-kin
Minulla
kin on ongelma. Sellainen ongelma, joka löytyy
kin aika monelta. En tiedä mistä tämä on peruja, mutta kiusalliseksi
kin sitä voi luonnehtia. Syystä jos toisesta
kin, sanat tuppaavat saada
kin-päätteen. Silloin
kin kun sitä ei lainkaan kaivata. Eroon
kin tästä ongelmasta olisi hyvä päästä, vaan miten, sitä en tiedä.
Toisaalta, sanajärjestys
kin on välillä ihan mitä sattuu. Välillä en osaa laittaa joka ja mikä sanoja oikeaan paikkaan, välillä on yhdyssanavirheitä
kin. Aika paljon
kin oikeastaan. Jostain kummasta syystä, tämä
kin minua välillä häiritsee. Vaikka
kin nyt häiritsee eniten tuo
-kin.
Apua
kin tähän ongelmaan kaivataan. Jos nyt käyttäisin
kin kaikki loppuvuodenkin
kinit, niin ehkä tämä ongelma loppuisi
kin sitten tähän.
kinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkin
kinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkin
kinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkinkin
No niin, helpotti. Aina
kin hiukan.
Unohdin
kin, että edelleen luen
kin.
Lukuvuorossa: Leon Donna, Kultamuna, 2015. Omasta kirjastosta.