Sivut

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Omaa aikaa

brunssilla

Pitkästä, pitkästä, ihan liian pitkästä aikaa lähdin ystävän kanssa brunssille lauantaiaamupäivällä. Muutama paikka oli harkinnassa ja lopulta päädyimme Ipin Kulmakuppilaan. Herkullinen brunssi sumuisessa ja sateisessa Helsingissä oli juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin. Suosittelen lukemaan Ipin Kulmakuppilasta lisää heidän nettisivuiltaan. Kerrassaan hieno paikka.

Pieni piipahdus Punavuoren Mokoon ja sitten kotiin. Tuntui kuin näissä muutamissa tunneissa olisin saanut ladattua akkuja pidemmänkin loman edestä. Hyvä niin, sillä tekemistä riittää ja vauhti on välillä päätä huimaava. Tällaiselle hitaammasta rytmistä pitävälle ainakin. Siksipä olen päättänyt, että ensi viikon sunnuntaina minulla on vapaapäivä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy.


Eikä viikonloppu ole vielä ohi. Luvassa aistinautintoja visuaaliselle ihmiselle myös myöhemmin illalla.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Aurinko!

Kevättä ilmassa

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevään. Vaikka ymmärrän, että on ihan liian aikaista siihen. Oli pakko päästä ulos edes hetkeksi, linnut lauloivat, räystäät tippuivat ja aurinko sekä lämmitti että häikäisi.


Lupasin itselleni, että ensi sunnuntaina ulkoilen. Ihan viimeistään. Vähiin on viime aikoina jäänyt ja tilanteeseen on pakko saada muutos. Lisäunikaan ei olisi pahaksi, vaikka tekeminen on kivaa ja tarpeellista, tuntuu välillä, että uni jää turhan vähiin. Toisaalta kun on pienoinen kiire koko ajan, lyhyempikin aika riittää palautumiseen. Paras keino palautua on lukea blogeja sohvalla maaten puhelimesta kissanpentujen hyppiessä päälläni. Kommentointi muihin blogeihin on jäänyt vähälle, mutta vielä senkin aika taas tulee.


Niin ja jooga. Sinnekin haluan, vaikka näin myöhään kevään kurssille ei voinutkaan ilmoittautua. Palautteen sain sinne lähetettyä, katsotaan vieläkö mukaan mahtuisin. Laukku kyllä on jo pakattuna.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Ei kun mä itte

Äiti

Veljeni soitti torstai-iltana. Äitini oli kaatunut, eikä pystynyt varaamaan jalalleen. Erinäköisten vaiheiden jälkeen päivystyksessä todettiin, että jalka on murtunut. Siihen laitettiin kipsi ja kerrottiin, ettei sille saa varata yhtään seuraavaan kahteen viikkoon.

Perjantaiohjelmani muuttui lennosta. Aamulla soittelin äidilleni pyörätuolia lainaksi, sillä päivystyksestä sellaista ei saanut, kyynärsauvat vaan ja niillähän äitini ei pystynyt etenemään lainkaan. Erikoista, ettei lähes 8-kymppiselle pyörätuolia anneta, oli vain sanottu ettei noita voi antaa ja viittasivat riviin pyörätuoleja. Jos ei tuon ikäiselle voi antaa, niin kenelle sitten?

Anoin ja sain puoli päivää vapaaksi. Lähdin Porvooseen, kävin hakemassa pistoksia veritulppaa vastaan ja järjestelin juttuja. Ihana serkkuni oli jo käynyt siirtämässä yhden sängyn olohuoneeseen, jotta äitini ei tarvitsi ylittää kynnyksiä päästäkseen vessaan.

Tänään olin äidilläni uudelleen, tein lihamakaroonilaatikkoa ensi viikoksi, pesin äitini suihkun alla ja föönasin tukan. Aika moneen avuntarjoukseeni sain vastaukseksi; "Ei kun mä itte." Toisaalta ihan hyvä, sillä äitini on kuitenkin päivänsä yksin. Pyörätuolista on paljon apua ja veljestäni myös. Kotiapuakaan ei kuulemma tarvita, koska hän pärjää kyllä.


Niin, ja koko episodihan tapahtui kun äitini oli tekemässä salaa lumitöitä. Veljeni uurasti toisella puolella taloa ja oli tyystin tietämätön äitini puuhista. Lisäksi on pakko amainita tärkeysjärjestyksestä. Lähes ensimmäisenä äitini lakkasi kipsijalan varpaankynnet. Ovat kuulemma muuten niin rumat.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lux Helsinki

Valonjuhlaa

Elämä on satunnaisesti muutakin kuin kissoja. Esimerkiksi eilen tapasin ystäviäni ja kävimme katsastamassa Lux Helsingin. Valofestivaalin. Väkeä riitti ja sohjossa oli ajoittain vaikea tarpoa. Siitä huolimatta oli kiva käydä ja ennen kaikkea oli ihana tavata ystäviäni. 






Ilta päättyi Katajanokalla, hyvän ruuan parissa. Holiday-ravintolan sisustus jakoi pienen seurueemme mielipiteet. Paikassa oli Lux-menu ja minä tykkäsin kovin. 


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Harjoitukset jatkuvat

tänäkin vuonna

Rauhaisan koti-illan päätteeksi päädyin kuvaamaan takapihaltani raketteja. Jos joskus moiseen puuhaan vielä ryhdyn, niin kannattaisi muistaa ottaa mukaan taskulamppu. Kameran säätöjä oli ihan mahdotonta tehdä pimeässä ja kyllä niissä taidoissakin vielä petrattavaa on ja paljon.











Että sellaisia. Eivät missään tapauksessa anna oikeutta raketeille, enkä ihan heti muista mitä olisin voinut säädöille tehdä kun BULB-toiminto ei Canonissani suostunut laukaisemaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun käytin jalustaa taannoisen digi2-kurssin jälkeen. Onhan sekin jo jotain.

Hyvää alkanutta vuotta 2017!