Toteutunut ajatus

Pyöräillen

Minä. Menin. Pyörällä. Töihin. 

Ja menen toistekin. Ihan varmasti menen. 

Pyöräillen

töihin

Viime vuonna sain ja hankin syntymäpäivälahjakseni polkupyörän, enkä mennyt sillä töihin kertaakaan. Kesä kului vähän kuin sumussa isäni joutuessa kesäkuun alussa sairaalaan. Tänä keväänä olen jo kerran harkinnut lähteväni pyörällä, mutta viime tipassa keksin itselleni jonkun oikein hyvän tekosyyn.

Huomiselle on sovittu treffit ystävän kanssa puolimatkaan. Pienen patistuksen saattelemana kävin tarkastamassa onko renkaissa ilmaa ja pakkasin reppuni. Lähtöaika ja treffiaika on synkronisoitu ja nyt pitää vielä toivoa ettei aamulla sada.

Jokohan nyt pääsisin matkaan?

Lempeä lauantai

ja kylmä kun mikä!

Ystävällinen, tai ainakin kissamainen, herätys oli tänä aamuna kello 5.50. Hetken sinnittelin, seitsemän jälkeen oli noustava. Kissoille ruoka ja haahuilua yöpaidassa valoa ja ikkunoita ihaillen, ilmaisjakelulehti, tuoretta ananasta ja kookosvesi  (yök!), kissojen leikittämistä ja hetkeä myöhemmin aamukahvi ja espanjalaisia leivonnaisia (eläköön se saksalainen kauppa!). Lauantai, eikä kiirettä minnekään.

Tähän voisi vaikka tottua.

Valoa ja tilaa

Uusi rakastuminen

Muistan kuinka kävelin exäni kanssa nykyiseen kotiini ja rakastuin asuntoon heti. Taustalla toki oli pari erittäin huonoa kokemusta asuntonäytöistä. Avomiehestäni tuli ex reilut pari vuotta myöhemmin ja minä jäin tänne asumaan. Välillä on harmittanut, välillä olen tykännyt ja nyt olen jälleen rakastunut kotiini. 

Syynä, mikäs muu, kun valo ja osittain valmistunut ikkuna- ja oviremppa. Mikä ero entiseen! Mikä valo! Mikä raikkaus! Oi oi. Olenpa iloinen.

Välillä olin uupua kaiken roudaamisen, järjestelyn ja siivouksen vuoksi, mutta kyllä kannatti. Sain onneksi myös apua kun Saaripalstan Saila tuli apuun enkelin lailla. Tänään pesin loputkin ikkunat ja vielä on vähän järjestettävää, mutta nämä ovat näitä pieniä juttuja enää.

Ulko-oveen tuli ikkuna ja sepä vasta valoa tuokin. Aikaisemmin eteinen oli pimeä kuin mikä, vaan eipä ole enää. Olenpa onnellinen.

Eipä juuri muuta

Toukokuinen sunnuntai

Kissat on viety hoitoon, pihalla järjestetty kesää ja harjattu hämähäkin seittejä pois. Lautoja pesty ja yksi hyllykkö hävitetty. Sisätilat saivat muovituksen ja ehdin minä hetken jääkiekkoakin katsella. Ja koska tämä ei ole sisustusblogi, voin hyvin julkaista pari kuvaa.

Kunhan siirrän itseni pois sohvalta, muovitan vielä sohvan ja sen jälkeen kissojen tornin. Televisio täytyy suojata myös. Aamuksi jää vielä sänky. Sitten täytyy jännittää yhden työpäivän ajan mitä täällä on tapahtunut ja onko remontti saatu yhden päivän aikana tehtyä. Uusi avain minulla jo avainnipussa onkin.

Sitten toivoisin, että nämä projektit olisivat hetkeksi tässä. Kaksi vuotta sittenhän täällä tehtiin pattereiden termostaattiremppa ja silloin se venähti kohdallani pitkäksi. Itse remontin lisäksi täällä oli vesivahinko ja nukuin kolme viikkoa työhuoneen lattialla patjalla. Kun muitakin stressaavia asioita on ollut, kuten uusi työ, isäni sairaalaan joutuminen ja menehtyminen, muistotilaisuuden järjestäminen ja sitten vielä ne vaihdevuodet, niin jotenkin toivoisin, että saisi hetken hengähtää omassa elämässä kun työelämässä tapahtuu ihan tarpeeksi.

152

Tekemätöntä asiaa

Maanantain ikkunaremppaa varten on tekemättä ainakin 152 asiaa, jalkapohjat huutavat apua ja minä tyttö päätin sitten kääriä matot rullalle imuroimatta. Ehkä sitä sitten huone kerrallansa jaksaa siivota kunnolla kun rempan pölytkin on saatava pois? 

Tavaroita on siirrettävä sisällä ja ulkona. Verhot olen poistanut ikkunoista ja kolme koneellista jo pessytkin. Vaan vielä on hommaa. Onneksi ystävä tulee illemmalla auttamaan muutaman raskaamman huonekalun siirtämäisessä. Rankkaa. 

Miksi ihmeessä tämäkin piti jättää näin viime tippaan? 

Kesä tulee

oletko valmis?

