Äkäinen kukkahattutäti

aamuruuhkassa

Pidän musiikista. Pidän aamuista. Pidän julkistesta liikenteestä.

Äkäinen kukkahattutäti on kuitenkin asettumassa minuun, enkä pidä siitä. En myöskään pidä aamuruuhkaisista busseista, missä "kaikilla" on korvillansa erilaiset kuulokkeet ja niistä kuuluu läpi epämääräistä mölinää jos toistakin. Jos edes kuuluisi yksi, mutta toislta puolelta kuuluu tömps, tömps, tömps. Sitten jumps, jumps, jumps. Vähän kauempaa pum-pum, pu-pum, pu-pum. Kun näitä erilaisia jumputuksia kuulee ympärillään viidestä kymmeneen, meinaa välillä päästä se äkäinen kukkahattutäti valloilleen.

Kaikesta huolimatta pidän julkisesta liikenteestä. Silloin ainakin kun kuskit eivät tee äkkijarrutuksia. Ja silloin kun bussin ovet menevat kunnolla kiinni eikä niitä tarvitse edestakaisin venkslata. Ja myös silloin kun joku ei päätä ryhtyä haastattelemaan bussikuskia siitä miksi edellinen bussi ei tullut. Mistäs se sen tietäisi?

Mutta siis noin pääsääntöisesti pidän julkisesta liikenteestä, aamuista ja musiikista.

Aukko sivistyksessä

ja useampiakin löytyy

Tänään pysähdyin hetkeksi katsomaan telkkaria. Löysin samalla aukon sivistyksessäni, sillä en varmasti koskaan ole lukenut Kotiopettajattaren romaania. Koska tiedän aukkoja olevan useampia, en ole tästä moksiskaan, pieni pyörähdys Antikka.net osoitteessa ja kohta löytyy tämä teos hyllystä.

Kamalan helppoa tämä shoppailu on nykyään. Minulla onkin ollut kehystettynä Olli Löytyn kirjoitus Aamulehdestä jo pidemmän aikaa. Näin sanoi Olli:

"Kotien seiniä kiertävät täysinäiset kirjahyllyt eivät enää kerro omistajansa kulttuurisesta pääomasta vaan siitä, että tämä ei hallitse kulutuskäyttäytymistään."

Valitettavasti tällä hienolla toteamuksella ei ole ollut toivottavaa tehoa tässä huushollissa. Vaikka useita vuosia esillä onkin ollut.

Rakas romu

Haaste Saaripalstalta!

Sain Sailalta haasteen! Kiitosta vaan. Siinä oli tarkoituksena esitellä oma rakas romu, ja rakkaan romun piti olla huonekalu. Rakkaita romujakin on, esimerkiksi kirjasinlokerikko, isoäidin tuolit, isän vanhempien lamppu, vain muutamia mainitakseni.

Olen kuitenkin vähän kapinallinen ja esittelen toisenlaisen rakkaan romun. Korva siltä ilmeisesti syötiin jo marraskuussa 1966 ja loppu onkin sitten historiaa.

Rakas romuni katselee minua tälläkin hetkellä kirjoituspöytäni vierellä. On se vaan niin rakas.

Tämä haaste voisi matkata vaikkapa Pirkolle ja Paulalle! Olkaapas hyvät.

Tienvaltaaja

ja pihavahti

Kesäinen ilma suosi eilen, kun kävin ystävien kanssa Loviisassa. Hieman sitä tunsi itsensä tirkistelijäksi, vaikka luvalla toisten kodeissa kävikin. Useammassa paikassa valokuvaaminen oli kielletty ja yritin tätä myös kunnioittaa.

Yhden talon seinässä oli kuitenkin toisenlainen merkki! Tämä oli hauska ja ikuistettava.

Toista taloa ja sen pihapiiriä vahti varsin terhakka Koira ja kukas muu kokonaisen tien olisi vallannut kuin Kissa. Siellä ne istuivat ja ihmettelivät kotikulmiensa vilkkautta.

Mukava tapahtuma, varsinkin upealla kesäsäällä.

Mustikkapiirakka

Ruokaohje

Eilen vietin aikaa ystävillä ja vein mukanani mustikkapiirakan jälkiruuaksi. Oli ensimmäinen laatuaan ja varsin maukas. Nam, nam. Ohje on Myllyn Parhaan ja ollut mm Anna-lehden päälle niitattuna nyt kesällä. Pohja on valmistaikina (pyöreä piirakkataikina, makea) ja täyte menee näin:

200 g Philadelphia-tuorejuustoa
1 dl kevytkermavalmistetta
1/2 dl sokeria
1 muna

Sekoitetaan yhteen (ja minä lisäsin vielä 1 tl vanilijasokeria).

Sitten 5 dl marjoja olisi pitänyt lisätä vasta kun piirakka on ollut uunissa 20 - 30 min 200 asteessa, mutta minä heittelin mustikat mukaan jo uuniin. Lisukkeeksi oli vielä mansikoita.

Onnistunut! Tulinpa iloiseksi!

Muutenkin mustikka maistuu nyt erityisen hyvälle. Kaikessa muodossa.

Yllätys

käsilaukusta

Minä kaivelin käyttööni vanhan käsilaukun oman kaappini kätköistä. Mietiskelin koska sitä viimeksi olen käyttänyt, enkä oikein muistanut. Avasin sen, ja hämmästyin! Sen sisällä oli Kinder-muna. Kuinka ihmeessä olen voinut tyhjentää käsilaukkuni ja jättää sinne huomaamatta Kinderin?

 Sen parasta ennen päiväys oli 16.11.2010, joten tovin käsilaukku oli salaisuuden sisällään pitänyt.

 Suklaan jätin syömättä, mutta lelun kokosin. Se oli tyhmä, enkä viitsinyt sillä juurikaan leikkiä.

Välillä hämmästellään sitä, mitä naisten käsilaukkuihin mahtuu. Minä en ole näihin hämmästelyihin yhtynyt, mutta nyt kai on pakko?

Kello viiden tee

Ravintola Salutorget, Helsinki

Minä fanitan Downton Abbey -televisiosarjaa, Miss Marplea ja nyt myös kello viiden teetä. Sen nautin elämäni ensimmäistä kertaa Helsingissa, Espalla Salutorgetissa. Pöytä oli asianmukaisesti varattu ja seurana samanhenkinen ystäväni.

Juomamme tee oli assamia, ja nyt jälkeenpäin olen sivistänyt itseäni niin, että se pitäisi aina juoda maidon kanssa. Minä en juonut ja hyvältä maistui. Kupinpohjalle päätyneistä teelehdistä unohdimme ennustaa, mutta kolmikerroksinen tarjotin tuli syötyä lähes tyhjäksi. Vain ylimmän kerroksen makeimmista jäi pari suupalallista jäljelle. Ei vaan pystynyt. Suosittelujen arvoinen kokemus!

Viime talven Downton Abbey -maratoonin eväät ovat jääneet esittämättä, joten tässä Sailan näyte englantilaisista voileivistä! Nam, nam. Seuraavaa DA-maratoonia odotellessa.

Sarjan kolmas tuotantojakso alkaa Ylellä loppuvuodesta 2012. Vielä ei ole tarkkaa aikaa paljastettu. Jännitys tiivistyy ja pienen toiveen voisikin Ylelle esittää: Aloitusaika klo 21 on hyvä, ei aikaisemmin!