Sadetta

ja pimeää

Tänään aurinko nousee Helsingissä kello 8:34 ja laskee 15:37. Talvipäivänseisaukseen on vielä aikaa. Se on 21.12. Vielä kuukausi ja sitten suunta muuttuu. Tuskin maltan odottaa. 

Valinnanvaikeus

lämmintä vai kylmää

Joka kevät ja syksy sitä aina ihmettelee mitä pukisi päällensä. Välillä on kylmä ja välillä lämmin. Laittaako paksumpi takki vai vieläkö pärjää ohuemmalla? Tarvitseeko hanskoja vai ei? Ja missä ne nyt ylipäätään ovat?  Näköjään näitä valinnanvaikeuksia on muillakin. 

Kesävaatteissa: 

Talvivaatteissa: 

Kuva ei sitä kerro, mutta talvivaatteissa vatsanalus on valkoinen ja kesäasussa ruskea. Molemmat tyylikkäitä.

Ihania tuliaisia

Milanosta

Olen viime vuosina tehnyt pidennetyn viikonloppumatkan kahden ystäväni kanssa vähintään kerran vuodessa. Ensimmäinen yhteinen retki tehtiin Göteborgiin ja Tanskaan elokuussa 2008. Tanskan läpi ajoimme vuokra-autolla, Skodalla ja ryhmällemme muodostui nimi Skoda-Siskot. 

Matkoillamme toiset kaksi Skoda-Siskoa lukevat karttaa ja näyttävät suunnan, minä olen se joka valokuvaa. Ulkomaanmatkoista olen tehnyt muistoksi valokuvakirjat. Niitä on mukava selailla ja muistella matkan hauskuutta, kävelyretkiä, maisemia ja ruokaelämyksiä.

Nyt Skoda-Siskot olivat Milanossa ilman minua. Sieltä saamani tuliaiset olivat upeat: karvainen joulupallo, kamera-kaulakoru sekä minikirjoista tehty rannekoru. Näitä tuliaisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tulivat oikealle henkilölle!

Kaunis kiitos ystävilleni! Olin selkeästi mukana matkalla, vaikka kotona päivystinkin.

Väärillä rannoilla

Eilen

Ei minusta kunnon myrskybongaria tule. Valitsin väärät rannat.

Eino-myrsky riepotteli kyllä muuten kunnolla. Tälläkin hetkellä on Suomessa yli 40.000 kotitaloutta ilman sähköä, puita on kaatunut ja muuta vahinkoa syntynyt.

Tämä pieni postaus sai minut ajattelemaan elämässä tehtäviä valintoja sekä sitä miten asioilla on aina kaksi eri puolta. Tässäpä mietittävää maanantaiksi.

Myrsky

ja valokuvaus

Minä haluan merenrannalle myrskyä kuvaamaan. Heitän yöpaidan nurkkaan ja puen lämpimästi päälleni. Aamukahvit nautin matkalla. Ehkä ajelen Lauttasaareen tai sitten jonnekin muualle. Mutta nyt lähden, koska kotipihan oravakin on jossain piilossa tätä puhuria.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Pirteä

kuin peipponen

Helmi-kissa tuli ilmoittamaan klo 05.11 että rakastaa minua ja rakastaisi vielä enemmän jos saisi aamiaista. Viime aikaisten vastoinkäymisten vuoksi hellyin ja aamiastarjoilu oli tänä aamuna varhain. Vain neljän tunnin yöunien jälkeen. Aamiaisensa ja aamupisunsa jälkeen Helmi meni jatkamaan uniaan ja minä aloitin sängyssä pyöriskelyn. Luin blogeja, luin kirjaa, potkin peittoa pois, laitoin sen takaisin päälle. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin todeta olevansa pirteä kuin peipponen. 

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että unia voisi jatkaa. Hyvää huomenta siis, minä menen nyt nukkumaan. Ei kannata herätellä ihmisten aikaan.

Päiväunet

ja tupsu

Ostin vuosi pari sitten Indiskasta, yhdestä lempikaupastani, torkkupeiton. Se on edelleen kovin mieluinen, mutta vaikuttaa siltä, että se luovuttaa yhden tupsun jokaisesta sen alla vietetystä päiväunesta. 

Vielä voi ottaa 26 (joo, kyllä minä laskin!) päiväunta, ennen kuin kaikki tupsut on luovutettu. Ehkä alan sitten ompelemaan niitä takaisin yksi kerrallansa.