torstai 26. joulukuuta 2019

Vuoden viimeinen teatteri

KOM-teatteri Making of Lea

Kuuluin siihen joukkoon, jonka Making of Lea -esitys oli peruttu sinä tuulisena ja sateisena lauantaina kun itseni Kapteeninkadulle raahasin. Onni onnettomuudessa kuitenkin, että tilalle järjestyi paikka uuteen näytökseen joulunalusviikolle. Vaikka viikko oli kiireinen ja ohjelmaa täynnä, oli kuitenkin onni, että lähdin katsomaan tätä esitystä. 




Harvemmin sitä sellaiseen esitykseen päätyy missä yleisö ulvoo naurusta, minä muiden mukana. Tulevalle teatterikaudelle on jo lippuja hankittuna, toivotaan yhtä hyvää kautta kuin oli tämä syksy. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Take 6

Kulttuuritalolla 

Ystäväni Ana oli ostanut itsellensä jo keväällä liput Kulttuuritalolle joulukuiseen a cappella yhtyeen Take 6:n konserttiin. Koska hän ei itse paikalle päässyt, lahjoitti hän lipun minulle. Yhtye oli minulle entuudestaan tuntematon, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. Sivistykseni musiikin osalta on aika ohutta, jos näin voi sanoa.


Oli hieno kokemus, upeita ääniä, sovituksia tutuista joululauluistakin. Erittäin miellyttävä kokemus ja uskon, että mikäli he vielä joskus Helsinkiin tulevat, taidan hommata itselleni lipun.

Kiitos hienosta kokemuksesta ja järjestämästäsi seurasta, Ana!

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Kansallisteatteri: Kauppamatkustajan kuolema

Klassikkoa katsomassa

Kansallisteatterin lauantaiset päivänäytökset ovat mitä mainioin aika istua teatterin katsomoon. Ottaa aikaa, hengähtää hetkeksi ja antaa tarinan viedä. Viime lauantaina tarinaa kuljetti Mika Myllyahon loistava ohjaus amerikkalaisesta klassikosta Kauppamatkustajan kuolemasta (kirj. Arthur Miller, v 1949). Tarinan julkaisuvuodesta huolimatta se tuntui niin kovin ajankohtaiselta.

Tarinassa kuljettiin menneisyyden ja Lomanin perheen nykyisyyden (eli vuoden 1949) välillä niin sujuvasti, että siitä voisi ottaa oppia. Kerrassaan erinomainen ja ajatuksia herättävä esitys.

Minä ja Ateneumin mitä kaunein lattia. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kaupunkikävely

ja hetkellinen joulutunnelma

Yleensä olen viettänyt itsenäisyyspäivää itsekseni kissojen kanssa kotosalla. Mitä ilmeisemmin joskus olisi hyvä tehdä muutakin. Tänä itsenäisyyspäivänä tapasin ystäviä kahvilassa, josta yhteistuumin päätimme lähteä Tuomaan markkinoille ja pienelle kaupunkikävelylle. Hetkellisesti minut valtasi joulutunnelmakin Kappelin loistokkaassa tunnelmassa.










Ja jottei sitä ihan riehaannuttu, niin kotiin lähdettiin ajoissa. Minä vähän kello 17 jälkeen lähtevällä bussilla.

torstai 28. marraskuuta 2019

Maanantain ihme ja viikonlopun viihde

Jaksaa, jaksaa

Tämän viikon maanantaina tapahtui ihme, lähdin töistä noin kello 17. Ihan ihmisten aikaan siis. Kävin kissanruokakaupassa, laitoin kotona pyykkikoneen ja astianpesukoneen päälle, leikitin kissoja, järjestelin. Tuntuu kuin vuorokaudessa olisi ollut tuplamäärä tunteja. Tiistaina repsahti, lähdin töistä vasta kello 19 jälkeen, loppuilta kuluikin sitten vain kissoja viihdyttäen. Keskiviikkona vähän venähti, lähdin vähän ennen kuutta ja tänään repäsin kunnolla. Lähdin jo ennen viittä. 

Kyllä se nyt vain niin on, että näinä marraskuun pimeinä päivinä pitäisi oikeasti lähteä töistä ihmisten aikoihin, koska ilmiselvästi tarvitsen enemmän unta. Asiat hidastuvat, uni tulee nopeammin ja sitä tarvitaan enemmän. Epäilen, että tällä saattaa olla jotain tekemistä myös iän kanssa, mutta en tunnusta mitään. 


