Lähiajoilta
Minusta on tullut ajotyyliltäni pääkaupunkiseutulainen. Se häiritsee minua hiukan. Varsinkin kun ajelen pikkukaupungissa vailla kiireen häivää.
Säätiedotuksiin kannattaa uskoa edes joskus. Lähdin tänään kävelypalaveriin ja kun pääsin puolen kilometrin päähän kodistani, alkoi sade.
Etätöissä vieraantuu tutuistakin ihmisistä. Koin sen edellisellä toimistopäivälläni kun istuin isossa neuvotteluhuoneessa tuttua ihmistä vastapäätä. Puhumme lähes päivittäin ja kamerakin on keskusteluissamme päällä. Kuitenkin sitä jotenkin vierasti, ihan kuin olisi ollut työpaikkahaastattelussa. Tunne oli molemminpuolinen.
Ajatukseni tuntuvat olevan parhaimpia silloin kun ajan autoa. Ikävä todeta, että suurin osa niistä katoaa tai laimenee kun pääsen koneen äärelle.
Vuosien tauon jälkeen ostin japaninvaahteran ilahduttamaan itseäni. Oi, kunpa saisin sen säilymään seuraavaan kesään jotenkin.
Onpa vaahtera kaunis!
VastaaPoistaOn se.
PoistaAah, ihana vaahtera! Maahan istutettuna se voi hyvinkin talvehtia teidän hoodeilla ihan onnistuneesti. Jos keksit sille jonkin paikan. Se etupihan laatikko...? ;-)
VastaaPoistaVoi että, aika jänniä aikoja eletään. On muuten ärsyttävää huomata olevansa kiireinen pääkaupunkiseutulainen joskus, etenkin jossain muualla. Sitä vastaan täytyy ihan tietoisesti taistella. Onneksi asun muualla ;-)
Tuokin on tuttua, että ajaessa tulee kuningasideoita. Onko sinulla puhelimessa joku helppo keino äänittää? Mä olen laittanut puhelimeeni äänityksen niin, että tarvii painaa vain yhtä nappia. Kun vain muistaisi ne äänitykset joskus kotiuduttuaan kuunnellakin.
Enpä ole tuota äänityskikkaa muistanutkaan tutkia. Ja nyt muistin sen, että olet tästä aikaisemminkin maininnut.
PoistaVoi japaninvaahtera!
VastaaPoista♥
Poista