Toinen reissu Tallinnan Fotografiskaan

Kaksi näyttelyä

Lauantaina minä ja ystäväni lähdimme laivalla Tallinnaan, kohteena mikäpä muu kuin Fotografiska. Näyttelyistä minua kiinnostivat erityisesti Kirsty Michellin Wonderland sekä Alison Jacksonin näyttely. 

Kirsty Michellin teokset olivat taianomaisia, satumaisia ja kuin toisesta todellisuudesta. Hän olikin tehnyt työt äitinsä muistolle. Äidille, jonka kanssa he rakastivat kertomuksia ja satuja. Jokaista teosta olisi voinut katsoa iäisyyden. Kerrassaan upeita töitä. 

Täysin toista laitaa edusti Alison Jackson joka käyttää kuvissansa julkisuuden henkilöiden kaksoisolentoja ja tekee varsin uskottavia kuvia kutkuttavista tilanteista. Osansa olivat saaneet presidentit, kuninkaalliset, näyttelijät ja sometähdet. Myös tähän näyttelyyn kuului lisänä video siitä, kuinka kuvat syntyvät. Ensimmäinen valokuvanäyttely ikinä, jossa olen nauranut ääneen. 

Vaikka lauttamatkat vähän puuduttavatkin, jään silti jännityksellä odottamaan mitä Fotografiska seuraavaksi keksii. 

Teatteri Jurkka

Puhdistus

Perjantaina oli jälleen teatteri-ilta. Nyt vuorossa pienessä, intiimissä teatteri Jurkassa Sofi Oksasen Puhdistus-kirjasta versioitu monologi Wanda Dubielin tulkitsemana. 

Kerrassaan vaikuttava esitys. Ei voi muuta sanoa. 

Ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä

Viikonloppu vilinässä

Jos yksi viikonloppu kului voimia keräten, niin seuraava sitten olikin vilinää ja ihmisiä täynnä. Oli teatteriesitys täydelle katsomolle, kokous kotonani, illallinen ystävien kanssa, käynti I love me -messuilla ja uudessa kauppakeskuksessa, The mall of Triplassa sekä vielä myöhäinen sunnuntailounas ystävien kesken. Kun viikonloppuun lisäsi vielä normaalit kotirutiinit, siivoukset, leikit ja ulkoilut, niin tiesi tehneensä.

Lohitatakiannos ystäväni tekemänä. 

Ei siis mikään ihme, että sunnuntaina vetäydyin lukemaan kirjaa sänkyyn jo ilta kahdeksalta. Uni tuli hyvin ja maanantai tuli nopeammin kuin koskaan.

Vahva suositus

Sapiens

Onni on omistaa ystävä, joka jaksaa järjestää teatterilippuja. Niinpä sitten tällaisten huonojen varaajien on helppo päästä teatteriin ja kokea hienoja elämyksiä. Niin kuin nyt viime perjantaina, jolloin askeleet kulkivat kohti Suomen Kansallisteatteria. Siellä meitä sitten istuikin eturivissä suuri määrä ystäviä. Esitysvuorossa oli Sapiens.

Sapiens on tehnyt näytelmäksi Yuval Noah Hararin bestselleristä Sapiens, ihmisen lyhyt historia. Kirjaan on ole tarttunut, mutta nyt taidan tehdä senkin. Tämä esitys pitäisi jokaisen nähdä. Ihan jokaisen. Muuta en sano.

Kiitos taas kerran järjestelyistä ystävälleni!

Voimaannuttava viikonloppu

Minun reseptini

Minun reseptini voimaannuttavaan viikonloppuun on lähes selvillä.

Alku on tärkeä. Perjantai-illaksi on hyvä järjestää jotain mielekästä tekemistä, silloin voi poiketa rutiineista, tavata ystäviä, käydä teatterissa tai vaikka jossain ulkona syömässä. Lauantaiaamun tulisi olla hidas. Sängyssä voi lukea kirjaa hetken ennen aamiaiselle lähtöä, rapsutellaa kissaa tai neljää. Hyvä aamiainen, Hesari ja päivä voi alkaa viikkosiivouksella. Kunnon siivous, kissanhiekan rapina pölynimurin putkessa on oikeastaan aika meditatiivinen kokemus. Siivoukseen on hyvä lisätä ainakin yksi sellainen kohde, minkä siivoaa harvemmin. Tässäkin on hyvä poiketa rutiineista. Kokkailua, hieman lisää lukemista ja aikaisin nukkumaan. Sitten on jo sunnuntai, aamiainen, vierailu jossain ja pieni kauppareissu. Kotona bloggailua ja viimeinen pesukoneellinen.

Eikä pieni ulkoiluhetki kauniissa maisemissa pahaa tee, ei ollenkaan.

Kun viisi päivää viikossa on työssänsä ihmisten ympäröimänä, välillä on hyvä viettää viikonloppuna aikaa yksin. Sitä ainakin minä, sosiaalinen erakko, tarvitsen.

Fadoa

Kulttuuritalolla

Käyn harvemmin konserteissa, mutta jo helmikuussa olin hankkinut minulle ja ystävälleni liput Marizan konserttiin Kulttuuritalolle. Tämä on toinen kerta kun olen ollut katsomassa Marizaa, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kerralla.

Ensimmäinen kappale sai kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaani ja viimeinen toi kyyneleet silmiin. Jotenkin tällainen melankolinen portugalilainen fado vaan vetoaa. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta se ei haittaa. Päinvastoin.

Kävellessäni konsertista autolle, mietin hetken olisinko pistäytynyt Linnanmäellä valokarnevaaleissa. Se jäi kuitenkin väliin rankkasateen ja rikkoutuneen sateenvarjon vuoksi.

Kotiin tulin hyvillä mielin, vaikka ajomatka kieltämättä oli haastava. Rikkoutuneen sateenvarjon nakkasin lavuaariin heittääkseni sen tänään pois, mutta se olikin korjannut itse itsensä yön aikana. Ihme ja kumma.

Valehtelijan peruukki

KOM-teatterissa

Viime perjantaina oli vuorossa teatteria, ensimmäistä kertaa KOM-teatterissa. Varsin viehättävä tila ja paikka, seuraavalla kerralla tosin tietää, että aikaisemminkin voi tulla. Ainakin silloin kun näytös on loppuunmyyty. Hyvät paikat tosin saimme, mutta kävely Bulevardilta Kapteeninkadulle ja jonottaminen rappusissa saliin, sai posket punottamaan. Viuhka olisi ollut tarpeen.

Itse esitys oli valloittava, hetkin surullinen ja hetkin hulvattoman hauska. Loistavat naiset lavalla!