Isoon Vasikkasaareen
Ystävä, eväät, pieni venematka ja kauniita maisemia. Niistä on hyvä kesäpäivä tehty. Kävin ensimmäistä kertaa Isossa Vasikkasaaressa. Ei jää varmasti viimeiseksi kerraksi. On se hämmästyttävää kuinka lyhyen matkan jälkeen pääsee nauttimaan luonnosta ja kauniista merimaisemasta.
Retkellämme sain vihdoin poistettua päivämäärämerkinnän kuvien etupuolelta. Olin sen päiväyksen siihen asettanut kun hankin tämän pienen kameran ja ystävän suosiollisella avustuksella, sain sen nyt poiskin. Aina välillä tuntuu, että aluksi hyvältä tuntunut idea osoittautuukin käytännössä huonoksi. Päiväyksen kanssa kävi juuri niin.
lauantai 9. elokuuta 2014
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Maailma muuttuu
ja tavat myös
Olen varmasti joskus ollut sitä mieltä, että päivälehti minulle tulee aina. Maailma muuttuu ja minä sen myötä. Ensin muutin tilaukseni vain viikonloppuisin ilmestyväksi paperilehdeksi ja viime viikolla luovuin paperilehdistä kokonaan. Nyt mennään nettiversiolla. Hyvin toimii tämäkin versio aamiaisen kanssa.
Olen varmasti joskus ollut sitä mieltä, että päivälehti minulle tulee aina. Maailma muuttuu ja minä sen myötä. Ensin muutin tilaukseni vain viikonloppuisin ilmestyväksi paperilehdeksi ja viime viikolla luovuin paperilehdistä kokonaan. Nyt mennään nettiversiolla. Hyvin toimii tämäkin versio aamiaisen kanssa.
Vähemmälläkin paperilla siis selviää.
tiistai 5. elokuuta 2014
Ruusuja
taas ruusuja
Sulo-kissani syntymäkodin Tellis-mamma toi minulle elämäni ensimmäisen äitienpäiväruusun ensimmäisellä Naukulan vierailullaan. Nyt ruusu kukkii taas.
Samalla vierailulla sain Paulalta muistoruusun Helmi-kissalle. Sekin on taas kukassa. Tällä kerralla kukat ovat lähes valkoiset, edellinen kukinta oli enemmän punasävyinen.
Molemmat ruusut ovat vielä ruukuissa. Talveksi täytyy ehkä keksiä toinen ratkaisu. Yksi vaihtoehto on ruukun vuoraaminen styroksilla. Olen kuullut, että eristäisi riittävästi pakkasella. Toinen vaihtoehto on, että ottaisin molemmat ruukut sisään, mutta pelkään, että niille käy kuin edelliskesän pelakuille. Onneksi on vielä aikaa miettiä miten näiden kanssa toimin. Olisi mukava saada nämä säilymään.
Sulo-kissani syntymäkodin Tellis-mamma toi minulle elämäni ensimmäisen äitienpäiväruusun ensimmäisellä Naukulan vierailullaan. Nyt ruusu kukkii taas.
Samalla vierailulla sain Paulalta muistoruusun Helmi-kissalle. Sekin on taas kukassa. Tällä kerralla kukat ovat lähes valkoiset, edellinen kukinta oli enemmän punasävyinen.
Molemmat ruusut ovat vielä ruukuissa. Talveksi täytyy ehkä keksiä toinen ratkaisu. Yksi vaihtoehto on ruukun vuoraaminen styroksilla. Olen kuullut, että eristäisi riittävästi pakkasella. Toinen vaihtoehto on, että ottaisin molemmat ruukut sisään, mutta pelkään, että niille käy kuin edelliskesän pelakuille. Onneksi on vielä aikaa miettiä miten näiden kanssa toimin. Olisi mukava saada nämä säilymään.
maanantai 4. elokuuta 2014
Kuvajatkot
Korkeasaaresta
Kamera lauloi ja osa Korkeasaaren asukeista poseerasi taidolla. Kuten esimerkiksi karhu, joka oli parkkeerannut puunrungon viereen tuijottelemaan yleisöään. Nenä liikkui puolelta toiselle kun vieraat oli haisteltava tarkoin. Kohteliaan etäisyyden päästä toki.
Osa seurueesta lähti käymään taloilla, osa parkkeerasi itsensä näihin kauniisiin maisemiin. Tänne sain soiton Saaripalstan Sailalta: "Äkkiä tänne, leijonanpoikaset ovat ihan lähellä!"
Leijonanpoikasia oli kolme ja niiden syntymäpäivä oli 27.3.2104. Ulkoilut alkoivat kesäkuussa ja silloin leijonaemo oli erittäin huolissaan poikasistaan. Korkeasaari joutui muuttamaan Kissalaakson reittiäkin tämän vuoksi. Nyt tilanne oli jo huomattavasti toisenlainen.
