torstai 31. tammikuuta 2019

Aikamoinen kisa

Työmatkalla

Lähdin maanantai iltapäivänä työmatkalle Brysseliin. Reitiksi oli valikoitunut (hinnan takia) Helsinki-Tukholma-Bryssel ja samaa reittiä takaisin eilen keskiviikkona. Vaan kuinka kävi? 

Helsinki-Vantaa maanantaina


Lähtö Helsinki-Vantaalta viivästyi niin, että kun meitä lastattiin koneeseen, oli Tukholmasta Brysseliin lähtevällä koneella jo boarding käynnissä. Eli myöhästyimme pahasti Helsingissä olleen lumimyräkän takia. Sitten meidät reititettiin lennolle Helsinki-Tukholma-Munchen-Bryssel. Myöhästyimme siltäkin lennolta samasta syystä ja aikamoinen "ekoteko" tuo olisikin ollut. Koska vaihtoehtoja ei enää ollut, lentoyhtiömme majoitti meidät Arlandan lentokenttähotelliin. Saimme huoneet katutasosta, kuumuutta hohkaavan käytävän varrelta. Huone sinällään oli ihan siisti, vaikka suhteellisen pieni olikin. Saimme lentoyhtiöltä myös illalliskortin samaisen hotellin ravintolaan. Ravintolassa oli lentoyhtiön majoittamille yöpyjille oma ruokalistansa. Ihan maukkaan kuuloinen, oli sienikeittoa, hampurilainen, sienirisotto ja sitruunasorbetti tai murukakku jälkiruuaksi. Valitettavasti vaan palvelu oli surkeaa. Odotimme ruokiamme reilusti yli tunnin vaikka samanlaisia annoksia kannettiin ohi oikealta ja vasemmalta. Ei pahoitteluja, ei mitään. Eikä se ruokakaan kovin hääviä ollut. 

Jäänestojonossa


Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, sillä lento Brysseliin lähti jo kello 7:05. Lähtö sujui hyvin ja kone oli perillä aikataulun mukaisesti. Sitten taksilla hotelliin ja suihkuun. Nopea tankkaus ja sitten alkoi puhelin piippailla viestejä ja puhelua. Vaikka työkaveri oli käynyt ilmoittamassa, että tulemme vasta aamulla, oli hotellista jo soitettu sen varaajalle. Sitten kyseli pomo ja pomonpomo missä olemme. Matkarasituksista voipuneina, olimme kaikki neljä unohtaneet kokouksen oikean alkamisajan! Kokous oli hyvä. Illallinen oli hotellimme aamiaishuoneessa ja se oli surkea. Laiska tarjoilija kärräsi alkuruokaa (kylmäsavulohta) ja pääruokaa (pakastelohkoperunoita ja kanacurrya) laiskasti sisään hissukseen. Tilasta sammuivan valot syystä tai toisesta ainakin kahdesti illallisemme aikana.

Brysselin lumisade keskiviikko aamuna


Yö oli lyhyt. Brysseliin oli luvattu seuraavaksi päiväksi lumisadetta ja toimistolle piti matkata kaupungin halki. Odotettavissa oli ruuhkaa. Onneksi ruuhka ei toteutunut, vaan olimme paikalla jo  ennen kokouksen alkua. Kokouksen jälkeen suuntasimme hyvissä ajoin lentokentälle. Ollessamme ravintolassa saimme tekstarit, lentomme oli uudelleen reititetty toiselle lentoyhtiölle ja suoraan Helsinkiin. Aikaa vajaa tunti lähtöön. Kävimme vuoron perään katsomassa miltä portilta lento lähtisi, mutta sitä ilmoitusta ei koskaan tullut. Ryntäsimme portille vain todetaksemme, että olimme paikalla liian myöhään. Lento oli suljettu. Ihmisiä virtasi sisään koneeseen ja kolme meistä jäi rannalle ruikuttamaan. 

Kaupunkilaisia oli kehoitettu pysymään lumimyräkän takia kotona.
Myräkkä näytti tältä. Ei vissiin tullut luvatun kaltaisena?