Viime viikonloppuna minut oli houkuteltu molempinä päivinä Oodin Kino Reginaan katsomaan Anna Ystäväni "elokuvaa". Olin lupautunut matkaan mukaan jo muutamaan kuukautta aikaisemmin ja mitä ilmeisemmin minulta oli mennyt ohi se, että kyseessä oli koko tv-sarja. Onneksi Vihervaaran Anna vei mukanaan ja oli ilo istua elokuvateatterissa ja vain antaa kauniiden maisemien ja tutun tarinan vielä mennessään. Kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava rupeama. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Circopera

Väriä elämään

Yleensä teatterit, näyttelyt, museot ja muut keskittyvät viikonloppuun. Tai ainakin perjantaille. Viime viikko oli poikkeus. Lähdin CircOperaan ystäväni seuraksi hänen hankkimillaan lipuilla. En oikein tiennyt mitä odottaa. Sirkuksessa en juuri ole käynyt, enkä liiemmälti oopperassakaan. 


Aulan yllätys. 


Oopperan kuoro on ihana. Ja sirkus sitten taas....pelottava. En millään osannut arvata, että vatsanpohjassa olisi kääntänyt ja sydän jyskyttänyt niin paljon kuin jyskytti. Oli aika huikeaa ja pelottavaa. Yhtä kokemusta taas rikkaampana on hyvä jatkaa matkaa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Marraskuu iski

ja lujaa

Nyt väsyttää. Mieli on matalalla. Ei jaksa. Mitä ilmeisemmin marraskuu on iskenyt voimalla päälle. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän matalapaine vaikuttaa. Aurinkoisena päivänä tilanne muuttuu kuin taikaiskusta. Vaikea ymmärtää sitä, että vielä vaan pimeämmäksi muuttuu.


Toisaalta, ihan kohta nurkan takana on jälleen uusi kesä. Aika menee eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.

tiistai 12. marraskuuta 2019

Toinen reissu Tallinnan Fotografiskaan

Kaksi näyttelyä

Lauantaina minä ja ystäväni lähdimme laivalla Tallinnaan, kohteena mikäpä muu kuin Fotografiska. Näyttelyistä minua kiinnostivat erityisesti Kirsty Michellin Wonderland sekä Alison Jacksonin näyttely. 



Kirsty Michellin teokset olivat taianomaisia, satumaisia ja kuin toisesta todellisuudesta. Hän olikin tehnyt työt äitinsä muistolle. Äidille, jonka kanssa he rakastivat kertomuksia ja satuja. Jokaista teosta olisi voinut katsoa iäisyyden. Kerrassaan upeita töitä. 



Täysin toista laitaa edusti Alison Jackson joka käyttää kuvissansa julkisuuden henkilöiden kaksoisolentoja ja tekee varsin uskottavia kuvia kutkuttavista tilanteista. Osansa olivat saaneet presidentit, kuninkaalliset, näyttelijät ja sometähdet. Myös tähän näyttelyyn kuului lisänä video siitä, kuinka kuvat syntyvät. Ensimmäinen valokuvanäyttely ikinä, jossa olen nauranut ääneen. 

Vaikka lauttamatkat vähän puuduttavatkin, jään silti jännityksellä odottamaan mitä Fotografiska seuraavaksi keksii. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Teatteri Jurkka

Puhdistus

Perjantaina oli jälleen teatteri-ilta. Nyt vuorossa pienessä, intiimissä teatteri Jurkassa Sofi Oksasen Puhdistus-kirjasta versioitu monologi Wanda Dubielin tulkitsemana. 


Kerrassaan vaikuttava esitys. Ei voi muuta sanoa. 

tiistai 22. lokakuuta 2019

Ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä

Viikonloppu vilinässä

Jos yksi viikonloppu kului voimia keräten, niin seuraava sitten olikin vilinää ja ihmisiä täynnä. Oli teatteriesitys täydelle katsomolle, kokous kotonani, illallinen ystävien kanssa, käynti I love me -messuilla ja uudessa kauppakeskuksessa, The mall of Triplassa sekä vielä myöhäinen sunnuntailounas ystävien kesken. Kun viikonloppuun lisäsi vielä normaalit kotirutiinit, siivoukset, leikit ja ulkoilut, niin tiesi tehneensä.

Lohitatakiannos ystäväni tekemänä. 
Ei siis mikään ihme, että sunnuntaina vetäydyin lukemaan kirjaa sänkyyn jo ilta kahdeksalta. Uni tuli hyvin ja maanantai tuli nopeammin kuin koskaan.

maanantai 21. lokakuuta 2019

Vahva suositus

Sapiens

Onni on omistaa ystävä, joka jaksaa järjestää teatterilippuja. Niinpä sitten tällaisten huonojen varaajien on helppo päästä teatteriin ja kokea hienoja elämyksiä. Niin kuin nyt viime perjantaina, jolloin askeleet kulkivat kohti Suomen Kansallisteatteria. Siellä meitä sitten istuikin eturivissä suuri määrä ystäviä. Esitysvuorossa oli Sapiens.