Niinhän siinä sitten kävi kuin joskus kotonakin. Kunnon poseeraussession jälkeen väsyttää niin vietävästi.
Kamera lauloi ja osa Korkeasaaren asukeista poseerasi taidolla. Kuten esimerkiksi karhu, joka oli parkkeerannut puunrungon viereen tuijottelemaan yleisöään. Nenä liikkui puolelta toiselle kun vieraat oli haisteltava tarkoin. Kohteliaan etäisyyden päästä toki.
Osa seurueesta lähti käymään taloilla, osa parkkeerasi itsensä näihin kauniisiin maisemiin. Tänne sain soiton Saaripalstan Sailalta: "Äkkiä tänne, leijonanpoikaset ovat ihan lähellä!"
Leijonanpoikasia oli kolme ja niiden syntymäpäivä oli 27.3.2104. Ulkoilut alkoivat kesäkuussa ja silloin leijonaemo oli erittäin huolissaan poikasistaan. Korkeasaari joutui muuttamaan Kissalaakson reittiäkin tämän vuoksi. Nyt tilanne oli jo huomattavasti toisenlainen.
Taitaa leijonaemo kysyä minulta, saanko kieleni rullalle.
Entä ylettyykö kieleni nenääni asti?
Niinhän siinä sitten kävi kuin joskus kotonakin. Kunnon poseeraussession jälkeen väsyttää niin vietävästi.
Korkeasaari on mukava paikka vierailla.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Korkeasaaressa
Mukava päivä
Tänään ryhmä bloggareita ja muutama lukija vietti päivää Korkeasaaressa. Upea ilma, hauskaa seuraa ja paljon kuvattavaa! Mikäs sen hauskempaa. Tässä maistiaisia.
Tänään ryhmä bloggareita ja muutama lukija vietti päivää Korkeasaaressa. Upea ilma, hauskaa seuraa ja paljon kuvattavaa! Mikäs sen hauskempaa. Tässä maistiaisia.
Kiitos kaikille!
Oli hieno päivä!
Lisää kuvia tulee varmasti jo huomenna, ainakin karhuista ja lisää leijonanpennuista.
lauantai 2. elokuuta 2014
Maailmanpyörässä
Helsingissä
Kävin eilen pyörähtämässä Kauppatorilla. Siellä oli kruisailuilta ja paikalla käsittämätön määrä vanhoja upeita autoja. Minun tähtäimessäni oli kuitenkin Katajanokalle pystytetty maailmanpyörä. Onneksi sain houkuteltua ystävän mukaan ihailemaan maisemia ilmasta käsin.
Mukavaa, että meillä on tällainen Helsingissäkin. Positiivistä oli myös aika edullinen hinta, ilman Finnair Plus -kortilla saatavaa alennusta vartin kyyti maksoi 12 euroa.
Kävin eilen pyörähtämässä Kauppatorilla. Siellä oli kruisailuilta ja paikalla käsittämätön määrä vanhoja upeita autoja. Minun tähtäimessäni oli kuitenkin Katajanokalle pystytetty maailmanpyörä. Onneksi sain houkuteltua ystävän mukaan ihailemaan maisemia ilmasta käsin.
Mukavaa, että meillä on tällainen Helsingissäkin. Positiivistä oli myös aika edullinen hinta, ilman Finnair Plus -kortilla saatavaa alennusta vartin kyyti maksoi 12 euroa.
perjantai 1. elokuuta 2014
Verhot
kirjastoon
Olen asunut tässä kodissa yli yhdeksän vuotta. Kirjastossa ei ole koko aikana ollut verhoja, kun en ole osannut päättää minkälaiset sinne haluaisin. Minulla on joskus aika pitkiä mietintäaikoja, sanoisin. Eilen kävin ystävien kanssa Ikeassa ja nappasin matkaan halvat valoverhot. Minun oli tarkoitus ripustaa ne parvekkeen ja pihaoven eteen. Toisin kävi. Ne päätyivät kirjastoon.
Olen erittäin tyytyväinen.
Olen asunut tässä kodissa yli yhdeksän vuotta. Kirjastossa ei ole koko aikana ollut verhoja, kun en ole osannut päättää minkälaiset sinne haluaisin. Minulla on joskus aika pitkiä mietintäaikoja, sanoisin. Eilen kävin ystävien kanssa Ikeassa ja nappasin matkaan halvat valoverhot. Minun oli tarkoitus ripustaa ne parvekkeen ja pihaoven eteen. Toisin kävi. Ne päätyivät kirjastoon.
| Ilman verhoja. |
| Verhoilla. |
Tarkoitus oli leikata nämä oikeaan mittaan, mutta toinen ystäväni käväisi kylässä iltasella ja kätevänä ja käytännöllisenä ihmisenä solmi verhot helmasta nippuun. Käyvät sitten tarvittaessa myös siihen tarkoitukseen mihin alunperin ajattelin.
Olen erittäin tyytyväinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)