Lukihäiriö

Ei Hams vaan TAMS

On tämä kyllä vähän noloa, mutta pakko kertoa.

Kun ostin ensimmäiset kuppini, luin kuppien pohjassa olevan tekstin, tein puhelimella haun ja löysin tietoa. Kun sitten kotona yritin samaa, ei tietoa löytynyt. Ei sitten millään. No, ei kai se nyt mikään ihme ollutkaan kun päässäni oli TAMS muuttunut Hamsiksi. Eikä mieleeni todellakaan juolahtanut, että olisin tarkastanut nimen kupin pohjasta. Olin siitä niin varma ja tässä sitä nyt ollaan.

Kiitos Hannah, että kommentoit asiaa toisten löytöjeni kohdalla! 

Nyt voin rauhassa tutkia Tamsejani ja niiden historiaa. Onkin iäkäs yritys kun juuret menevät vuoteen 1874. Näitä löytäisin kyllä mielelläni lisää. Molempia ja vaikka muitakin saman tyylisiä.

Lukuvuorossa: O´Faolain Nuala Tunnentko minä teidät? Tammi, 2000, ostos kirpputorilta. 

Pihatalkoot

eilen

Taloyhtiö täytti 30 vuotta. Eilisillä pihatalkoilla oli normaalin makkaranpaiston lisäksi myös kakkua tarjolla. Hyvää olikin. Harmi vaan, että sää ei tälläkään kerralla meitä suosinut, vettä satoi ja oli kylmä. Hetkittäin jopa niin kylmä, että ajatukset menivät syystalkoisiin. 

Karsin pihan sireenejä ja kiskoin maasta pihlajan, koivun ja vaahteran pieniä alkuja. Niitä ritti. Möyrittyäni aikani puskissa ja pensaissa, näytin siltä kuin olisin kierinyt märillä vaatteilla hiekkalaatikossa. Tarkemmin asiaa tutkittuani, huomasin että olin mukavasti siitepölyn kuorruttama. Vaatteet odottavat nyt pesukoneen vieressä ja olo on vieläkin tukkoinen. Ei minun pitäisi siitepölylle allerginen olla, mutta kai liika on liikaa tässäkin kohdin.

Pihalta

ikuistettua

Piha ei ole suuren suuri. Sellainen aika tyypillinen rivitalopiha. Ison tilan vie kissan ulkotarha, mutta kyllä pihalle vielä muutakin mahtuu. Patio ja sen molemmin puolin kukkamaat. Muutamia ruukkuja ja kalusteita. Aika sopiva minulle.

Toinen pakko-ostos

Kirpputorilla

Nyt en sitten enää käy vähään aikaan. En varmasti käy. Paitsi jos sattuu joku mielenkiintoinen kirpputori tulemaan vastaan matkoillani. 

Näitä englantilaisia Hams kahvikuppeja tasseineen löytyi kolme kappaletta. Hinta ei tälläkään kerralla päätä huimannut. Yhteensä 1,80 eur. Näyttää nyt pahasti siltä, että tällä hetkellä nämä Hamsit ovat heikkouteni. En kyllä ole onnistunut löytämään näistä netistä mitään tietoa, haut tarjoaisivat minulle aina vaan jalkapallojoukkuetta tai kinkkua. 

EDIT 29.5: Kupit ovat TAMS, eikä Hams. Kiitos Hannah! 

Oho.

Voisiko? 

Nyt olen kyllä enemmän kuin ihmeissäni. Voisiko todellakin tämä huonolla hoidolla ollut orkidea kukkia uudelleen? 

Se olisi kyllä sitten ensimmäinen kerta tässä taloudessa. Yleensä kaikki kuolevat pikku hiljaa lehti kerrallaan. Tämä on kuitenkin säilynyt hengissä jo muutaman vuoden kirjaston hyllyllä. Ensimmäiset kukat olivat ja menivät jo aika päivää sitten. Mutta kukkavanalta tuo kyllä näyttää, eikö? 

Tuntematon

suuruus

Pieneen perennapenkkiini on tullut tuntematon suuruus. En ainakaan tällaista kasvia muista. Kasvuvauhti on ollut niin kova, että epäilen rikkaruohoksi. Löytyisiköhän lukijoilta tunnistusapua? 

Suuri tuntematon. 

Sekalaista seurakuntaa. 

Kun toiset tulppaanit lopettelevat, niin toiset aloittavat. Punaset ja oranssit istutin viime syksynä ja vähän jo pelkäsin, ettei mitään nousekaan. Osoittautuivat kuitenkin vain hieman myöhemmin kukkiviksi kuin nämä vaaleat. 

Punaiset ovat laatua "Rob Verlinden" ja oranssit "Princess Irene". Olin ymmärtänyt taltioida pusseista etiketit. Muuten en kyllä muistaisi. 

Sorruin

kirpputorilla

Virastoasioinnin jälkeen pistäydyin eilen kirpputorilla. Minulla oli sinne ihan asiaakin. Tarkoituksena oli etsiä ystävän pojan ylioppilasjuhliin lasisia kahvikuppeja ja alulautasia. Löysin mitä etsin ja sitten minä sorruin. Näin viisi englantilaista (Hams) kuppia alulautasineen ja minun oli pakko ostaa ne itselleni. Ihan pakko.

Kupit ovat varmasti teekupeiksi tarkoitetut, mutta kyllä näistä aamukahvikin maistuu erinomaiselta. Hinta ei päätä huimannut, alennuksen kanssa viisi paria maksoi reilut viisi euroa. 

Hyvä ostos

markkinoilta

Markkinoilta, myyjäisistä ja käsityöläisiltä löytyy vaikka mitä kätevää ja käytännöllistä. Yksi hyvä keksintö on kattilankannenpitäjä.

