Asioita

Viimeaikaisia tapahtumia

• Olen käynyt terassilla arki-iltana ja syönyt siellä mitä maukkaimman pizzan. Suosittelen vahvasti Teurastamon Kellohallia. 
• Samaisessa paikassa sain myös otettua pingismailan käteeni ehkä noin 40-vuoden jälkeen ja se tuntui hyvältä. 
• Harmittelin rahatilannettani ja ostin uuden kameran. Tästä ostoksesta tulin onnelliseksi. Kamera kädessä tuntuu vielä paremmalta kuin pingismaila. 
• Jätin viikkosiivouksen suorittamatta ja se tuntuu jalkapohjiin tarttuvana kissanhiekkana.
• Olen tutustunut jäätelöuutuuksiin, suosikkina toistaiseksi Fazerinajäätelö (vaikka en kyllä tiedä onko se oikeastaan mikään uutuus muille kuin minulle)
• Aidanrakennuspuuha ei ole edennyt
• Vuohenputket rehottavat, en tänäkään vuonna päättänyt lisätä niitä ruokavaliooni
• Pioni, jota viime vuonna jouduin siirtämään puutarhaehostukseni vuoksi, on tänäkin vuonna tehnyt nuppuja. Ainakin viisi.

Naapurin upea atsalea, luvalla kuvattu. 

Vaan sadetta kaipaisin nyt, tuntuu että siitepölyä on kaikki paikat täynnä. Silmiä ja nenää myöten.

Hurja urakka

Pation pesu

Takapihani patio kaipaa kipeästi pesua. Jostain syystä edes nämä helteet eivät ole saaneet minua tarttumaan puuhaan. Siinä saa juuriharjalla rapsutella ihan tosissaan, jos haluaa saada puhdasta jälkeä. Vaan onneksi tuntuu vielä onnistuvan. Ystäväni vihjasi kuuraamisen myös olevat hyvää harjoitusta käsivarsille ja siinä totisesti saisivat allit kyytiä.

Pieni harjoitus tuli tehtyä, vaan kyllä tästä riittää useampaankin kertaan. Pesun jälkeen patio olisi varmasti myös turvallisempi, nyt se on sateella tai kostealla säällä superliukas. Polvisuojukset vaan täytyisi hankkia tai kuurata kykkimällä.

Pienistä hetkistä

arjen keskellä

Kesä syntyy pienistä hetkistä arjen keskellä. Tiistaisesta kahvilakäynnistä, ystävän tapaamisesta ja siitä, että uskaltaa heittää sukat nurkkaan ja kulkea ilman turhia painolasteja olkapäilllä. Kesä syntyy lounastauolla syödystä jäätelöstä, lintujen laulusta ja auringosta.

Kesä on loputon määrä vuohenputkia, pintoja peittävä paksu siitepöly. Kastelukannujen kanniskelua, suunnittelua ja puuhastelua. Kesä on.

Vihreä seinä

Muutamassa päivässä

Keväällä saa pitää varansa, että pääsee kyytiin. Lehdetkin tulevat puihin sellaista vauhtia, ettei mukaan ehdi, jollei ole tarkkana.

10.5.

10.5.

11.5.

11.5.

13.5.

13.5.

14.5.

14.5.

Nyt työhuoneen ulkopuolella, parvekkeelta kuvattuna, on vastassa jo vihreä seinä. Kaunis keväänvihreä on muuttunut tummanvihreäksi, lehdet kasvaneet täyteen mittaansa, eikä valo enää tule niiden läpi.

