Älkää nyt ymmärtäkö väärin

Tule jo sade

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä pidän keväästä. Pidän siitä kun luonto herää, linnut aloittavat aamunsa aikaisin karjumalla, ei kun siis laulamalla. Pidän valoisista aamuista ja valoisista illoista. Nukun verhot auki. Nautin auringon ja valon tanssista tuoreilla vihreillä lehdillä. Pidän siitä, kun pärjää paljain säärin ja siitä kun huomaa tuulen olevan kesäisen lempeä.

Mutta mutta...

Kun kaikki on keltaisen tahman alla. Se kutittaa, se yskittää, se menee henkeen ja ihan joka paikkaan. Että jos nyt kuitenkin olisi jotenkin neuvoteltavissa, että tulisi se puhdistava sade myös näille nurkin?

Omituisia ajatuksia

lauantai-aamusta

Jos on perjantai-iltana mukavaa tekemistä, viikonlopusta saa eniten irti. Jos perjantaina saa aikaan sotkun tiskipöydälle, jättää sen siihen yöksi ja siivoaa sotkun yöpaita yllään lauantaiaamuna ja ehkä suorittaa käsitiskiä, ei viikonloppu voi olla kuin täydellinen.

Viime perjantaina sain sotkun aikaiseksi kokkailemalla ystävälle pekoniavokadopastaa. Hyvää tuli ja koska tällainen suurtalouskokki olen, tähteitä jäi nautittavaksi vielä sunnuntailounaallekin.

Vaan ennen lounasta täytyy hoitaa muutama jo aloitettu homma loppuun asti. Kukkiakin pitää vielä tänään muistaa kastella, kun ei ole sitä kunnon kesäsadetta tullut vieläkään. Pöh.

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Laulun loppu, Tammi 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Perinnön varjo, Tammi 2011, omasta kirjastosta. 

Lupauksia

tyhjiä lupauksia

Sinä yhtenä viikonloppuna piti sataa. Koko kuukauden sade kerralla. lupailtiin. No ei satanut näillä nurkin. Tänään piti sataa. Kävellessäni lounaalta taikaisin töihin, sain matkalla ehkä kymmenen pienenpientä pisaraa kasvoilleni. Se siitä sitten.

Aina vaan luvataan, mutta koskaan ei lupauksia lunasteta. Minä niin toivoisin raikastavaa sadetta. Nyt ei muuta kuin sadetansseja tanssimaan. Minä tanssin kastelukannu kädessä.

Kokeilin

Tykkäsin

En ole kasvissyöjä, mutten ole lihan suurkuluttajakaan. Kylmiä nakkeja menee kyllä ja satunnaisesti teen jauhelihapastaa. En muista koska olisin ostanut kotiin kokolihaa, paitsi kissoille tietty porsaansydäntä sekä -kieltä. Jostain syystä en ollut koskaan kokeillut myöskään soijarouhetta.

Viikonloppuna kokeilin. Kuullotin punasipulia, kevätsipulia ja valkosipulin. Heitin joukkon yhden pieneksi pilkotun miedon punaisen chilin, kasvisrasva creme fraichen, ketsuppia, tomaattikastiketta, suolaa, pippuria, savustettua paprikajauhetta ja ehkä jotain muutakin.

Herkullista tuli ja maistui seuraavana päivänä vielä paremmalta. Ei jää viimeiseksi kerraksi kun tätä teen. Mausteet toki määrittyvät aina päivän mukaan. Välillä välimerellisiä mausteita, välillä erilaista kanelia, kurkumaa ja vaikka neilikkaa.

Omenapuunkukkajuhlat

Kukkia, kukkia, kukkia

Mielestäni meillä pitäisi järjestää omenapuunkukkajuhlia.

Valkoisia kukkameriä näkyy vanhoilla omakotitaloalueilla enemmän kuin pilviä taivaalla.

Tätini pihalla kasvavan omenapuun rungossa on niin iso reikä, siitä voisi laittaa käden läpi. Silti vaan puu kukkii, mistä lie voimansa saa.

Kukat vanha puu jaksaa kantaa vaan miten käy kun oksille tulee omenien paino.

Maagisen ajattelun aika

Teatteri Jurkka

Minä olen äärimmäisen huono varamaan asioita, hammaslääkäriaikaa, elokuvalippuja, teatterilippuja. Ihan mitä vaan, vaikka tekeminen olisi kivaakin. Onneksi on ystävä, jolle varaaminen ei ole ongelma.

Onneksi niin, sillä muuten en olisi päässyt näkemään Kristiina Halkolaa Maagisen ajattelun ajassa.
Joan Didionin kirja minulla oli matkalukemisenani työmatkalla, enkä päässyt siihen oikein sisään. Vasta eilisen esityksen jälkeen ymmärrän myös kirjaa. Näin sen pitikin mennä. Kristiina Halkolan esitys oli riemukas, surullinen, liikuttava, koskettava ja upea. Onneksi näin tämän.

Seuraavat kolme teatteria on jo varattuna. Syksyllä vuorossa Sumu, Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, sekä Komisario Palmu. Olen tyytyväinen.

Kurssimaisemia

ja maisemia

Olin kurssilla. Lähdin maanantaina ja palasin eilen. Kurssipaikkana Driebergenissä Hollannissa sijaitseva hotelli The Bergse Bossen. Ympäristön maisemat olivat varsin komeat.

Harmi vaan, että me näimme nämä maisemat vain kurssihuoneen seinällä olevassa valokuvassa.

Kurssilla  oli varsin antoisaa ja mukavaa, mutta kyllä koti on aina koti.

