Isä

Hyvästit

Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois.

- Eeva Kilpi - 

Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Kävimme jättämässä hyvästit koko perheen voimin.

Hyvää matkaa isä. 

Sillat

Lauttasaari ja Länsiväylä

Jos Pariisi merkitsee minulle läsnäoloa, energiaa, tekemistä, iloa ja onnellisuutta, niin silloillakin on oma merkityksensä. Erityisesti Lauttasaaren- ja Länsiväylän silloilla.

Asiaa on vaikea selittää. Mieleen tulevia sanoja ovat mielenrauha, hengitys, läsnäolo. Trendikkäitä sanoja nyt, harvemmin kuultuja silloin kun näitä siltoja enemmän käytin. 

Kun asuin Lauttasaaressa kuljin bussilla töihin ja ylitin Lauttasaaren sillan päivittäin. Minulle tuli aina hyvä olo. Ihan aina. Siihen nähden kuinka hyvän olon sillat saavat minussa aikaan, hämmästelen kuinka harvoin niillä nurkin nykyään käyn. Täytyy parantaa tapani. 

Lisäksi minulla on rakkaussuhde muutamaan liikenneympyrään, mutta siitä enemmän kunhan olen käynyt ne kuvaamassa.

Kierrätystä

omasta varastosta

Olen joskus 90-luvulla (eli ihan äsken) ostanut kaksi mattoa Stockan Hulluilta Päiviltä. Viimeiset kymmenen - viisitoista vuotta matot ovat olleet lähinnä varastossa. Tykännyt niistä olen kokoajan, mutta eivät silti ole päätyneet käyttöön. Ennen kuin nyt, uuden päiväpeiton myötä.

Jostain syystä valkoiset lampaantaljat ja valkoinen silkkipeitto alkoivat tuntua nyt liian valkoisilta. Tarvitsin kuvioita ja väriä. Eivät nuo päiväpeitto ja matot nyt välttämättä yhteen sovi, mutta miellyttävät silmää juuri nyt. Joku kaunis päivä saatan luopua myös noista mustista tyynyistä, mutten vielä. Enkä ainakaan lahjaksi saamastani Pariisi-tyynyliinasta.

Lisää Pariisia on tulossa makuuhuoneeseeni uusien taulujen myötä muutenkin, mutta niitä täytyy ensin hieman asetella.

(Ja jos joku ihmettelee tuota valkoista pötköä viimeisessä kuvassa, niin siellä sisällä menee piuha. Piuha on päällystetty suojalla kissani Namu Nakertajan vuoksi).

Oman maan satoa

Punaisia viinimarjoja ja perunoita

Vietin viikonlopun Porvoossa. Oli tapahtumaa jos jonkinmoista. Vierailin isäni luona sairaalassa, serkkuni 7-kymppisillä ja ystäväni tyttären rippijuhlissa. Kokkailin ja korjasin satoa. Otin päiväunia ja luin. Tuntui kun yksi viikonloppu olisi ollut vähintään viikon mittainen.

Punaisia viinimarjoja on nyt pakastimessa odottamassa talven smoothieita. Tulipa sinne muutama annos valkoisiakin kerättyä. Perunasato oli hieman pienempi ja pieniä perunoita nautittiin kaalipadan kera.

Kotiutumisen jälkeen olen miettinyt mikä on oikea vastaus kun kystytään mitä sinulle kuuluu? Vaikea kysymys, eikö olekin?

Puolimaratoonilla

Kotikatsomossa

Voi olla, että olen aikaisemminkin kertonut, että tykkään maratooneista. Puolimaratoonitkin kelpaavat. Juoksijoiden matkassa käy pienellä matkalla itsekin, sen verran hienosti maratoonit kuvataan. Tänään kävin Amsterdamissa, liian lyhen aikaa tosin, mutta energiaa tästä pienestä matkasta sain silti.

Ystävän kanssa viestiteltiin maratoonin aikana ja hän oli tehnyt oivan havainnon. Minne ihmeeseen olivat kaikki pyörät kadonneet katukuvasta?

Saisivatkin näyttää telkkarista enemmän maratooneja, 50 kilometrin kävelyitä (samasta syystä) tai muita matkailuohjelmia.

Ajatus huomiselle

ohje itselleni

Ryhdyin raivaamaan kirjoituspöytää ja sen lähistöä. Löysin postikortin, jonka olen saanut nimimerkiltä Mustakissa. Tai oikeasti sen sai kissani Namu, osana arpajaisvoittoa.

Teksti kortissa kertoo seuraavaa:

Aamulla

hän etsi paria sukalle, 

kunnes muisti,

ettei aina ole pakko mennä

läpi harmaan kiven, 

joskus sen voi kiertääkin. 

Siitä helpottuneena hän

poimi eriparin ja jatkoi

iloisena elämäänsä. 

Kortti on suomalaista tuotantoa, original Anu Pellinen. Nro 215 "Iloinen eripari". Tänään kortin teksti tuli tarpeeseen ja huomenna sen toteutan. Töissä, kotona, ihan kaikissa puuhissani. 

Tänään oli erilainen päivä, turhauttava, surullinen, iloinen, lupauksia-antava ja aika rankka. 

Yllä oleva kuva ei liity mihinkään mitenkään ja on kirjoituksiin nähden ehkä liiankin dramaattinen. Silti jotenkin tykkään kuvasta. Risto Rasaa lainatakseni voisin sanoa: Vapaa kuin taivaan lintu, sinä intät pullasorsa.

Onkohan tämä nyt sitä viidenkympinkriisiä?

Serkku

täytti vuosia

Viime viikonloppuna kävin juhlistamassa serkkuni aikuistumista. Sillä kai kuusikymppistä voi jo aikuiseksi sanoa?

Sankaritar oli kaunis hienossa leningissään, maisemat olivat komeat ja kakkuja oli riittävästi. Lämpöäkin riitti, joten mikäs siinä oli juhliessa. Lauluesitysten lisäksi juhliin oli tilattu herra tanssittaamaan päivänsankaria Kultaisen Nuoruuden tahdissa. 

Kyllä minuakin sitten haettiin ja jossain kohdin jopa sanottiin, että hyvä hyvä. Ei kuitenkaan silloin, kun käänsimme valssissa pyörimissuuntaa ja talloin varpaille. Ainakin viidesti. 

Onnea vielä kerran R ja toivottavasti juhlamatka on hauska! 

Rut Bryk - Taikalaatikko

EMMAssa 4.9.2016 asti

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus. Nyt kannattaa mennä EMMAan katsomaan Rut Brykin näyttelyä. 

Ennen kun näin ensimmäisiä kuvia tästä näyttelystä, en ollut Rut Brykistä kuullutkaan ja kehtaan sen vielä tunnustaa. Vaan nyt en voi enää unohtaa.

Aikamoista värien iloittelua, hienoja aiheita ja katsottavaa vaikka kuinka. Oivalluksia ja ajatuksia.

Jos joku pyytäisi minua valitsemaan lempityöni tämän näyttelyn töistä, joutuisin toteamaan: "Älä nyt hullujas puhu, sehän on ihan mah-do-ton-ta." 

Pienintäkin yksityiskohtaa olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan ja niitä yksityiskohtia oli niin paljon, ettei enää pystynyt niitä edes ymmärtämään. Taidanpa pistäytyä toistekin. Suosittelen!

Lukuvuorossa: Jarmo Ihalainen Mitä miehen pitää, Atena, 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Katherine Pancol Mimmit, Bazar, 2014, omasta kirjastosta, Stockan alesta viime vuonna, -70%.