Erittäin käytännöllinen ja kätevä esine. Se on ollut minulla ahkerassa käytössä jo vuosia. Kaikki sen tietävät, että kattilankannen on hyvä olla keitosten kiehuessa rakosellaan, mutta että joku on vielä siihen näin näppärän apuvälineenkin keksinyt. Aika hienoa!

Lukuvuorossa: Asunta-Johnston Maija Punapukuisen naisen talo, Wsoy 2000, ostos kirpputorilta. 

Äitini

75 vuotta

Äitini täytti eilen 75 vuotta. Onnea äiti! Kävin juhlistamassa merkkipäivää kakkukahveilla. Tein pienen pihakierroksen.

Ihastelin myös veljeni vanhemmillemme tekemää pientä perunamaata. En tiedä mitä laatua siellä viljelevät. Epäilen, että siikliä. 

Välisijoituksessa

ulkona

Istutin valkoisen ruusun ruukkuun odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa. Kaunis se on, ei voi muuta sanoa. Multakin riitti juuri tähän. 

Istutuksen jälkeen kastelin ruusun kunnolla. Nappasin kastelukannun ulkoa, tulin sisälle täyttämään sen ja annoin ruusulle vettä. Jokin tukki kannun nokkaa ja luulin nappaavani kuivuneita lehtiä pois tieltä. Tässä kohdassa sitten tuli se kiljaisu. Että jos kiljaisun kuulitte, niin se tuli todennäköisesti täältä. Kuivuneiksi lehdiksi kuvittelemani mötikkä olikin kuollut hiiri. En jättänyt hiirtä ruusunjuurelle, vaikka sekin ehkä olisi sopinut kuvaan. Otin hiiren pieneen istutuslapioon ja kannoin sen metsään. 

Parvekkeen

siivousta

Tänään olen siivonnut parveketta. Tyhjentänyt siellä olevan säilytyskorin ruukuista ja aluslautasista. Säilytyskori on täyttänyt tehtävänsä ja sen on aika väistyä. Sisällä olleet ruukut ja lautaset pääsevät kylvyn kautta ulkovarastoon odottamaan seuraavia tehtäviään.

Muistutuksena itselleni voisin vielä laittaa, että älä hyvä ihminen osta aluslautasia! Tutki omat varastot ensin.

Valkoisia ruusuja

Helmi-kissan muistolle

Sain perjantaina Paulalta upean ruusun Helmi-kissan muistolle. Upea kukka upealle kissalle. Kiitos Paula! Valokuvaustaidot eivät riitä ikuistamaan ruusun kauneutta. 

Istutan ruusun ulos, pienelle etupihalleni, kunhan saan raivattua pensaita pois. Syksyllä tämä ruusu täytyy leikata matalaksi ja peittää havuilla ja kun minä kirjoitan nämä ohjeet tänne ylös, ne on helpompi muistaa. Niin se aina minulla menee, muisti on kytköksissä sormenpäihin. 

Pusuja, naurua, kävelyä ja kissanruokaa

Korkeasaaressa

Eilen koitti viimein se päivä kun joukko bloggareita kokoontui Korkeasaaressa. Porvoolainen makeistehdas Brunberg muisti meitä suukoin ja suklaakarkein.  Naturea oli lahjoittanut kaikille kassit kissanruokaa, kiitos Kuin Kissa Kermakupilla -blogin emännän. 

Kissaeläin on kissaeläin. 

Pikkupanda kaipasi haastetta ruokailuun. 

Manuli mökissään. 

Osa bloggareista.

Karhun käpälä. 

Riikinkukko sivusta. 

Riikinkukko edestä. 

Riikinkukko takaa. 

Niin vaan koleasta ja sumuisesta päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen, sisätiloissa lähes trooppinen. 

Kiitos kaikille! 

Hauska reissu. 

Erikoiskiitos Tampereen joukkueelle kotiinkuljetuksesta ja Pepille, ajatuksen äidille. 

Valkoinen

patsas

Jostain syystä olen hieman heikkona valkoisiin patsaisiin. Niinpä tämäkin kotiutui luokseni kirpputorilta. Kotiutui itseasiassa jo tammikuussa. Silloin kun vielä en ollut kirpputorilakossa.

Myös museoissa minua viehättävät huoneet, joihin on koottuna patsaita. En tiedä miksi, mutta se tuntuu kovin juhlavalta. Näissä huoneissa viihdyn.

Kuva Liverpoolilaisesta museosta, vuodelta 1998. 

Piristeiden voimalla

kampaajalla

Viime viikkoina ovat yöunet hieman kärsineet. Päiväunia on otettava joka päivä ja jos mielii ihmisten ilmoille, tarvitaan piristeitä.

Näillä piristeillä pysyin hereillä kampaamossa, en meinannut edes pesupaikalle nukahtaa. Bussimatka kotiin olikin sitten vähän siinä ja siinä, sillä normaalisti noin 40 minuutin kotimatka Helsingin keskustasta muuttui tunniksi ja vartiksi Tampereen tiellä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. 

Siinä bussissa istuessaan huomasi, kuinka kärsimättömäksi sitä on tullut. Koko ajan oli räplättävä puhelinta sen sijaan että olisi vain nauttinut joutilaisuudesta. 

Vuoden annos

nautittu!

Munkit ovat herkkuani. Yritän kuitenkin pitää niistä näppini erossa, mutta vappuna se on mahdotonta. Ystävilläni on aina tarjolla iso kulhollinen itsetehtyjä munkkeja.

Sekosin laskuissa kuinka monta niitä söin, mutta voin vakuuttaa että paljon.

Lukuvuorossa: Baker Jo Longbournin talossa, Tammi 2014, omasta kirjastosta. Hankinta kirjakerhosta.