Sapiens on tehnyt näytelmäksi Yuval Noah Hararin bestselleristä Sapiens, ihmisen lyhyt historia. Kirjaan on ole tarttunut, mutta nyt taidan tehdä senkin. Tämä esitys pitäisi jokaisen nähdä. Ihan jokaisen. Muuta en sano.


Kiitos taas kerran järjestelyistä ystävälleni!

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Voimaannuttava viikonloppu

Minun reseptini

Minun reseptini voimaannuttavaan viikonloppuun on lähes selvillä.

Alku on tärkeä. Perjantai-illaksi on hyvä järjestää jotain mielekästä tekemistä, silloin voi poiketa rutiineista, tavata ystäviä, käydä teatterissa tai vaikka jossain ulkona syömässä. Lauantaiaamun tulisi olla hidas. Sängyssä voi lukea kirjaa hetken ennen aamiaiselle lähtöä, rapsutellaa kissaa tai neljää. Hyvä aamiainen, Hesari ja päivä voi alkaa viikkosiivouksella. Kunnon siivous, kissanhiekan rapina pölynimurin putkessa on oikeastaan aika meditatiivinen kokemus. Siivoukseen on hyvä lisätä ainakin yksi sellainen kohde, minkä siivoaa harvemmin. Tässäkin on hyvä poiketa rutiineista. Kokkailua, hieman lisää lukemista ja aikaisin nukkumaan. Sitten on jo sunnuntai, aamiainen, vierailu jossain ja pieni kauppareissu. Kotona bloggailua ja viimeinen pesukoneellinen.

Eikä pieni ulkoiluhetki kauniissa maisemissa pahaa tee, ei ollenkaan.



Kun viisi päivää viikossa on työssänsä ihmisten ympäröimänä, välillä on hyvä viettää viikonloppuna aikaa yksin. Sitä ainakin minä, sosiaalinen erakko, tarvitsen.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Fadoa

Kulttuuritalolla

Käyn harvemmin konserteissa, mutta jo helmikuussa olin hankkinut minulle ja ystävälleni liput Marizan konserttiin Kulttuuritalolle. Tämä on toinen kerta kun olen ollut katsomassa Marizaa, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kerralla.

Ensimmäinen kappale sai kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaani ja viimeinen toi kyyneleet silmiin. Jotenkin tällainen melankolinen portugalilainen fado vaan vetoaa. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta se ei haittaa. Päinvastoin.



Kävellessäni konsertista autolle, mietin hetken olisinko pistäytynyt Linnanmäellä valokarnevaaleissa. Se jäi kuitenkin väliin rankkasateen ja rikkoutuneen sateenvarjon vuoksi.

Kotiin tulin hyvillä mielin, vaikka ajomatka kieltämättä oli haastava. Rikkoutuneen sateenvarjon nakkasin lavuaariin heittääkseni sen tänään pois, mutta se olikin korjannut itse itsensä yön aikana. Ihme ja kumma.


tiistai 1. lokakuuta 2019

Valehtelijan peruukki

KOM-teatterissa

Viime perjantaina oli vuorossa teatteria, ensimmäistä kertaa KOM-teatterissa. Varsin viehättävä tila ja paikka, seuraavalla kerralla tosin tietää, että aikaisemminkin voi tulla. Ainakin silloin kun näytös on loppuunmyyty. Hyvät paikat tosin saimme, mutta kävely Bulevardilta Kapteeninkadulle ja jonottaminen rappusissa saliin, sai posket punottamaan. Viuhka olisi ollut tarpeen.


Itse esitys oli valloittava, hetkin surullinen ja hetkin hulvattoman hauska. Loistavat naiset lavalla!


sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Taas elokuvissa

Downton Abbey 

Yllättävää kyllä, olen tänä vuonna käynyt elokuvissa nyt kolme kertaa! KOLME! Se on kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Tällä kerralla kävin katsomassa ystäväni kanssa Downton Abbey -elokuvan ja niin kuin tosifanille sopii, se täytyy nähdä uudelleen. 




Alkudrinkit olivat hieman omituiset, tapaslautanen herkullinen. Ja itse elokuva, niin, ymmärrän hyvin, kun on sanottu, että sen ymmärtää vain jos on katsonut sarjan ja minähän olen. Monta kertaa. 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

En osaa kirjoittaa arvosteluja, mutta...

Don Juan - Turun Kaupunginteatteri

En osaa kirjoittaa hienoja arvosteluja, enkä edes yritä. Mutta tiedän kyllä mistä tykkään. Mitenkään asiaa enemmälti erittelemättä, voin vain todeta, että rakastuin minäkin Don Juaniin. 