En taida vielä olla valmis kesään. Haluaisin ensin kevään, sellaisen hetken jolloin tuntisin lämmön kylmän tuulen takana ja haistaisin kevään, mutta jos säätiedotuksiin uskoo kesä tulee huomenna.

Eikä minulla ole kesävaatteitakaan! Mitä ihmettä minä viime kesänä käytin? Aina sama homma kun vuodenaika vaihtuu. Vaatekaupoille ei oikein olisi vara mennä kun ikkunaremontti tuo kustannuksia, perintövero myös. Vaan odotetaan ja katsotaan nyt ensin mitä sieltä huomenna tulee.

Ikkunat ja ovet

Remontti

Ensi viikolla pitäisi vaihtua ovet ja ikkunat, perjantaina aikaisintaan. Saa nähdä vaihtuuko vai ei, sillä viime viikon lopussa ei liikehdintää juuri näkynyt, eikä ikkunoita ja oviakaan keskipihalla ollut. Toimitusvaikeuksia vai jossain muualla samanaikaisesti aloitettu remppa? Siinäpä vasta kysymys.

Niin tai näin, niin täällä on aloitettu valmistelut. Ikkunalaudat on poistettu niiden kahden ikkunan edestä, joissa sellaiset olivat. Toisen kanssa tarvitsin apuja, sillä onnistuin pyöräyttämään ristipääruuvin pyöreäksi, eivätkä minun harjoitukseni auttaneet, vaikka kuinka you tube -videoita aiheesta katselinkin.

Syntymäpäivien, äitienpäivän ja muiden aktiviteettien lisäksi ehdin maalaamaan ikkunalaudat ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan toinen kerta ja nyt täytyy toivoa, ettei yöllä olisi pakkasta. Väriksi valikoitui valkoinen, koska ikkunan puitteet tulevat olevaan valkoiset, ulkopuoli säilyy ruskeana kuten tähänkin asti.

 Hankin pihalle muutaman laventelin samalla reissulla kun hankin veljeni ja minun yhteisen  äitienpäivälahjan. Tuntuu jo vähän keväältä? Puissakin jo vihertää.

Näyttelykausi avattu

Palaan listaan

Vaan ennen sitä, kiitos teille kaikille jotka kommentoitte edelliseen avautumiseeni joko blogissa tai muita kanavia pitkin. Helpotti kovasti. Kiitos.

Helmikuussa tein listaa asioista, joihin haluan ryhtyä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Sen jälkeen olen ottanut asiakseni myös tehdä asioita. Museokortti tuli hankittua viime viikonloppuna ja nyt sitä voi vinguttaa vaikka ja kuinka. Se onkin paras kortti vinguttamiseen, muista kun tuppaa tulemaan lasku perässä.

Ystävän kanssa kävin katsomassa Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyn kolme tilaa. Se on auki vielä muutaman päivän. Kannattaa käydä katsomassa, jos lähistöllä liikkuu.

Kävimme myös HAMissa. Tove Janssonin töitä katselee aina mielellään, mutta muuten ei oikein ollut nyt minun juttuni.

Kierroksen jälkeen tuli nälkä ja vuorossa oli erittäin myöhäinen brunssi, päädyimme Mestaritalliin. Brunssi oli hintaansa nähden (yli 25 €) kovin vaatimaton. Vaikka varmasti muuten tulen Mestaritallissa kesällä käymään toistekin, niin brunssille sinne ei tarvitse mennä.

No niin.

Minusta. 

Tämä on henkilökohtainen blogini. Vaikeistakin tapahtumista huolimatta, kuten esimerkiksi isäni kuolema, olen halunnut pitää tämän suhteellisen kepeänä enkä ole halunnut suuremmin avautua. Tänään ajattelin tehdä poikkeuksen. 

Minä olen nykyään kiukkuinen akka, itkeskelen töissä ja välillä jo sinne ajaessani. Heräilen öisin, enkä saa unta. Suutun ja tiuskin ja päivä päivältä pidän itsestäni vähemmän. Syön suklaata ja makeaa välillä kuin viimeistä päivää, en edes maista mitä syön. Ihoni on kuiva ja minä hädin tuskin jaksan pestä hampaani aamuin illoin, ihon hoitamisesta puhumattakaan. Välillä heittäydyn marttyyriksi ja koen, että kuoppa tiessäkin on minun harmikseni siihen talven aikana tullut. Kiroilen kanssa-autoilijoille ääneen pienimmästäkin asiasta. Asioihin tarttuminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. 

Eilen annoin tämän kaiken tulla ulos ja sanoin asiat ääneen ystävälleni. Sitten sen ehkä itsekin ymmärsin. Minulla on vaihdevuodet. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, olen viisikymmentäyksi vuotias. Silti asian sanominen ääneen teki se todelliseksi. Minulla todellakin on vaihdevuodet. Huh, mikä helpotus. Hormoonitasapaino heittää volttia ja minä siinä samassa heilahtelen tunteitteni ja mielialojeni mukana. Mutta, tähänpä on saatavilla apua. Hah! Sain vinkin hyvästä gynekologista ja lueskelin vaihdevuosista. Minulla on kaikki oireet, siis ihan kaikki. Varasin ajan.

En ajatellut tästä mitään vaihdevuosiblogia tehdä, mutta saattaa olla, että asiasta toisenkin kerran täällä avaudun. Hei, minulla on vaihdevuodet!