Pussitushommia

Pakkaseen

Kävin kaupassa ja muistin vihdoin ostaa pieniä pakastepusseja. Kuorin ja raastoin inkiväärin, pistin pusseihin ja mietin miksi minä tämän näin tein. Teelusikallisia olisi hyvin voinut pakastaa jääpalamuotteihin. Tehty mikä tehty, nyt on raastettu inkivääriä syksyn flunssakauden varalle ja varmasti myös muuhun tarkoitukseen.

Siinä se samalla hoitui kun katseli Australian MasterChefiä (lempiohjelmaani) uudesta telkkarista. Jo näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, olen kyllä rakastunut Smart-TV:hen. Eikä niitä varmaan edes muunlaisia enää saa. Ei ainakaan helposti.

Ostoslista

Kun kaikki menee rikki

Minulla on tällä hetkellä varsin vaikuttava ostoslista:

- telkkari
- tietokone
- astianpesukone

Kesän aikana ostoslistalta ovat poistuneet silmälasit. Niin, ja se jääkaappipakastin tuli hankittua myös rikkoutuneen tilalle. Telkkari tuli yllätyksenä listalle, tietokonetta ja astianpesukonetta olen tuskaillut jo tovin. Nyt koen ensimmäistä kertaa sen, mistä olen kuullut puhuttavan. Kun kaikki menee rikki samanaikaisesti. Ei ole kuulkaa kivaa.

Saisikohan jostain paljousalennusta ja hyvät maksuehdot?

Neljä kuollutta kettua

Porvoosta Helsinkiin

Viimeisen neljän päivän aikana olen ajanut enemmän kilometrejä kuin aikoihin, olen saatellut isäni, syönyt kakkuja, tavannut sukulaisia ja käynyt jumalanpalveluksessa äitini ja tätini, isäni siskon kanssa. Olen itkenyt ja nauranut, olen tuntenut surua, mutten nälkää.

Tänään ajaessani Porvoosta kotiin, näin moottoritiellä yliajettuna neljä kettua ja ainakin yhden mäyrän. Itku tuli siinäkin.

Huomenna koittaa arki, ainakin hetkeksi. Ihana arki.

Jaksaa, jaksaa

vielä jaksaa

Aikamoinen kesä. Ihan siitä lähtien kun isäni meni sairaalaan kesäkuun alussa. Erilainen kesä kun ajattelin, mutta eihän tällaisia tapahtumia etukäteen suunnitella. Siunaustilaisuuden suhteen suunnitelmat on tehty, viimeisimpiä silauksia tekemättä ja sitten se jo onkin. Loppuviikosta. Asioita on ollut jos jonkinmoisia siunaustilaisuuden musiikista tarjoiluihin ja lehti-ilmoitukseen. Muuta ei juuri jaksa töiden ja järjestelyjen lisäksi.

Välillä sitä miettii, onko muistanut hengittää lainkaan. Välillä toivoo saavansa olla yksin, eikä kestä yhtään puhelinsoittoa, tekstiviestiä tai sähköpostia. Välillä kaipaa ystävien seuraa ja haluaa saada muuta ajateltavaa. Aikamoinen vuoristorata.

Kukkia, kukkia

ihania kukkia

Isäni poismenon vuoksi olen saanut kaksi kukkalähetystä, kahdelta ihanalta ystävältä. Olen saanut kortteja, viestejä ja tervehdyksiä sosiaalisissa medioissa. Kiitos!

Tämän kimpun teki floristimestari Pirjo Koppi.

Tämän kimpun teki Piilola.fi

 Suru on myös kaunista.

Kiitos, hyi kuinka pahaa

Totuus

Äitini ja veljeni kävivät kylässä, eikä minulla ollut mitään tarjottavaa. Ajattelin, että voisin tarjota vitamiinijuomat ennen kahvia. Sellaiset juomat mitä minä aamulla juon. Surautin sekaan banaanin, puolukoita, pellavarouhetta, kourallisen karviaisia, mustaherukkajauhetta ja mantelimaitoa. Maistoin, oli hyvää.

Äitini ja veljeni maistoivat juomia ja irvistivät. Sekaan piti lisätä hienoa sokeria ja paljon pitikin. Kun juomat oli juotu, tokaisi äitini:

"Kiitos, hyi kuinka pahaa."

Tulipahan sitten taas todistettua se, että äitini ja veljeni ovat perheen makeita tyyppejä ja minä ja edesmennyt isäni niitä happamia.

Kuusiaita

ja ohjeet sen leikkaamiseen

Vanhempieni kuusiaita oli kasvanut niin tuuheaksi, että autotallin eteen oli vaikea jo ajaa. Isä antoi ohjeita kuusiaidan leikkuusta vielä sairaalassa ollessaan, minä kerroin miten olin asian ajatellut hoitaa. Isä melkein tikahtui nauruun ja sanoi, ettei sitä nyt noin voi leikata.

Eilen leikkasin aitaa niin kuin olin suunnitellut. Äitini epäili isän katselevan touhujani pilvenreunalta ja nauravan. Me joimme kahvit ja nauroimme ajatukselle.

Itkuhan siinäkin sitten tuli. Tänään on vuorossa jotain muuta. Käynti hautaustoimistossa. Epäilemättä itku tulee tänäänkin.