Vauhdilla eteenpäin

Tekemistä riittää

Nyt on vauhtia riittänyt. Blogit ovat jääneet hieman hunningolle, ajatuksissa ovat olleet useammin. Yleensä auton ratissa ollessa ajatukset tippuvat yksitellen jutuksi ja kun olen kotona, ei niistä ole enää tietoakaan. Eikä sitten tule pienintäkään juttua, ei säätiedotuksen säätiedotusta. 

Äiti on edelleen sairaalan kuntoutusosastolla. Mieli on virkeä ja jotain edistystäkin tapahtuu. Siellä hän vietti myös 80-vuotissyntymäpäivänsä. Minä ja veljeni järjestimme kakkuja kotiin (jos vaikka joku sattuisi tulemaan) ja sairaalaan henkilökunnalle (ja laittakaa sinne kassiin kahvipaketti kans). Vieraita tuli syntymäpäivänä ja sen jälkeen. Erityisen ilahtunut äiti oli isosiskonsa vierailusta.

Minun tekee mieleni lukea, kuunnella musiikkia, opetella kuuntelemaan podcasteja ja valokuvata, valokuvata, valokuvata. Onneksi tällä viikolla on ylimääräinen vapaapäivä. 

Turussa

Hamlet - Turun Kaupunginteatterissa

Kävin ensimmäistä kertaa Turun Kaupunginteatterissa, katsomassa niinkin perinteiseltä kalskahtavan teatteriesityksen kuin Hamlet. Esitys oli kaikkea muuta kuin perinteinen. Se oli voimakas, kiinnostava ja kummallinen. Kaikkea lavalle tuotua en ymmärtänyt, en esimerkiksi ymmärtänyt miksi lavalle piti tuoda auto. Mutta toisaalta, pitääkö sitä kaikkea edes ymmärtää? Hamlet oli varsin vakuuttava ja kiehtova. 

Näkemästään olisi ollut mukava puhua Dennisin pizzan ääressä enemmänkin, mutta viereisessä pöydässä istunut Hamletin näyttelijänelikko hiljensi meidät täysin. 

Kuvat pilveen

Teknisiä haasteita

En ole ottanut selvää, miksi kuvat menevät joskus koneelta pilveen talteen ja toisinaan taas eivät. Ehkä asia vielä selviää, pitäisi taidan vielä joku päivä ottaa asiasta selvää.

Pitäisi tehdä muutama muukin asia ja muutama muukin selvitystyö. Sitten pitäisi myös opetella mitä sanoja käyttää puheessaan. Luopua sanoista pitäisi ja täytyy ja ottaa käyttöön positiivisempia ilmaisuja.

Kuvat viime viikonlopun vierailusta Roihuvuoren kirsikkapuistosta, josta matka jatkui lempi kohteeseeni Viherpajaan. Japanilainen puutarha oli auennut.

Elämä

Kaikenlaista

Äiti kaatui kotona ennen pääsiäistä. Vietti vuorokauden sairaalassa ja kotiutettiin. Liikkuminen ja sängystä nouseminen oli tuskaa, äiti näki vain tähtiä ja huusi kipua. Viikon sinnitteli, sitten lähti ambulanssilla uudelleen sairaalaan. On ollut siellä siitä lähtien. Käynyt useammissa kuvauksissa ja tutkimuksissa. Mitä ilmeisemmin murtumia on enemmän lantionseudulla kun aluksi huomattiin. 

Nyt äitini on ollut lähes viikon jo ihan vuodepotilaana. On vaikea olla, kun ei toista pysty auttamaan. Harmittaa, että toipumiseen menee koko kesä ja sitten on taas edessä pitkä talvi, pimeä, kylmä ja liukas.