaan. Matkaan tarttui muutakin, shampoota, huulirasva, kalenteri ensi vuodelle sekä kauan harkinnassa ollut kolmiosainen Kartellin Componibili säilytyskaluste. Se päätyy kirjastoon sohvapöydäksi.


Pihatöitä en päässyt tekemään, sen sijaan lämmitin saunan. Ehkä ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tai kahteen? Aluksi sauna oli pestävä, koska sitä käytetään yleensä vain kissojen unipaikkana.

Muutama pakollinen homma on vielä tekemättä, mutta ne kyllä ehtii. Huomenna olisi tarkoitus ulkoiluttaa Museokorttia ja kahvitella ystävän kanssa.

*********************************************************************************

Muita manitsemattomia kulttuuririentoja tänä vuonna ovat olleet:

  • Suomen kansallisoopperassa The Fabulous Bäckstöm Brothersin Messiaan (oli toki vuonna 2016 jo!)
  • Teatteri Jurkan Anders B. 
  • Mikko Kuustosen konsertti Savoy-teatterissa
  • Helsingin Kaupunginteatterin Lava-Ammuntaa V Arena-näyttämöllä
  • Suomen Kansallisteatterin Rikhard III (ensimmäinen näkemäni Shakespeare!)
  • Suomen Kansallisteatterin Sisäistetyt teoriat rakkaudesta Omapohjassa

Ja se Myrskyluodon Maija olisi kyllä nähtävä myös ja ties vaikka mitä.



torstai 12. lokakuuta 2017

Asiaa tomaateista

Tähän on tultu

Tomaateista kerroin täällä ja tomaatintaimista täällä.

Tomaateista tuli satoa. Viisikymmentä tomaattia. Eivät ehtineet sijoituskodissaan punastelemaan, koska kesä, noh, oli sellainen kuin oli. Viime sunnuntaina kotiutin sadon vihreinä. Tänään tilanne on taas muuttunut.



Erittäin jännittävää saanko kaikki kypsymään pöydällä. Jos onnistun, niin tarkoitus olisi tehdä näistä paholaisen hilloa.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ei ne kaikista uusimmat lenkkarit

Sadesään jalkineet

Aamuinen sää pisti pohdiskelemaan jalkinevaihtoehtoja. Keltaisia kumisaappaitani en viitsinut jalkaan laittaa, ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet kun olen käyttänyt niitä puutarhatöissä. Pienen harkinnan jälkeen päädyin "ei niihin kaikista uusimpii lenkkareihini". Olin erittäin tyytyväinen muistaessani ne ja kävellessäni niillä lätäköiden halki aamusella. 


Iltapäivällä hymy oli asian suhteen jo vähän hyytynyt. Huomasin kenkien pintamateriaalin hapertuvat. Kenkiin oli tullut halkeamia. Vastahan nämä ostin. Vasta kaksikymmentä vuotta sitten.