Taas

ruususta

Minä en vaan voi olla hämmästelemättä ja ihastelematta tätä ruusua. Nyt jopa uusiin lehtiin on tullut punainen reunus. 

Sadepisarat näyttävät kukissa niin kauniilta, mutta saisi silti jo vähitellen pitää pientä taukoa. Ihan useamman päivän, kiitos. 

Alppiruususta

Pirhanan tuholaiset

Pitäisi nyppiä alppiruusun kukinnot pois. Jostain syystä se puuha ei oikein huvita. Jo pelkkä kuvan katseleminen saa koko kropan kutiamaan. 

Kyllä vaan, nämä pirhanan ötökät ovat jälleen vallanneet alppiruusut. Sekä etu- että takapihalla olevan. Jo muutamana vuonna olen ruiskuttanut lehtiin mäntysuopavettä, mutta takaisin tulevat aina vaan. Tietenkin vielä niihin uusiin tuoreisiin lehtiin. Aika iljettävää. 

Edinburgh

Skotlanti

Huhtikuussa 2011 kevätretki suuntautui Edinburghiin. Lennot Tampereelta Ryanairilla. Ihana pieni huoneistohotelli kaupungin laidalla, josta noin 30 minuutin kävely kaupunkiin. Kiertoajelubussi oli loistava ratkaisu kaupunkiin tutustumisessa.

Ihastuttava kaupunki. Kuuluu joukkoon "tänne tulen vielä uudelleen".

Puutarhassa

kukkii

Kaaritolpan viereen hankittu kärhö on kuollut. Se joka puskee keskeltä kukkamaata on hengissä. Samoin se, joka kasvaa kissan ulkotarhassa. Kurjenmiekka kukkii iloisesti viime kesän tauon jälkeen. Pionit ovat vielä tiukalla nupulla, vaikka aikaisemmin ovat aina takuuvarmasti kukkineet juhannuksena. Särkynyt sydän kukkii edelleen. Valosarja on paikoillansa tänäkin kesänä, mitä sitä nyt turhaan enää pois ottaakaan.

Taidan hankkia myöhemmin uuden kärhön, mutta sen kaivan nyt paljon syvemmälle. Vika taisi olla siinä, että oli liian pinnassa.

Ja sitten sitä pitäisi vähän kitkeä ja karsia ja vaikka mitä. Mutta niihän sitä aina pitäisi jotain tehdä.

Lisäksi minuun on iskenyt akilleijakärpänen. Kuvan akilleija asustelee Vallilan Siirtolapuutarhassa.

Ruusu

valkoinen

Valkoinen, punanuppuinen ja valkoinen punaisilla reunuksilla. Onkohan tällä ruusulla identiteettikriisi? 

Vai vaihteluko se on mikä virkistää? 

On sitten

ilmoja pidellyt

Vettä, tuulta, lämpöasteita kymmenkunta, rakeita, kylmää ja juhannus. Sitä se on ollut. Olen ottanut järeämmät aseet käyttööni. Lounaaksi tulista kanakeittoa, iltateeksi jouluteetä tuhdeilla jouluisilla mausteilla. Yöpukuna pitkät legginssit, t-paita ja villasukat. Parvekkeen ovi visusti kiinni. Iästäköhän se johtuu, että matalapaine väsyttää? 

Iltaisin olen seurannut jalkapallon MM-kisoja Brasiliasta. Jalkapallo on mielestäni viihdyttävää ja sen äänet tuovat kummallisen turvallisuuden tunteen. Johtunee siitä, että lapsena lauantaisaunan jälkeen katsoimme aina Englannin liigaa yhdessä isän kanssa. Puoliajalla tuli piirrettyjä. Nyt minua on jäännyt mietityttämään miksi joukkue-esittelyissä ennen pelin alkua pelaajat yksi toisensa jälkeen laittavat kädet puuskaan. Miksi näin? (Kaikenlaista sitä minäkin pohdin.)  

Herkkujen herkku

Todellinen herkku

Kävin eilen Linnanmäen huvipuistoalueella kävelemässä yhdessä ystävän kanssa. Ajattelin tehdä postauksen kaikista niistä laitteista, joihin en uskalla mennä ja joiden katsominenkin sai vatsan kääntymään ylösalaisin. En kuitenkaan tee, sillä minun on laitettava tänne muistiin tämä herkkujen herkku. Makuja löytyy ainakin kahta, toinen maustettuna appelsiinilla ja toinen kardemummalla.

Olen nauttinut tätä intialaista herkkua nyt sekä jäätelön kanssa, että pelkästään hyvän kahvin kaverina. Vie kielen mennessään! Ja kiitos ystäväni, nyt minulla on tällaista herkkua myös kotona.

Herkkua löytyy kuulemma ainakin Helsingin Hämeentien intialaisia ruokatarvikkeita myyvästä kaupasta.