Huonoja uutisia

ja ruuanlaittoa

Eilen sain työnhakuprojektissani huonoja uutisia. Vaikka niihin on jo osittain turtunut, kyllä se silti aina harmittaa ja paljon harmittaakin. Yksi hyvä tapa käsitellä huonoja uutisia on ruuanlaitto. Sellainen ruuanlaitto missä saa kuoria ja pilkkoa. Keitin siis kasvissosekeiton: 

1 iso kukkakaali
1 iso bataatti
1 iso peruna
1 punainen chili
2 punasipulia
2 raastettua valkosipulinkynttä
1/2 pakettia koskenlaskijajuustoa
suolaa ja muita mausteita maun mukaan

Ensin kuullotin sipulit, valkosipulin ja chilin. Lisäsin kattilaan vettä ja kypsensin muut ainekset. Kun olivat pehmenneet, soseutin kaikki. Lisäsin nokareita koskenlaskijaa ja annoin sulaa sopan sekaan. 

Hyvää tuli. Ja kun sitten vielä muistaisi aina sen, että chilin käsittelyn jälkeen ei kannattaisi hieroa silmiä käsillään. Onneksi ei ollut tulista laatua. 

Raivausta

ja löytöjä

Minulla on kaikenlaisia arkistoja kaapit täynnä. Vaikka olenkin raivannut ja siivonnut, vielä riittää tekemistä. Toisia laatikoita olen vain siirtänyt paikasta toiseen muuttojen yhteydessä, enkä ole niiden sisältöihin sen paremmin tutustunut. Tänään päätin tehdä poikkeuksen.

Toisia löytöjäni ihmettelen ja toisista ilahdun. Niin kuin nyt tästä Porvoon Tarmon koripallokausikortista kaudelta 1976 - 1977. Otteluiden aikana minut löysi C-katsomosta, toiselta riviltä, paikalta numero 51. Aikamoinen investointi tuo 100 markkaa maksanut kausikortti. Ilmankos olen sen jo noin kymmenen vuotiaana ymmärtänyt säilöä kirjeenvaihtoystävieni kirjeiden joukkoon.

Homma jatkuu ja työsarkaa on edessä.

Keittiön kaunistus

radio

Radio kuuluu mielestäni keittiön kalustukseen. Ruuanlaiton yhteydessä, siivotessa ja tiskatessa on mukava kuunnella radiota. Kanavaksi on valikoitunut Radio Suomi. Sieltä tulee useimmiten hyvin toimitettua ohjelmaa ja mukavaa musiikkia. Mukavaa olisi myös jos radio olisi kaunis. Täällä niin ei ole.

Parhas äänentoisto ja parhaiten kuuluvat radiokanavat tässä 80-luvun kaunistuksessa. Jos ei ole kauneudella pilattu, niin ainakin sillä on tunnearvoa. Radio tai kasettisoitin, kuten tämän vehkeen alkuaikoina sanottiin, on isäni keilailuvoitto. Johan tämä on kohta museotavaraa.

Koristelaatat

keittiössä

Keittiössäni on kaksi laatoitettua seinäpintaa. Hellan ja tiskipöydän sekä toisen tason takana. Molemmissa on kuusi koristelaattaa, joista muodostuu oheinen kuva. Vaikka aihe sinänsä on oikein hyvin keittiöön sopiva, ei se miellytä silmääni. 

Taannoisella kirpputoriretkelläni löysin ongelmaani uuden ratkaisun. Vaikka metallisten kylttien ja muiden tekstien suurin trendikkyys on jo taakse jäänyttä aikaa, tämä miellyttää silti silmääni enemmän kuin koristelaatat.

Olen tyytyväinen.

Joskus riittää

vain yksi

Minä en ole ollut mikään karkkihirmu, enemmänkin suolaisen ystävä. Jostain syystä makuni on viime vuosina muuttunut ja nykyään kunnon ruokailuun kuuluu aina myös jälkiruoka. Jälkiruuan ei tarvitse olla mitään isoa ja ihmeellistä, se voi olla makea hedelmä, muutama suklaa tai kahvi. 

Paras jälkiruoka on pieni ja sellainen, että sitä ei tarvitse santsata vaikka olisi kuinka hyvää. Sellainen, että yksi riittää. Nämä ystävältä saadut Itävallan tuliaiset, Salzburgilaiset Mozartin kuulat, ovat ihan täydellisiä. 

Niin täydellisiä, että tänään jouduin syömään yhden myös ruisleipäaamiaiseni jälkeen. 

Lukuvuorossa: Cabot Meg Size 12 is not fat, pokkari, ostos Hesyn kirppikseltä, 20 senttiä. Luen edelleen myös Nelson Mandelan omaelämänkertaa, mutta halusin jotain kevyempää rinnalle. 

PS.  Ja muistiin itselleni: Tietokoneeni z-kirjain ei oikein toimi. Ilmeisesti sille ei ole ollut käyttöä, paitsi tätä postausta tehdessä. 

Vielä yksi

joulukoriste

Välillä käy niin, etten millään voi korjata kaikkia joulukoristeita pois. Nyt näin kävi pikkuvessan valokuvakehysjoulukoristeelle. Tämä on aikanaan joulukoristeeksi hankittu ja Sulo-kissan kuva pääsi siihen tänä jouluna. Mutta ei tämä niin jouluinen ole, eihän? Sitä paitsi sillä oli jo parinsa samaisessa paikassa. 

Vaikka kuva Helmi-kissasta on kehyksessä aika huono, ei hätää, parempikin sieltä löytyy.

Ilman kissoja täällä ei voi käydä edes privaateilla asioilla. Eikä joulukoristeilta voi välttyä koskaan.

Vertailuja

Runebergin tortut

Ystävien tullessa kylään olin hankkinut kahvihetkeä varten Runebergin tortut. Ne olivat Fazerin. Ystäväni toi tullessansa Uudenmaan Herkusta ostamansa tortut. Meillä oli kunnon maistiaiset. Minun suosikikseni tuli Uudenmaan Herkun tortut. Mehukkaat ja kosteat ja aika makeat.

Tämän jälkeen ei tarvitse enää Runebergin torttuja tänä vuonna ehkä syödäkään.