Värikästä vappua kaikille!

Iloa vappuun!

Keski-ikäisyyden tuntee ehkä muun muassa siitä, että on iloinen päästessään kaupungin vappuhulinoista kotiin ja myöhemmin ystäviensä luo.

Värikästä vappua kaikille!

Tunnustus!

Kiitos Häivähdys purppuraa -blogin AnnaS!

AnnaS ilahdutti minua tunnustuksella. Kaunis kiitos tästä AnnaS!

 I ♥ your blog-tunnustuksen säännöt:

• Kopio post it -lappu ja liitä se blogiisi.
• Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
• Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
• Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minulla on useita lempiblogeja ja rakastan niitä kaikkia. Tunnustus lähtee tällä kerralla eteenpäin seuraaville:

K-blogi Koko lailla kodikkaasti, Kantapöytä, Nettimartan pihapiiri, Elämää ja elämyksiä sekä pirteälle Punatukalle!

47 + 74

Tänä vuonna

Tänä vuonna minä täytän 47 ja äitini 74. Tietynlainen juhlavuosi siis.

En tiedä ikääni tuossa kuvassa, mutta sen tiedän varmaksi, että todella suoran otsatukan on leikannut isäni.

Harkitsen äidilleni syntymäpäivälahjaa ja voisimme mennä yhdessä vaikka valokuvaamoon. Suostuisikohan äiti? Minun mielestäni voisi olla aika hauska juttu.

Pienet koukut

Perobasta

Hankin kuukausia sitten kaksi koukkua aitaan pihalleni. Ne on nyt väliaikaisripustettu ja niihin on tarkoitus laittaa roikkumaan puutarhatyökaluja. Aika söpöt. Minä tykkään.

Viikonloppuna on sitten tarkoitus käyttääkin niitä työkaluja. Toivottavasti tiedossa on aurinkoisia kelejä!

Joka vuotista

hupia

Lumi on kaatanut pienen etupihani puskat joka vuosi. Pensaiden varret ovat liiskautuneet ihan maantasalle. Etupihani edessä on käytävä, jonka pitää lumesta puhtaana minun lisäkseni pieni traktori ja vaikka kuinka yritän ehtiä tekemään lumityöt ennen sen tuloa, riittää myös sille aina töitä. Ja se tekee työnsä minun puskieni päälle.

Joka kevä sitten jännitän vieläkö puskat jaksavat nousta. Toistaiseksi näin on käynyt. Vain muutama oksa katkesi tänä keväänä, mutta suuremmilta tuhoilta vältyttiin.

Loput lumet hävisivät viikonlopun aikana ja nyt tilalle on tullut niitä krookuksia. Ihmeellistä tämä kevään voima!

1/9 + parvekelasit

Keittiönikkuna

Mikä lie kevätpörriäinen minuun tänään pistänyt kun ryhdyin miettimään bussissa kotimatkalla ikkunanpesua. Hämmästyttävää on, että minä myös toteutin ajatukseni. Pesin keittiön ikkunan. Jäljellä on enää kahdeksan ikkunaa (jos lasken mukaan myös parin oven ikkunat) sekä parvekelasit.

Loppu-illan taputtelen itseäni olkapäälle ja ihastelen saavutuksiani. Ikkunanpesu on inhokkityöni. Yksi niistä.

Ja kyllä - kolmen krookuksen valtaisa kukkameri on vallannut etupihan. Kyllä nyt kelpaa niitä puhtaan ikkunan takaa ihailla.

Pienijalkaiselle tuhkimolle

kenkä

Minun kirpputoritavaravuoreni ei ole viikonlopun aikana lisääntynyt. Ei niin, etteikö turhaa tavaraa kaapeissa edelleen olisi, vaan hieno sää ja hyvä seura ovat houkutelleet muihin puuhiin. Kirpparitavaraa täynnä olevat pussit ja nyssäkät ovat siis edelleen ilahduttamassa eteisessäni. Yhdestä niistä pilkotti kuvan kenkä. Se sopisi hyvin  pienijalkaiselle tuhkimolle. Korkeutta on n 6 cm ja pituutta noin 15 cm. Väritys on varsin kirjava. Toista kenkää ei ole.

Kaikkea sitä ihminen kaapeistaan löytääkin. Kyseessä on todennäköisesti lahja pietarilaiselta tuttavaperheen mummolta ja lähtee kiertoon kunhan itsepalvelukirppis jostain läheltä löytyisi (Länsi-Vantaan läheltä?). Toukokuussa olisi siihen kirppistouhuun aikaakin, sillä työt loppuvat huhtikuun loppuun ja edessä on työnhaku. Vaikka se voi vaikeaa ollakin, ei se ehkä kuitenkaan ole täyspäiväistä.

PS. Jos joku nyt sattuisi kenkään rakastumaan, voi laittaa sähköpostia Naukulan osoitteeseen! Löytyy oikeasta sivupalkista.

PS2: Myös työtarjouksia otetaan vastaan! :)

Neljä päivää

Ero

Tiistaina 16.4 kuvailin pikku pihallani ja siellä näytti tältä:

Tilanne tänä aamuna oli seuraava:

Että tämä vaan muistutukseksi ensi keväälle. Ihmeitä voi tapahtua neljässä päivässä.

Helsingin rautatieasemalla

Hurja meno

Kävelin tänään Helsingin rautatieaseman edestä vähän ennen puoli seitsemää illalla. Siellä oli hurja meno. Useammassakin porukassa rähinöitiin, huudettiin ja meuhkattiin. Jos meno on alkuillasta tuollainen, niin millainen se on yöllä? Onneksi minun ei tarvitse ottaa siitä selvää!

