sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Pienin askelin

Kohti arkea

Uskoisin, että tauti on nyt selätetty. Kauan se kesti ja koville otti, mutta nyt näyttää ja tuntuu paremmalta.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla sitten tiistain 19. maaliskuuta, jos ei pikaisia visiittejä lääkärillä, apteekissa ja eläinlääkärillä lasketa. Hyvin on aika kulunut kotona nukkuen, lukien ja Sorjosta katsellen. Eilisellä kaupunkireissulla tein myös pienen kierroksen keskustakirjasto Oodissa ja tykkäsin. On hienoa, että tuollaiselle paikalle on tehty kirjasto.


Emmekö me kaikki olekin vähän ylpeitä hienosta kirjastolaitoksestamme?

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Hiljaiseloa

Sairastuvalla

Tiistaina iski iltapäivällä kamala vilu. Töistä lähtiessäni en tiennyt miten tarkenisin kotiin. Ajoin tuon vajaan kymmenen kilometrin matkan lämmitys täysillä, vaikka lämpimästä tallista työpaikaltani lähdinkin. Henki ei meinannut kulkea, mutta kylmyys säilyi.

Kotiin päästyäni puin t-paidan ja villapaidan päälle paksuimman mahdollisen villatakin, käärin kaulaani huivin, vaihdoin verkkarit jalkaan ja jalkoihini puin kahdet villasukat päällekkäin. Vilu sen kun jatkui. Painuin kahden peiton alle sänkyyn. Nukahdin ja heräsin ilta kymmeneltä.

Tuosta hetkestä lähtien sänky onkin ollut se paikka, missä vietän eniten aikaa. Tälläkin hetkellä, läppäri sylissäni. Eilen illalla kuvittelin taudin jo hellittäneen, mutta tähän aamuun heräsin kurkku tulessa. Onneksi ruokaa saa tilattua kotiin netistä ja kissanruokaa löytyy.


Tämän päivän askeleet 178. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Mutta sen vaan sanon, että onpahan tauti.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Oopperassa

Jää

En ole ollut elämässäni montaakaan kertaa oopperassa, olikohan tämä kolmas kerta? Teatterilippuihin verrattuna liput ovat hurjan kalliita. Miksiköhän, ihmettelen minä.  




Alussa oli vaikea päästä mukaan. Parhaita olivat mielestäni kuoro-osuudet ja merimaisemat. Tämä todennäköisesti johtuu kyllä minusta, eikä itse esityksestä. Puoliajan tankkauksen jälkeen pääsin tarinaan paremmin sisälle ja viimeisen vartin pidättelin tosissani kyyneleitä. 

Ooppera muistutti mieleeni Ulla-Lena Lundbergin Jää-kirjan ja hyvä niin. Sain tästä intoa lukea muutkin kirjahyllystäni löytyvät Lundbergit.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Musta Saara

ja Kaasua, komisario Palmu!


Olen aloittanut merkitsemään tänne muistiin niitä esityksiä, mitä olen käynyt katsomassa, joten merkitään tänne vielä vuoden 2018 viimeinen teatteriesitys ja tämän vuoden ensimmäinenkin. 

Kansallisteatterin Musta Saara oli mielestäni herkullinen, kiinnostava, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Se sai ajattelemaan. Tykkäsin kovasti!

Helsingin Kaupunginteatterin Kaasua, komisario Palmu! puolestaan oli ihan hyvä. Kotiin ajellessani ajattelin jo ihan muita asioita, eikä nyt sunnuntai-iltana minulla ole tästä enää oikein mitään sanottavaa. 

Uusia lippuja on lompakossani jo useita. Museokortinkin voisi taas uusia, kun on ehtinyt vanhentua.