Vuodenvaihde

Mustavalkoinen maailma

Maailma on muuttunut mustavalkoiseksi. Heti kun paukkupakkaset hellittivät alkoi pyry. Vuodenvaihteen kauppa-asiat on hoidettu, rutikuiva pyykki odottaa kerääjäänsä ja pientä järjestelyä täytyisi tehdä muutenkin. Vaan kyllä sitä ehtii. Pikkuhiljaa, ihan hissukseen. Antaa kiireisempien hätäillä.

Oikein hyvää vuodenvaihdetta ja vuotta 2015 kaikille! 

Kotona

Säästä huolimatta

Vietin aattoa useassa paikassa. Kotona, hoitokissan luona, Porvoossa vanhemmillani. Illaksi pääsin turvallisesti kotiin. Onneksi.

Kun lähdin hoitokissan luota vanhemmilleni kuvittelin sään olleen huono. Lumi pöllysi ja taivaalta tuli jotain jäistä. Tuulilasiin se tarttui tahmeana. Näkyvyys oli hyvä ja tuulilasi pysyi puhtaana kun pidin auton lämmityslaitteen täysillä ja puhaltimet myös. Oli lämmin matka. Toppatakissa.

Lähtiessäni illansuussa takaisin kotiin tilanne oli toinen. Lunta oli tullut varmasti jo viisi tai kymmenenkin senttiä. Koko ajan tuli lisää. Näkyvyyttä ei juuri ollut. Valitsin silti moottoritien. Välillä en nähnyt olinko tiellä vai en. Ajoin pois moottoritieltä, lähes vahingossa, ensimmäisestä liittymästä ja jatkoin matkaani vanhaa Porvoontietä pitkin. Sen nopeusrajoitus 60 km tunnissa oli sopiva matkavauhti. Välillä tulin hiljempaa. Päästyäni kehätielle helpotti. Vasta silloin uskoin pääseväni kotiin ojanpenkan sijaan.

 

Luulen, että minulla oli matkassani suojelusenkeli.

Hyvää joulua

ja oikein hyvää uutta vuotta

Täällä virittäydytään joulunviettoon. Lanttulaatikko on uunissa, punajuurisalaatti työnalla ja lahjat hankittu. Lumikin tuli juuri sopivasti.

Rauhallista ja hyvää joulua kaikille! 

Valoa kohden

Vihdoin

Nyt mennään kohti valoisampaa aikaa, vihdoin. Marraskuu oli ikävä. Aurinkoa ei juuri näkynyt, joulukuu on ollut huomattavasti parempi. 

Sunnuntaina tuli lunta hetken, tänään hieman enemmän. Maisema kirkastui ja lumityöt ovat hyvää liikuntaa. Ei tarvisi sitten kuitenkaan liiotella sen lumen kanssa, tämä riittäisi hyvin. 

Lukuvuorossa: McCarthy Mary Eikä lintuset laula, Karisto 1997, ostos divarista, 5 eur. 

Pientä puuhastelua

kotona

Asiat etenevät. Eivät välttämättä aina niin nopeasti, mutta etenevät silti. 

Viime talvena löysin jätekatoksesta pienen lipaston, jonka tuunasin mieleisekseni. Tarkoituksenani on ollut koko ajan päällystää kaapin sisus serveteillä ja nekin ovat olleet odottamassa inspiraatiota jo kauan. Tulihan se inspiraatiokin sieltä sitten viimein. 

Samaan syssyyn päällystin myös askartelutarvikeliikkeestä hankkimani peuran pään. Samalla servettikuosilla.

Kunhan lakka kuivuu, saa pieni kaappi vaativan tehtävänsä takaisin. Siellä säilötään kierrätykseen menevät lehdet ennen niiden siirtymistä taloyhtiön jätesäiliöön. Niin, ja tuota peuran päätä pitäisi kyllä laskea vähän alemmas.

Lukuvuorossa: Hammer Lotte & Soren Kaikella  on hintansa, Bazar 2014, ostos Helsingin Kirjamessuilta, 1 eur. 

Kuvioita

autossa

Melkein piti jättää ikkunat skrapaamatta. 

Ei sitten kuitenkaan. 

Kaikki on suhteellista

Ikä

Kaikki on suhteellista ja riippuu mihin vertaa.  Niin kuin nyt esimerkiksi ikä. Välillä sitä ajattelee jonkun asian ikää ja välillä se ei tule mieleenkään. Toiset paranevat vanhetessaan, toisissa ei ikä näy. 

Lähes hämmästyin kun ryhdyin miettimään käyttämieni keittiöpyyhkeiden ikää. Kapioiksi nimikoidut MK-keittiöpyyhkeet ovat äidinäitini siskon tekemiä. Ne ovat siirtyneet sieltä äidilleni ja sitten minulle. Äidinäitini oli syntynyt 1900 eikä ikäeroa siskon kanssa ollut paljoa. Nämä keittiöpyyhkeet ovat siis satavuotiaat. 100!

UE keittiöpyyhkeet ovat huomattavasti nuoremmat. Ne ovat äitini kapioita ja tehty 50-luvulla.

Kulumisen merkkejä ei näy, värit ovat säilyneet. Silitysrautaa näille olisi kyllä ehkä voinut näyttää ennen valokuvausta, mutta tämän vuoden silityskiintiöni on jo täynnä. Vuoden kiintiöön ei missään nimessä mahdu enempää kuin viisi silityskertaa.