Hääkiireitä

Pieni lista

• Olen käynyt onnittelemassa äitiäni ja kaivellut pihakeinun patjoja varastosta
• Syönyt äitienpäivälounaaksi grillimakkaran ja katsellut sosiaalisessa mediassa mitä kauneimpia kuvia äitienpäiväruuista
• Ihaillut kirsikkapuiden kukintaa Pitäjänmäessä
• Käynyt Kalevala Korun -alennusmyynnissä tehtaanmyymälässä
• Pyöräillyt töihin kahdesti 
• Tukahtunut tuomen tuoksuun hajuun
• Nukkunut hyvin ja sikeästi parvekkeen ovi auki
• Nauttinut lämmöstä ja ruskettunut hieman huomaamattani
• Tehnyt töitä 

Tänä vuonna tuntuu siltä, ettei kesä karkaa ohitseni huomaamatta. Se on täällä nyt ja minä olen mukana.

Tallinnan päiväristeilyllä

Pikapikaa

Elämässä täytyy tehdä pieniä irtiottoja. Minusta ainakin. Ne auttavat kaiken työkiireen keskellä ja pienikin poikkeama normaalista saa ihmeitä aikaan. Minä virkistyin eilen Tallinnan päiväristeilyllä, maissa olimme ystäväni kanssa vain kolme tuntia, mutta se riitti.

Toki pieniä haasteellisia kohtia tällaisestakin matkasta löytyy. Niin kuin nyt laivaan meno ja poistulo. Aamiaisbuffan ryysis ja käytöstavat ja ei niillä Tallinnan kaduillakaan ihan yksin tarvinnut kävellä. Vaan kun pitää silmänsä auki ja poikkeaa hieman totutusta, voi löytää keitaan tai kaksi.

Miniloman pituutta lisää suunnattomasti se, että mukana oli oikea kamera. Se kädessä rentoudun.

Onnen läikähdyksiä

ja valoa 

Olen ehkä valon lapsi ja osittain myös hämärän hyssyn. Mutta se hyssy vain kestää liian pitkään. Kuten ennenkin olen todennut, taidan olla vuodenaikaihminen. Pientä justeerausta vain voisi tehdä eri vuodenaikojen pituuksille.

Nyt on kuitenkin tullut auringosta ja lämmöstä virtaa kiitettävällä tavalla. Nyt kiinnostaa valokuvaus, sisustus ja vaikka mikä. Loppuvuodelle on tiedossa jo ainakin neljä teatteriesitystä (Tuhansien ämpärien maa,  Kolme Sisarta, Yksi lensi yli käenpesän, Gabriel). Viime perjantaina kävin katsomassa Hinnan. Näihin lippuvarauksiin ei tosin minun aktiivisuuttani tarvita, kun ystävä varaa liput.

Nautin eilisestä vapaapäivästä kyläreissuillani. Tämä työpäivä sujui hyvin, vaikka aikataulut taas meinasivat hieman venyä. Tulevana viikonloppuna on mukavaa ohjelmaa. Ai ai. Tuntuupa hyvältä.

Taidanpa pakata retkilleni mukaan kameran ja antaa sulkimen laulaa. Niin kauan kuin se laulaa. Pienoisia tummia pilviä on leijuu kamerani yllä.

Entäs jos?

Ajatuksia

Olen viime aikoinan keskustellut työnteontavoista (koskee yhtä hyvin palkkatyötä kuin kotitöitäkin) ja minulle heitettiin ajatus siitä, että tekisi vain yhtä asiaa kerrallaan. Pysäyttävä ajatus. Harkinnan arvoinen. Osaisiko sitä? Harjoittelua se ainakin vaatii, sillä samassa kun olin kirjoittanut tuon lauseen, huomasin taas hajaannuttavani ajatukseni useaan eri tehtävään. Kuvaa etsiessäni päätin samalla hoitaa muutaman kuukauden kuvien siirron koneelta kannettavalle levyasemalle. Sepä sitten jumittikin koneeni täysin ja alkuperäinen tehtävä eli pienen blogipostauksen tekeminen muuttui hankalammaksi. Ihan niin kuin silloin kun päättää vaikka pestä parvekelasit ja kohta huomaakin siivoavansa kaappia ihan toisessa huoneessa ikkunanpesun ollessa kesken vielä toisaalla.

Olisiko sitä kuitenkin tehokkaampi jos tekisi vain yhtä asiaa kerrallaan?