Soitin lentoyhtiön asiakaspalveluun, koska heillä ei ollut edustajaa kentällä. Saimme kaikki kolme uudelleen reitityksen reilun tunnin kuluttua lähtevään suoraan lentoon Helsinkiin. Meillä oli seitsemän minuuttia aikaa tehdä check in ja meitä kehoitettiin menemään ulos, tekemään lähtöselvitys tiskillä ja sieltä olisi sitten pitänyt vielä selvitä turvatarkastuksenkin läpi. Päädyimme tekemään lähtöselvitysen verkossa, kahdelta kolmesta se onnistui määräajan puitteissa ja kolmannella ei. Onneksi olimme tässä kohdin lähtöportilla ja kolmannellekin meistä tehtiin check in siinä ja pääsimme kaikki kotiin.

Hermot menivät matkalla useammin kuin kerran. Askeleita tuli ja hikeä vuodatettiin runsaasti. Että sellainen työmatka tällä kerralla. Aikamoinen kisa, meidän ihan oma Amazing Race.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pari kuvaa talvesta

Hyytävää ja kaunista

Minä olen miettinyt ajoittain jo pidemmän aikaa sitä kuinka talvi näyttää kuvissa kauniilta. Aurinkoisena päivänä hyytävässä pakkasessa tai kamalassa lumipyryssä ja loskassa. Kuvissa talvi on aina kaunis. Niin kaunis, että piti ryhtyä kuvaamaan sitä sisältä ikkunasta. Ulos en näillä pakkasilla tänään nenääni laittanut, paitsi hetkeksi takapihalle suunnittelupuuhiin.





Lisäksi olen viime aikoinan miettinyt sitä mistä viha saa alkunsa. Vielä minulla ei ole aavistustakaan, kerron jos keksin. Viha on kamalan voimakas ja paha jo sananakin. Itse en voi sanoa vihaavani mitään tai ketään, mutta on asioita jotka ärsyttävät. Sehän ei ole sama asia, eikä läheskään niin voimakas. Asiat, jotka ärsyttävät ovat erilaisia, esimerkiksi ihmiset jotka liukuportaat ylöspäästyään pysähtyvät niiden yläpäähän, eivätkä ymmärrä, että takaakin on tulijoita. Tai ihmiset, jotka työntävät kärryjä kaupassa suoraan eteenpäin katse sivulle kääntyneenä. Onhan näitä, mutta viha. Mistä se oikein saa alkunsa?

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kuusi kuvaa kesästä

Haaste Saaripalstan Sailalta

Jos olen opetellut hitaaksi lukijaksi, niin tunnustaudun myös muulla tavoin hitaaksi. Tai jos ei hitaaksi, niin ajoittain huonomuistiseksi. Olen nimittäin saanut tämän haasteen Sailalta jo aikapäivää sitten. Kuusi kuvaani kesästä. Kuvat kertovat minulle lämmöstä, valokuvauksesta, ystävistä, pienistä retkistä ja kodista. 







Enemmänkin olisin voinut laittaa, mutta täytyy sinnitellä edes tuon yhden säännön kanssa nyt tunnollisesti.

tiistai 22. tammikuuta 2019

Brunssilla

Sunnuntaina

Sunnuntaina kävin pitkän ajan jälkeen (P-projekti...) brunssilla ystäväni A:n kanssa. Hän ystävällisesti lähetti listan vaihtoehdoista tutkittavakseni, varasi paikat ja maksoi brunssini. Kiitos A!



Paikaksi valikoin Fleminginkadulla olevan espanjalaisen, Bar Conin. Tämä osoittautuikin kaikin puolin kelpo paikaksi. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi, jälkkärikakut sulivat suussa.




Suhteellisen pieni tila oli kaunis ja varsin äänekäs. Paikalle sattui samaan aikaan kaksi syntymäpäiväseuruetta (Mikä hieno tapa juhlia synttäreitä!), joten naurua ja äänekästä puhetta riitti. Ehkä vähän liiankin paljon ääntä minun makuuni. Tämä tosin on vain minun ongelmani, sillä kun kotihiiri siirtyy ihmisten ilmoille, näin voi hyvinkin käydä.


Tykkäsin kovasti ja voisin mennä uudelleenkin, vaan kun on niin paljon tarjontaa, niin ehkä pitää seuraavaksi taas joku uusi paikka kuitenkin testata.


maanantai 14. tammikuuta 2019

Opettelin hitaaksi

lukijaksi

Jossain kohdin opettelin hitaaksi lukijaksi, sellaiseksi joka lukee muutaman sivun ajatuksella eikä hotkaise sivuja toisensa perään. Opin hitauden ja nyt toivon, että oppisin nopeammaksi. Tai edes keskittymään paremmin siihen mitä teen. Jo vartinkin lukeminen tuntuu ikuisuudelta. Sellaiselta, että sen jälkeen pitää ottaa puhelin käteen ja surffailla.



