Rentouttavaa lukemista

Keittokirjat

Minä kokkaan satunnaisesti. Silloin kun pitää saada antaa mielen levätä ja siihen on aikaa. Välillä kerran viikossa, välillä kerran kuussa. Aina kun teen ruokaa, nautin siitä kovin. Siihen nähden kuinka vähän kuitenkin teen ruokaa, on minulla käsittämättömän paljon keittokirjoja. Ne vasta ovatkin mukavaa luettavaa, inspiroivia ja kuvitukseltaan kauniita. Viime kesänä laitoin varmasti reilut kymmenen kiertoon ja sen jälkeen niitä on kertynyt ainakin mokoma lisää. Viimeisin hankinta tältä viikolta.

Ostin Erja Ariela Säkkisen kirjan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin (Wsoy).  Ennen kirjaa oli blogi.  Blogia olen seurannut satunnaisesti. Kun kirja sopivasti pilkisteli pienen ketjukirjakaupan hyllyltä, tartuin siihen heti enkä irti päästänyt. Kirja tuntuu hyvältä kädessä, kuvat ovat kauniita kuin kissanpentu ja reseptit herkullisen oloisia. Sitä en vielä tiedä tulenko kirjasta koskaan mitään kokkaamaan, mutta reseptit varmasti luen useammin kuin kerran.

Ja kuten tapoihini (toisten mielestä huonoihin) kuuluu, saatan taitella sivujen kulmia niistä resepteistä joita haluaisin kokeilla. Ja, saatan hyvinkin pyytää kirjaan nimmaria kissabloggariystävältäni joka on mainittu kiitospuheessa.

Ja nyt pidemmittä puheitta, naamapesulle, pyjama päälle ja lukemaan.

Tyhjää täynnä

Kalenteri

Ensi viikonlopun osalta kalenteri on tyhjä. Ihan tyhjä! Tällaista ihmettä en muista tapahtuneen aikoihin. Erittäin vapauttavaa. Ehkä menen johonkin näyttelyyn, ehkä hankin nyt sen museokortin uudelleen. Talvipuutarhassakin voisin pistäytyä ja lukea, lukea ja lukea. Taannoisesta listasta olen saanut tehtyä vasta yhden asian - silitettyä ruokapöydän pöytäliinan.

Lista on saanut jatkoa. Ikkunaremontin ja sen mukanaan tuomat järjestelyt. Kissanulkotarha pitää uusia, soittaa ja sopia asioita ja siirtää tavaroita pois ikkunoiden tieltä. Onneksi vasta huhtikuussa. Siihen on ikuisuus. Ainakin melkein.

Sitä ennen on hyvä hengähtää.

Tekoja ja tunteita

Kevätsiivous

Kun aloittaa aikaisin, saa paljon tehtyä ja ehtii vaikka mitä.

Olen ehtinyt tuntea iloa, väsymystä, surua, epäonnistumisen mukanaan tuomaa melankoliaa, kuplivaa riemua ja vaikka mitä. Paras päivä aikoihin.

Littlebit Design

Roppakaupalla kehuja

Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin koruihin Pepin avulla, jos ei blogissa niin sitten Instagramissa. Ensimmäinen ajatus oli, että vau ja sitten se linkki hukkui jonnekin. Vähän aikaa sitten törmäsin uudelleen ja nyt päätin ryhtyä toimeen.

Tarvitsin ehdottomasti Littlebit Design -yrityksen valikoimista kaksi rannerengasta (olisin tarvinut muutakin, mutta päätin odottaa seuraavaa palkkapäivää ja mielessä liikkui sanat kohtuus kaikessa tarvitsemisessasi Mamma N).

Breathe. 

let shit go

Tilauksen tein viime viikolla, paketti saapui tänään. Ja minkälainen paketti. Kaikki oli mietitty, asioihin oli panostettu ja itse rannekorut olivat upeita.

Lähetyksen mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että saa mainostaa some-kanavissa jos siltä tuntuu. Minusta olisi tuntunut siltä ilman tuota kainoa kehoitustakin. Erittäin upea näyte mitä saadaan aikaan silloin kun asioihin paneudutaan, niitä mietitään ja kaikki on kasattu yhteen ihanaksi, täydelliseksi paketiksi.

Rannekoruni maksoin ihan itse (28 €/ kpl), joten tämä ei ole maksettu mainos. Kuviakaan en ehtinyt ottamaan järkkärillä kun oli niin kiire kertomaan tästä mainiosta yrityksestä, sen mainioista tuotteista ja kerrassaan täydellisestä paketista, minkä sain. Ja voi olla, että joudun nukkumaan nämä rannerenkaat päällä, enkä ehkä ota niitä koskaan pois. Sitä paitsi sopivat hyvin suunnitelmiinikin (huom. edellinen postaus).

Nyt minä kyllä

suunnitelmia

Minulla on lista asioita mistä olen haaveillut. Arkisia asioita, tavallisia asioita, asioita joita olen laittanut sivuun hetkeksi.

Nyt minä aioin:

• Lukea paljon kirjoja
• Uusia museokortin
• Käydä näyttelyissä 
• Aktivoitua näkemään ystäviä muuallakin kuin kotona
• Silittää ruokapöydän pöytäliinan
• Käydä kävelyillä
• Valokuvata, harjoitella ja kuvata
• Siivota vaatekaapin
• Viedä kassillisen kirjoja kierrätykseen
• Käydä talvipuutarhassa hengittämässä kevättä
• Ajatella ja hengittää

Istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, vaikka tämä aikomus nyt on pelkkä aasinsilta.

Kolme rakasta, ihanaa riiviötä lähti eilen, äidiltäni lähtee kipsi toivon mukaan tämän viikon torstaina.

Kutsuvierasensi-illassa

Tom of Finland -elokuva

Pääsin elämäni ensimmäiseen kutsuvierasensi-iltaan, vuoden suurimpaan. Paikalla oli väkeä noin 2.600 ja tunnelma sen mukainen. Koko Tennispalatsi oli varattu, kaikki sen neljätoista salia näyttivät samaa elokuvaa. Hulinaa, hälinää, shampanjaa, kimalletta ja nahkaa. Minä olin sentään laittanut huulipunaa. Tämä oli yksi vuoden tapahtumista selkeästi. Oli ilo olla mukana!

Elokuvan teemat, rohkeus, rakkaus ja vapaus, tulivat esille. Elokuva nosti monenlaisia tunteita, surua, iloa, kihelmöivää jännitystä. Suosittelen elokuvaa kaikille. Ehdottomasti.

Upea elokuva.

Kukon askeleesta

roimiin loikkiin

Traitraitrallallaaa, valo lisääntyy. Nyt voi pyyhkiä pölyt pois silmistä ja avata ne kunnolla. Olethan jo huomannut sinäkin? Valo lisääntyy ja se on ihanaa. Yhtenä päivänä ajelin töihin puoli yhdeksältä ja katuvalot sammuivat ja nyt, vain reilua viikkoa myöhemmin, samaan aikaan on jo ihan valoisaa.

Jos kotonani ei olisi viittä villiä kissanpentua ostaisin talon täyteen kukkia. Värikkäitä tulppaaneja, tulilatvoja ja vaikka mitä. Ehkä suihkuttaisin talven jäljiltä huonekasvit ja ryhtyisin mullanvaihtoon. Nyt vielä odottelen ja yritän malttaa mieleni.

Ihana odotettu kevät on jo matkalla näillekin leveysasteille, eikä yhtään liian aikaisin.