Sivut

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Se otos

kamera kädessä

Nyt kun kotona on kissanpennut (kts. Naukulan Kerho -blogi), niin tuntuu siltä, että minulla on kamera kädessäni koko ajan. Tuntuu, että jokainen hetki tulee taltioida eikä sitä täydellistä otosta saa koskaan.

Edellisvuoden nappiotos tuli Roihuvuoren kirsikkapuistosta. Tänä vuonna, luulen minä, että paras kuva tuli ollessani neuvottalupuhelussa tässä työhuoneessani, kamera onneksi vieressä. Takapihan vaahterassa istui mustarastas, kamerassani oli pidempi putki ja parvekelasit onneksi pesty.






Joku näissä kuvissa minua viehättää. Ensin ajattelin, että lempikuvani on tuo keskimmäinen mutta nyt taidan pitää eniten ensimmäisestä.

Eilen vietin päivääni kuvaamalla Lauttasaaressa Isokaaren omena- ja kirsikkapuita. Loisto-otosta ei syntynyt, lieneekö syy sen, että piti samalla päivittää kuulumiset. Näin korona-aikana kun ihmisiä tapaa harvemmin, tuntuu että sanat suorastaan ryöpsähtävät suusta. Eivätkä ne teams, skype yms kokoukset työpäivän aikana ole yhtään sama juttu kuin se, että istuu ystävän kanssa saman pöydän äärelle tai vaikkapa K-kaupan takapihan kiviaidalle jäätölöä syömään.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Turvaväliäitienpäiväkahvit

ja joululauluja

Erilainen äitienpäivä. Aamutoimet, kakku kylmään kuljetuksen ajaksi,  ystävälle syntymäpäiväkortti postilaatikkoon ja sitten turvaväliäitienpäiväkahveille Porvooseen. Sää suosi ja pystyimme nauttimaan äitienpäiväkahvit ulkona terassilla auringon paisteessa. 

Sieltä ajelin Itä-Helsinkiin hakemaan yhdistyksen tavaroita säilytykseen pois putkiremontin tieltä. Kun vielä virittelin jo Porvoosta puhelimen yhteyteen autoni soittimen kanssa, niin jossain kohdin meni Spotify päälle ja mitä sieltä tulikaan, Vain Elämää -ohjelman joululauluja. Kuuntelin niitä sitten perille asti kun en kesken ajoa ryhtynyt musiikkia vaihtamaan. 

Että tipetipetap vaan - koronakevään äitienpäiväjuhlallisuudet on nyt vietetty. 



lauantai 9. toukokuuta 2020

Aukkoja sivistyksessä

paikattu

Minulla on selvästi ollut aukkoja sivistyksessä. On toki edelleen, vaikka yksi niistä on nyt tukittu ja toisen tukkimiseksi aloitettu toimenpiteitä.

Ensimmäinen minkä hoidin, oli Talo Jalavan Varjossa. Katsoin neljän jakson minisarjan Yle Areenasta ja järkytyksekseni huomasin, etten sitä ollut lukenut enkä aikaisemmin katsonutkaan. Ei liene ensimmäinen filmatisointi tästä klassikosta. Tykkäsin ja tämä sopii kyllä kuin nappi silmään kaikille DA-faneille ja varmasti muillekin laatusarjojen ystäville.

Toinen aukko on Elena Ferranten Napoli-sarja. Eilen tein nettitilauksen kaikista sarjan osista ja kunhan se tulee, niin päätynee lukulistalle nopeasti. Lukulistalla täällä toki on jo muutakin odottamassa, mutta tällä hetkellä aika on rajallista ja iltasaduksi olenkin päätynyt kuuntelemaan jo luettuja kirjoja. Jo luettuja siksi, että nukahdan niihin aina.