Ehkä tämä olisikin jotain sellaita, mistä tänä vuonna pitäisi opetella pois?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Onnen läikähdyksiä

Hyvä viikonloppu

Vaikka P-projekti oli ihana, tuntuu ihanalta myös saada oma elämä takaisin. Tehdä muutakin kuin siivota, kantaa ja antaa ruokaa ja tyhjentää niitä paikkoja missä kuninkaatkin käyvät yksin. Tänä viikonloppuna olen nauttinut myös toisenlaisesta elämästä. Olen tehnyt pari pikapyrähdystä kissaihmisilla ja tehnyt pakottavan yllätyskäynnin, käynyt syömässä maukasta keittoa ja vieraillut äidilläni.

Tänään lähdimme äitini kanssa Loviisaan, veljeni oli kuskina. Loviisassa on kerrassaan upeita taloja ja vaikka niitä emme pysähtyneet kuvaamaan, oli kamera silti matkassa. Ja kun toinen ajaa, voi kuvausintoaan tyydyttää vaikka liikkuvan auton ikkunasta moottoritiellä.


Seuraava brunssiajankohta on sovittu, pientä alkuvirittelyä muihin rientoihin ja läikehtivä ilontunne rinnassa on hyvä lopettaa viikonloppu ja painua pehkuihin lukemaan ennen nukkumattia. Päiväunista huolimatta se taitaa tulla aikaisin ja hyvä niin.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Huonon viikon hyvä loppu

ja erinomainen viikonloppu

P (niin kuin pentu) -projektin lopun jälkeen olen yrittänyt päästä muissa asioissa ajan tasalle. Olen kuurannut laittioita, vienyt lehtipinoja kierrätykseen, pyyhkinyt pölyjä ja pessyt kissanvessoja, hoitanut yhdistysasioita ja tehnyt tarvittavia ostoksia. Tekemistä on riittänyt, niin töissä kuin kotona.

Erinäköisten (teknisten) vaikeuksien johdosta mieli on ollut ajoittain apea, eikä tilannetta ole yhtään helpottanut ajoittain otsan korkeudella roikkuneet pilvet. Vaan mitä tapahtuu kun esiin tulee aurinko?

Auringon valo räjäyttää maailman ja tunkeutuu silmien kautta takaraivoon asti. Räjähdysmäisesti. Sitä näkee ja tuntee ihan toisella tavalla, jaksaa ja innostuu. Onneksi olemme menossa valoisampia aikoja kohden ja helmikuussa on yleensä aurinkoakin enemmän ja sitten onkin kohta jo maaliskuu ja sen jälkeen kevät. Aah.




tiistai 1. tammikuuta 2019

Hyvää ja onnellista

2019

Toiset tekevät yhteenvetoja menneestä, minä katson mielummin tulevaan. Niin olen elämäni asioiden kanssa tehnyt lähes aina. 

Lupauksia en ole tehnyt, vaikka ajatuksia siihen suuntaan onkin pyörinyt. Ruokahävikin kanssa on edelleen tekemistä, joten sen pienennys jatkukoon. Ja sitten on sellainen tunne, että kaipaisin jotain. Jotain uutta, jotain muutosta, jotain. Mutta mitä? Ehkä tulevaisuus näyttää ja tuo tullessaan, jos on asioille avoin.

Se on selvää, että jooga jatkuu. Kevätkaudelle olen jo ilmoittautunut. Ilman sitä olisin varmasti vieläkin kankeampi ja enemmän jumissa. Siellä mieli lepää ja puolentoistatunnin harjoitus menee kuin siivillä. 

Kirjoille tarvitsen enemmän aikaa. Ja kirjoja varten tarvitsen parempaa keskittymiskykyä. Elämästä on tullut jollain tavoin repaleista ja se kuluttaa. 




Olisiko vuoden 2019 teemat siis: 


  • ruokahävikin pienentäminen
  • jooga
  • kirjat
  • keskittyminen asioihin, yksi kerrallaan
  • jotain uutta
Asioita joita varmasti jatkan, ovat: 

  • valokuvaus
  • yhdistystoiminta
  • teatterit

Mielestäni tässä on jo ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Luvattuna tai muuten vaan. 

Erinomaisen hyvää uutta vuotta 2019!