Lontoossa en kokenut oloani turvattomaksi kertaakaan, mutta tänään tunsin. Helsingissä. Keskellä kaupunkia ja vielä alkuillasta.

Terveisiä Lontoosta

Kevättä haistelemassa

Minä kävin ystävieni kanssa Lontoossa kevättä haistelemassa. Jäljessä se oli sielläkin, mutta pääsimme myös kevätsäästä nauttimaan. Sunnuntaina asteita oli varmasti jo +18 C ja aurinko paistoi.

Lähtö oli aikaisin perjantaiaamuna norjalaisella ja kotiutuminen viime yönä puolilta öin. Takana kävelykilometrejä useampi kymmenen, paljon naurua ja iloa ja myös surun kyyneleitä. Uutinen ystävän Musta-kissan poismenosta tavoitti Gatwickin lentokentällä.

Tämä päivä on kulunut noutamalla Helmi kotiin mummolasta ja nyt alkoi pyykinpesu.

 Kiitos ystävät mukavasta matkasta!

Uusi taulu

keittiössä

Marraskuussa mietiskelin keittiön taulun vaihtoa, ja muutama viikonloppu sitten keksin ratkaisun joka miellyttää. Ostin Koiramäen Pajutallin myymälästä valokuvakehyksen.

Kehyksessä oleva kuva on normaalikokoinen postikortti ja antaa vähän vihiä kehyksen koosta. Kuva on helppo nipsauttaa paikoilleen, sillä kehyksissä roikkuu pieniä pyykkipoikia.

Ihana liitto

Tomaatti ja avokado

Jostain syystä minulle on nyt maistunut avokado ja tomaatti erityisen hyvin. Maut täydentävät toisiaan ja vievät kielen mennessään.

Uskon myös vähän siihen, että ihmisen tekee mieli sitä mistä on puute. Ehkä minä olen tarvinnut kaliumia? Tai beetä, eetä tai koota. Siis vitamiineja.

Kaappini kätköistä

Unohtunut aarre

Viime viikonlopun kaapinsiivous oli todella tarpeen. Tosin nyt eteisen nurkassa nököttää iso sininen ja kaksi pienempää kassia täynnä tavaraa odottamassa sitä hetkeä kun saan ne raijattua jollekin kirpputorille. Täytyisi vain löytää joku sopiva lähistöllä, sellainen itsepalvelukirppis ehkä.

Joka tapauksessa kaappini kätköistä löysin tämän pienen unohtuneen aarteen.

Pullo on pieni, se on Riihimäen lasin ja siinä on kohopainettuna maapallo. Enää se ei ole kaapissa pölyttymässä, vaan on päässyt paraatipaikalle.

Mitä sitten?

Kasvukausi alkoi

Mitä sitten vaikka lunta on ainakin puoli metriä? Mitä sitten jos yöllä on pakkasta? Mitä sitten vaikka kevät on myöhässä?

 

Seinän vierustalla versoo jo! Eikä tarvitse edes suurennuslasia, jotta näkisi.

Teen voimalla

kaapinraivausta

Tänään on kaapinraivauspäivä. Jo pitkään olen kerännyt nurkassa kyhjöttävään isoon siniseen kassiin kirpputorille lähtevää tavaraa. Tänään kassi saa täytettä roimasti.

En kuitenkaan viitsi laittaa näytille kuvaa sekasorron vallassa olevasta keittiöstä, vaan laitan tähän tarkasti rajatun kuvan teepannustani. Sen voimallahan tässä kuitenkin aherretaan.

Ero

Vuosien välillä

Kun on sellainen tunne, ettei tästä keväästä meinaa oikein mitään tulla oli pakko käydä kaivelemassa vanhoja kuva-arkistoja.

Tänään 6.4.2013:

Sama paikka vuosi sitten 6.4.2012:

Lähes kaksi vuotta sitten 7.4.2011:

Jätänpä sitten tämän katselmuksen tähän, sillä vuosina 2010 ja 2009 oli jo niin paljon enemmän kevät näihin aikoihin. Huoh.

+6 C

Lämmintä

Mittari näyttää +6 astetta. Ihan ei siltä tunnu, mutta suunta on hyvä. Lumi sulaa ja kaupungilla on jo lähes keväinen tunnelma.

 

Täällä kotosalla ei ihan vielä voi keväästä puhua.

Muni se

pääsiäiseksi

Pikkasen on pääsiäisen aikaan ollut jännitettävääkin. Ystävältä lahjaksi saatu pääsiäistipunen on odottanut kukkaruukussa pääsiäistä jo pitempään. Minä olen odottanut munisiko kana ja kyllähän se muni. Pingispallon.

Tämä täti haluaisi kokeilla pingiksen peluuta lapsuusvuosiensa jälkeen, mutta palloa ei kuitenkaan siihen tarkoitukseen ole hankittu vaan kissojen leluksi aikanaan. Helmi-täti ei kylläkään pingiksen peluusta innostu, joten kana sai munan.

Hyytävä

kävely Kaivarissa

Lauantaina käväisin ystäväni kanssa kävelyllä kaupungissa asti. Ilma näytti kauniilta, mutta tuuli oli hyytävä. Siitä huolimatta tuntui hyvältä nähdä avovettä ja paljon ihmisiä ulkoilemassa.

 

Lisäksi on pakko todeta,

 että Ursula on kyllä edelleen Helsingin ykköskahvila tarjoilujensa puolesta.