Lukuvuorossa: Donna Leon Ansionsa mukaan, Otava 2016, oma ostos omaan kirjastoon. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Joan Didion Maagisen ajattelun aika, Like 2012, oma ostos omaan kirjastoon maaliskuussa 2015. Melkein luettu. 

Lukuvuorossa: Susan Cain Growing up as an introvert in a world that can't stop talking, Penguin Random House UK, 2016, ostos Amsterdamin lentokentältä. 

Niin, siitä matosta

Pepiltä

Se oli vasta helmikuuta, kun ajelin Tampereelle hakemaan ostamaani mattoa. Lupasin ottaa kuvia miltä olohuoneessa nyt näyttää. Tähän sitten sopisi liuta niitä vanhoja sananlaskuja, kuten parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja olikohan niitä muitakin?

Tässäkin kuvassa vilahtaa vasemmalla Sulo-kissan häntä, lampunvarjostin on vinossa ja taitaa olla itse kuvakin. Vaan mattoa minä rakastan. Päivä päivältä enemmän. Ihan nappi ostos! Kissankarvatkin lähtevät siitä erinomaisesti.

Polkaisin hakemaan Hesarin

Sunnuntaina

Minä polkasin aamusella hakemaan paperihesarin. Unohdin kypärän, mutta muistin laittaa vanhan pipon satulaa pehmustamaan. Tuli tarpeeseen. 

Muuta en juuri olekaan ehtynyt tehdä. Paperilehti on luksusta ja viennyt tuhottoman paljon aikaa sunnuntaista. Äitiä toki olen onnitellut, pyykkikoneen olen saanut päälle ja kärhön kasteltua. 

Onnea kaikille äideille, mummuille ja äidinmielisille! 

Nautitaan kaikki ihanasta sunnuntaista, 

ensi sunnuntaina saattaa olla jo erilainen sää...

Polkupyöräostoksilla

Ystävien kanssa

Tiesin, että olisin polkupyöräostoksilla ihan yhtä pihalla kuin aikanaan auto-ostoksilla, onneksi ystäväni olivat lupautuneet mukaan matkaan. Vatsaani kipristeli, enkä muista mistä olisin ollut näin innoissani vähään aikaan.

Ajoimme Lauttasaareen asiantuntevaan kauppaan. Nuori myyjä kysyi pituuttani, katsoi pituudelleni sopivan rungon ja alkoi puhua ihan omituisia. Sanottuani etten ymmärrä, myyjä otti tilanteen haltuunsa sanomalla: "Okei, tää on tosi hyvä pyörä." Ja siitä se sitten lähti. Kävin koeajamassa kahta, päädyin kuvan pyörään ja kuinka ollakaan, se sopi syntymäpäivälahjakypärään kuin nappi silmään. Vaikka ei se oikeasti ostopäätökseen vaikuttanutkaan. Uskokaa vaan.

Yllätyksekseni sain pyörän vielä samana päivänä asennettuna takalokasuojalla, tarakalla, lukolla, omalla soittokellollani sekä kiinteillä mustekaloilla sekä matkamittarilla. Päiväkahvien ja kauppareissun jälkeen palasimme hakemaan pyörääni.  

Koska matka pyöräliikkeestä kotiini olisi ollut minulle vielä turhan pitkä, päätyi pyörä auton kyytiin. Pinkki soittokello on hauska ja auttaa minua löytämään pyöräni muiden joukosta ja se oli taatusti hauskuuttanut myymälän henkilökuntaa.

Pyöränhakureissun jälkeen kevyt lounas kahdella grillimakkaralla ja kolmeen pekkaan jaetulla kuohuviinipullolla. Sitten olikin jo kiire polkaista kotiin. Ostoskeskuksen kautta, johon tilaamani kirja (Our Iceberg is melting) oli vihdoin tullut.

Kerrassaan hieno päivä! Vaikka en montaakaan kilometriä ajanut, se tuntuu kyllä. Vaan huomenna on tavoite lähteä uudelleen matkaan. Edes hakemaan aamulla kioskilta paperihesari.

Varustelua

Hurjaa varustelua

Ystäväni Skoda-siskot antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi heijastinliivin, pyöräilyhanskat x2, heijastimia pyörän pinnoihin, pyöränkumin paikkausvälineet, sadeviitan, kypärän, juomapullon, pinkin soittokellon, n 20 vuotta vanhat peffasta pehmustetut pyöräilyshortsit (!!), kiinteät "mustekalat".... ja kaikki pakattuna kätevään laatikkoon, josta tuli iloa koko perheelle.

Pitäisi vissiin se pyöräkin nyt hankkia.

Edit: Sain myös lukon ja pumpun. Ja ehkä vielä jotain muuta.

Pieni lomanen

ihana kevät

Minulla oli loma, ihan pieni lomanen vain. Se täyttyi nopeasti valmisteluista, kohtaamisista, yllätyksistä, lounaasta Ekbergillä, keväästä, ystävistä ja kissoista. Ihan paras pieni lomanen. 

Eikka sai lakkinsa klo 17.45 kuten perinteisiin kuului, vappumunkkeja meni useampi kappale ja kuplivaa riittävästi. Kimallelenkkarit kuljettivat pitkin Helsingin katuja ja nenä paloi auringossa.

Terassikausi korkattiin limonaadilla ja laivan kansituoli vapautui kuin käskystä. Ei olisi voinut paremmin asiat olla. Puutarhassakin rapsutin, mutta ne ikkunat, ne jäivät pesemättä. Noinkohan niitä enää tarviikaan pestä?