Kesä alkoi

Kesä 

Koulut loppuivat. Nuoria valmistui, juhlia vietettiin hymyssä suin. Itse pääsin juhlistamaan media-assistentiksi valmistuneen kummityttöni valmistumista. Kaunis, fiksu, nuori nainen. Onnea vielä N! 

Vierailin vanhemmillani ja ikuistin kukkivia omenapuita. Illalla kotiin ajellessani, kolme nuorta kyydissäni, mietin miten nopeasti kaikki oikeastaan kuluu. Omenankukat ja ihan kaikki. 

Raparperi

Ihana raparperi

Voiko olla ihanampaa tuoksua kuin raparperi? Siinä tuoksuu kesä, siinä tuoksuu tunnelma ja auringon lämpö.

Minä haluaisin tehdä saamistani raparpereistä hilloketta. Raikasta ja maukasta. Syötäväksi aamiaisjugurtin kanssa. Ei haittaisi, jos maussa olisi ripaus kardemummaa ja kanelia. Ohjeita varmasti löytyisi myös hakemalla netistä, mutta löytyisikö joltain teiltä?

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Hercule Poirot ja Huvimajan arvoitus, WSOY, 2015, ostos kirjakerhosta. 

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Kuolleen miehen huvimaja, WSOY, 1992, ostos kirppikseltä vuosien takaa. Pidempi versio samaan juoneen perustuen kuin yllä mainittu vasta ilmestynyt. 

Kasvun ihme

pihalla ja luonnossa

Aina se jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa. Se valtava voima mikä keväisin räjäyttää luonnon kukkaan ja vihreyteen.

Kuva 17.5.2015. 

Kuva 22.5.2015

Vain muutamassa päivässä pioni on kasvanut kymmeniä senttejä ja etualalla  oleva särkynytsydän se vasta kasvupyrähdyksen onkin tehnyt.

Vaikka piha ei ole suuren suuri ja lähistöllä kulkee myös iso autotie, josta äänet kantautuvat pihalle asti, kyllä täällä silti kelpaa olla. Kaiken tämän rehevyyden ja vihreyden keskellä on vaan niin hyvä.
Mutta tuo aita kyllä täytyy muistaa ennen ensi kevään kasvupyrähdystä maalata. Nyt on taas liian myöhäistä.

Toinen matka

Utrechtiin

Toinen työmatka takanapäin. Tällä kerralla asuin eri hotellissa ja edellisen hotellin näkymä huoneestani oli tämänkertaiseen verrattuna luksusta. 

Tämäkin hotelli oli mukavalla alueella (Janskerkhof) ja vain 20 minuutin kävelymatkan päässä raitiovaunuista. Moukan tuuria taisi olla, että aamuisin ja iltaisin ei satanut juuri sillä hetkellä kun kävelin. Muuten vettä tuli joka päivä. Ukkonenkin jyrähteli.

Pyöräilijät painelevat tuhatta ja sataa satoi tai paistoi. Niitä sai tällainen tottumaton varoa aikalailla.

Kesältä näytti. Asteita oli vain reilut kymmenen - kaksitoista ja minä kaipasin hanskoja.

Lukuvuorossa: Atkinson Kate, Kaikkein vähäpätöisin asia, Atschi!-pokkari. Meinaa nyt kovasti unohtua minulta nämä lukuvuorolaiset.

Kyläilyä

Siirtolapuutarhassa

Kun poikkeaa normaalilta reitiltään, voi tapahtua kaikkea mukavaa. Tässä tapauksessa päätin ajella kotiin keskustan kautta. Sitten tuli mieleeni jäätelö ja sitten soitin ystävilleni. Tärppäsi! Mökillä olivat.

Istuimme siirtolapuutarhan kahvilassa nauttimassa iltapäiväkahvit, vohvelit ja jäätelön. Vierailun kruunasi kesän ensimmäiset grillimakkarat.

Katsastimme puutarhat ja nautimme auringosta.

Kotiin tullessani huomasin, että kevätaurinko teki taas tepposet. Nenä ja poskipäät hehkuvat punaisenaan.

Onneksi kotoa löytyi voidetta auringonoton jälkeen käytettäväksi. Punanenästä huolimatta olipa kerrassaan rentouttava iltapäivä! Kiitos.

Liesituulettimen valo

ja porkkanakeitto vuodelta 2013

Tänä aamuna käärin (yöpaitani) hihat ja ryhdyin vaihtamaan liesituulettimen lamppua heti herättyäni. Onhan tämä askar ollutkin jo muutaman hetken työlistallani. Nopea homma, mutta jostain syystä vain jäänyt odottamaan parempia aikoja. Syytetään nyt vaikka lisääntynyttä valoa, ettei tarvitse asian suhteen omaa saamattomuuttaan syyttää. 

Samantein päätin sitten irrottaa liesituulettimen osat ja pestä ne. Ja mitä minä löysinkään! Liesituulettimen sisäpuolelta löytyi epäonnisen porkkanakeittoni roiskeita. Roiskeita vuodelta 2013. Vuosikertaa. 

Hengissä!

Ruusu

Sain viime vuonna Paula-ystävältäni ruusun, Helmi-kissani muistolle. Viime kesän ruusu vietti ruukussa kauniisti kukkien. Syksymmällä istutin sen etupihalleni yhdessä Sulo-kissan sijaismammalta Tellikseltä saamani äitienpäiväruusun kanssa.

Näyttäisi siltä, että ainakin muistoruusu on selvinnyt lauhasta talvesta voittajana. Äitienpäiväruususta en ole vielä ihan varma. Muuten etupihan pieni kukkapenkki näyttää nyt tältä. Syksyllä siitä otettiin pois pelkkää vartta olevat aroniat ja tarkoituksena on tehdä tästä hieno kukkapenkki. Siihen on vielä matkaa, mutta mikäs kiire tässä nyt on.

Oikein hyvää äitienpäivää äidilleni ja muille äideille ja emoille ja sijaisäideille!