Red Nose Company: Aleksis Kivi

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 

Ensimmäinen Red Nose Companyn esitys (Ilmari Kianto: Punainen viiva), jota kävin katsomassa teki minusta fanin kertaheitolla. Kun tuli tilaisuus nähdä heidän Aleksis Kivensä (koko elämä ja tuotanto) Kansallisessa, niin pakkohan sinne oli lippu hankkia. Bonuksena lavalla myös Avanti! -orkesteri. 

Yleensä permannolla, nyt parvella ja kas,
kuinka herkulliset näkymät naistenhuoneen ikkunasta näkyivätkään. 

Esitys oli ihan huikea ja sai todella nauraa ääneen! Sinänsä harvinaista herkkua, kun ns. hauskat esitykset eivät minua yleensä naurata. Seuraavaksi harkitsen hankkivani liput Aleksanterin teatterin Don Quijote esitykseen ensi vuodelle. 

Enpä olisi etukäteen voinut arvata, että teatteriklovneriasta tulisi yksi suosikkini! Jotain heidän hauskuudestaan kertoo myös se, että meidän seurueessamme oli mukana myös henkilöitä, jotka olivat nähneet tämän jo aikaisemminkin! 

Kannattaa seurata kotisivuiltansa missä ja milloin esityksiä järjestetään. Ja näköjään lippuja on jäljellä myös marraskuun lopun ja joulukuun alun esityksiin Kansallisessa. Tätä ei voi kuin ihmetellä! 

Finnhits!

Kulttuuritalolla

Kulttuuritalo itsessään on jo kulttuuria ja näkemisen arvoinen paikka. Varsin laulettava oli Finnhits 50-v juhlakonsertti, jossa parastansa pistivät Niina Tapio, Annika Eklund, Sami Hintsanen ja Tomi Metsäketo. 

Joukkoon mahtui iki-ihania Finnhitsejä, muutama tuntemattomampi ja muutama klassikko jäi uupumaan. Ei kuitenkaan mikään ihme, kun Finnhitsejä (siis kokoelma C-kasetteja ja ilmeisesti myös CD-levyjä) kuitenkin julkaistiin yli kymmenen ja ne soivat varmasti usean suomalaiskodin soittimista. 

Viihdyttävä konsertti! 

Ennen talven tuloa

Eläinten hautausmaalla

Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, koleassa säässä, ennen kunnon talven tuloa. 

Marraskuu. Ei kolea sää kuitenkaan ollut ainoa syy, joka toi kyyneleet silmiini. 

Ryhmäteatterissa

Lemminkäisen äiti

Viime lauantaina kävin Ryhmäteatterissa katsomassa Anna Krogeruksen käsikirjoittaman, Eero-Tapio Vuoren ohjaaman näytelmän Lemminkäisen äiti. Kaikkinensa tämä esitys toi pintaan monia tunteita, itketti ja nauratti. Jäin miettimään mitä näemme läheisistämme ja mikä jää näkemättä. Uskoisin, että tarina on monelle tosi ja kertoo millaisessa oravanpyörässä me kaikki olemme ja millaisin keinoin yritämme elostamme selvitä. 

Rooleissa: Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Marja-Leena Kouki, Nana Saijets, Aapo Salonen. 

Angels in America

 Suomen Kansallisteatteri - Pieni näyttämö

Tony Kushnerin näytelmä, jonka esittelyteksti kertoo sen olevan Suurteos rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona. Hesarissa oli tästä erinomainen arvostelu, eikä sellaista ole kuulemma juuri aikaisemmin näkynyt. Kriitikon mielestä kaikki oli täydellistä ja fantastista. 

En ole kriitikko, enkä kuvittelekaan olevani asiantuntija, mutta oli kyllä erinomainen! Ainoa hämmästyksen kohde ehkä oli se, että miksi näytelmän esityspaikaksi oli valikoitunut Pieni näyttämö? Olisin kyllä nähnyt tämän myös Suurella näyttämöllä. Valintaan on varmasti vaikuttanut jokin seikka, jota en itse ymmärrä. Näytökset näyttävät olevan loppuunmyytyjä tammikuun 2025 puoleen väliin asti, mutta sen jälkeen taas löytyy tilaa. 

Esitys kesti nelisen tuntia ja siinä oli yksi väliaika. Hienoja tekijöitä, näyttelijöitä! 

Kiitos taas teatteriagentti ystävälleni lippujen hankkimisesta!