sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Lapsuudenpiha

Hidasta bloggausta

Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa vastata Saaripalstan Sailan haasteeseen lapsuudenpihasta. Nyt sitten tähän tartun ja kuinka ollakaan, huomasin, että haaste oli tullut minulle jo marraskuussa. Siis marraskuussa!

Lapsuuteni pihassa oli kunnolliset vuodenajat. Talvella oli lunta ja pakkanen paukkui.

 
 Mummulla oli isoimmat marjapuskat, pionit ja kukat. Minä olen kuvassa tuo pienempi.



 Pihatie oli pitkä eikä siitä saanut ajaa pyörällä ulos pysähtymättä.







Omenapuut tuottivat satoa ja omenahilloa riitti talven yli lettujen ja pannarin kanssa. Pihalla oli myös perunamaa. Muistini mukaan siellä viljeltiin myös sipuleita. Vadelmapensas oli valtava pöheikkö, vadelmista tehtiin menua. Pihalta löytyi myös mansikkamaa ja herneitä. Nam.

14 kommenttia:

  1. Lapsuuden maut tuntuvat vieläkin suussa; ne herneet, ne mansikat, ne.. Ja se tunnelma niitä syödessä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuntuvat, makeilta, happamilta ja karvailta. Erinomaisen hyviltä kaikki tavallaan.

      Poista
  2. LApuudessa kaikki olikin isompaa ja kesät lämpimämpiä ja talvet lumisempia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli, vaikka toisista kuvista löytää myös lumettoman joulun.

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja muistelut, makoisat sellaiset mitä ilmeisimmin :-)

    VastaaPoista
  4. oih, miten ihana postaus <3 Kivaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Hauska huomata, miten tuohon aikaan lapset usein istutettiin auton konepellille kuvattavaksi tai auto oli muuten vaan mukana kuvissa. Auto oli niin hieno ja tärkeä esine silloin 😀 Minulla on myös monta vastaavaa kuvaa noilta ajoilta joko oman tai jonkun tutun autosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto oli tärkeä. Mitä ilmeisemmin. Toinen usein nähty oli naku vauva lampaantaljan päällä :)

      Poista
  6. Ihania muisteluita ♥

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.