Tehtävälistoista

toimeenpanoon

Olen siirtynyt elektronisesta kalenterista takaisin paperikalenteriin. Sen sivuille merkitsen tehtävälistoja ja muistilistoja sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Tämän vuoden tammikuun 12. päivän kohdalle olin merkinnyt vanhojen henkilökohtaisten läppäreiden toimittamisen Seiffi-palvelun avulla tietoturvallisesti kierrätykseen. 

Maanantaina tuli vihdoin se päivä kun ryhdyin toimeen. Palvelun valitseminen ja ostaminen oli helppoa. Vanhojen laitteiden pakkaaminen kierrätyskartonkiin onnistui myös, kun talouteen oli vasta tullut kissanhiekkalähetys. Paketin päälle piti tulostaa lappu, mihin merkitä tietoja ja tulostintahan minulla ei käytössäni sitten ollutkaan. Onneksi lähistöllä asuva ystäväni tuli hätiin ja kävi ostamassa omaan tulostimeen uuden mustekasetin tätä varten. Paketti lähti matkaan lähikauppani ystävällisen henkilökunnan avustuksella. 

Heti seuraavana päivänä sähköpostiini tuli todiste siitä, että data on tuhottu ja kuka sen oli tuhonnut. Viestissä luki myös, että jopa 99% kannettavan tietokoneen materiaalista voidaan uusiokäyttää! Tosi hienoa! Voin kyllä lämpimästi suositella tätä palvelua. Hintakaan ei päätä huimannut, neljälle laitteelle se oli vain yhdeksän euroa. 

Sittemmin olen lyhentänyt housut käsin, silittänyt palttausnauhat kesällä kirppikseltä ostamani vaatteen hihoihin kun olivat minulle liian pitkät ja korjannut yhden villatakin repsottavan kauluksen. Sortti-asemallakin tuli käytyä ja vein kuorman myös Kierrätyskeskukselle. 

Nyt voin vain taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta, että viikko on ollut kaikin puolin hyvä. 

 

Jälkielämää

Kansallisteatterin Maalaamosalissa

Kansallisteatterin pienen näyttämön peruskorjauksen aikana tiloihin saatiin kaksi uutta pientä näyttämöä/harjoitustilaa. Lauantaina tein ensimmäisen visiittini Maalaamosaliin. Se on aikaisemmin toiminut lavastamon maalaamona, joka nyt on siirtynyt muualle.  

Esitys oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Hyvä, että ehdin tämän vielä nähdä. 

Kansallisteatteri kertoo seuraavaa: "Joel Teixeira Nevesin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä nähdään kaksi roolihenkilöä: kuolleen henkilön digitaalisesta jäljestä ohjelmoitu hahmo, Tina, ja tämän omainen. Hahmo on tutkija-koodari Anton Bergin luoma, todelliseen, edesmenneeseen henkilöön pohjautuva, tekoälyyn perustuva botti. Omaisensa menettäneen aviomiehen roolissa nähdään Kansallisteatterin näyttelijä Pyry Nikkilä."

Red Nose Company: Aleksis Kivi

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 

Ensimmäinen Red Nose Companyn esitys (Ilmari Kianto: Punainen viiva), jota kävin katsomassa teki minusta fanin kertaheitolla. Kun tuli tilaisuus nähdä heidän Aleksis Kivensä (koko elämä ja tuotanto) Kansallisessa, niin pakkohan sinne oli lippu hankkia. Bonuksena lavalla myös Avanti! -orkesteri. 

Yleensä permannolla, nyt parvella ja kas,
kuinka herkulliset näkymät naistenhuoneen ikkunasta näkyivätkään. 

Esitys oli ihan huikea ja sai todella nauraa ääneen! Sinänsä harvinaista herkkua, kun ns. hauskat esitykset eivät minua yleensä naurata. Seuraavaksi harkitsen hankkivani liput Aleksanterin teatterin Don Quijote esitykseen ensi vuodelle. 

Enpä olisi etukäteen voinut arvata, että teatteriklovneriasta tulisi yksi suosikkini! Jotain heidän hauskuudestaan kertoo myös se, että meidän seurueessamme oli mukana myös henkilöitä, jotka olivat nähneet tämän jo aikaisemminkin! 

Kannattaa seurata kotisivuiltansa missä ja milloin esityksiä järjestetään. Ja näköjään lippuja on jäljellä myös marraskuun lopun ja joulukuun alun esityksiin Kansallisessa. Tätä ei voi kuin ihmetellä! 

Finnhits!

Kulttuuritalolla

Kulttuuritalo itsessään on jo kulttuuria ja näkemisen arvoinen paikka. Varsin laulettava oli Finnhits 50-v juhlakonsertti, jossa parastansa pistivät Niina Tapio, Annika Eklund, Sami Hintsanen ja Tomi Metsäketo. 

Joukkoon mahtui iki-ihania Finnhitsejä, muutama tuntemattomampi ja muutama klassikko jäi uupumaan. Ei kuitenkaan mikään ihme, kun Finnhitsejä (siis kokoelma C-kasetteja ja ilmeisesti myös CD-levyjä) kuitenkin julkaistiin yli kymmenen ja ne soivat varmasti usean suomalaiskodin soittimista. 

Viihdyttävä konsertti! 

Ennen talven tuloa

Eläinten hautausmaalla

Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, koleassa säässä, ennen kunnon talven tuloa. 

Marraskuu. Ei kolea sää kuitenkaan ollut ainoa syy, joka toi kyyneleet silmiini. 

Ryhmäteatterissa

Lemminkäisen äiti

Viime lauantaina kävin Ryhmäteatterissa katsomassa Anna Krogeruksen käsikirjoittaman, Eero-Tapio Vuoren ohjaaman näytelmän Lemminkäisen äiti. Kaikkinensa tämä esitys toi pintaan monia tunteita, itketti ja nauratti. Jäin miettimään mitä näemme läheisistämme ja mikä jää näkemättä. Uskoisin, että tarina on monelle tosi ja kertoo millaisessa oravanpyörässä me kaikki olemme ja millaisin keinoin yritämme elostamme selvitä. 

Rooleissa: Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Marja-Leena Kouki, Nana Saijets, Aapo Salonen. 

Angels in America

 Suomen Kansallisteatteri - Pieni näyttämö

Tony Kushnerin näytelmä, jonka esittelyteksti kertoo sen olevan Suurteos rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona. Hesarissa oli tästä erinomainen arvostelu, eikä sellaista ole kuulemma juuri aikaisemmin näkynyt. Kriitikon mielestä kaikki oli täydellistä ja fantastista. 

En ole kriitikko, enkä kuvittelekaan olevani asiantuntija, mutta oli kyllä erinomainen! Ainoa hämmästyksen kohde ehkä oli se, että miksi näytelmän esityspaikaksi oli valikoitunut Pieni näyttämö? Olisin kyllä nähnyt tämän myös Suurella näyttämöllä. Valintaan on varmasti vaikuttanut jokin seikka, jota en itse ymmärrä. Näytökset näyttävät olevan loppuunmyytyjä tammikuun 2025 puoleen väliin asti, mutta sen jälkeen taas löytyy tilaa. 

Esitys kesti nelisen tuntia ja siinä oli yksi väliaika. Hienoja tekijöitä, näyttelijöitä! 

Kiitos taas teatteriagentti ystävälleni lippujen hankkimisesta!