Kertakaikkisen karismaattinen esitys. Hienolla tavalla toteutettu vuorovaikutus yleisön kanssa ja toteampa vielä, etten ole ennen ollut teatteriesityksessä, missä koko yleisö seisoo esityksen lopussa taputtamassa näyttelijöille. 

Olipa hieno. Jos sinun on suinkin mahdollista päästä katsomaan, niin mene ja rakastu. 

torstai 12. syyskuuta 2019

Väistämätön tosiasia - syksy

Syksy tulee

Vaikkei millään vielä haluaisi, niin syksy tulee. Matalalla paistava aurinko ja rankkasade kilvoittelevat päivistä. Pihalla olevat ruukut ja kastelukannut täyttyvät sadevedestä. Paljaat varpaat palelevat, peitto on jo vaihtunut paksumpaan.

Minun tekee mieli pähkinöitä. Sen sijaan napsin D-vitamiinia ja yritän aamuväsymyksestä huolimatta jatkaa kesällä aloittamaani tapaa syödä aamiaista ennen kuin muu päivän tekeminen vie voiton.


Välillä asioita pääsee ihon alle. Harjoittelen edelleen miten saisin ne sieltä pois. Joskus onnistun, joskus en. Pitäisi onnistua aina. Tai vaihtoehtoisesti voisin antaa niiden olla siellä ja olla välittämättä.

Sanoja, joita pitäisi välttää: pitäisi, täytyy, pakko 

maanantai 26. elokuuta 2019

Lounaalla

Harju8

Brunssille piti mennä, mutta sellaista ei vielä ollut Harju8:ssa tarjolla. Vaan se ei tahtia haitannut. Pienistä annoksista oli hyvä koota mieleisensä lounas. Maistuvaa, raikasta ja viihtyisä tila. Tänne pitää löytää tiensä uudelleen ja muutenkin nyt täytyy aktivoitua viikonloppubrunsseihin. 



Jälkkäriksi otimme Anan kanssa molemmat Ahvenanmaan pannukakkua. Sitä ei kyllä melkein jaksanut syödä, mutta pakko vaan oli. 

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kun kanervat kukkivat

Kun kanervat kukkivat

Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.




*syvä huokaus*

torstai 15. elokuuta 2019

Fotografiska

Tallinnassa

Kesälomallani kävin myös ystäväni kanssa tutustumassa Tallinnassa avattuun Fotografiskaan. Tukholmassahan tämä ihanuus on ollut jo pidempään ja minäkin olen pistäytynyt siellä, tosin vain kaupassa ja yläkerran ihastuttavassa ravintolassa lounaalla.

Tallinnan Fotografiskaan käveli laivalta noin puolessa tunnissa. Itse museo oli viehättävä ja moderni, kattoterassi kutsui kuumana päivänä virvoittaville juomille pienen tuulenvireen vilvotellessa sopivasti.

Näyttelyistä suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Jimmy Nelson sekä ikisuosikkini Pentti Sammallahti.











Tuliaisiksi kotiin ostin kaksi purkkia toffeita (purkin takia) ja inkiväärisiirappia. Jälkimmäinen olikin mitä mainioin ostos ja sitä on lorautettu voisilmää korvaamaan kaurapuuroon.

Fotografiskaan Tallinnaan täytyy päästä toisekin, joten sinne tulevia näyttelyitä täytyy ehdottomasti seurata. Tukholman museossakin olisi kiva käydä, mutta ne risteilyt kyllä jo vähän puuduttavat.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Vähemmän ruutuaikaa

enemmän kaikkea muuta

Kesäloma on ohi. Mitään ihmeellistä ja erikoista en tehnyt, vain päiväretkiä, ystävien tapaamisia, elokuvia (2!), teatteri (1), kissavierailuja ja puutarhanhoitoa äidin pihalla. Silti loma meni nopeasti ja ainakin tänään tuntuu siltä, että salasanatkin ovat unohtuneet, joten loma on mennyt myös hyvin.

Työasiat eivät ole päiväsaikaan juuri mielessä pyörineet. Ensimmäisen viikon aikana öisin kyllä. Loma tuli siis tarpeeseen ja taas jaksaa.


Minun piti tehdä lomalla kaksi asiaa. Toinen niistä oli autoni navigaattorin päivitys (en ole vielä tehnyt!) ja toisen asian olen totaalisesti unohtanut. Että se siitä sitten. Tallessa lienee.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vallisaaressa

Päiväretkellä

Lähdin ystäväni kanssa päiväretkelle Vallisaareen. Lautta sinne lähti Kauppatorilta ja edestakainen matka maksoi 10 euroa. HSL ei sinne, ainakaan vielä, matkaa. Vallisaari oli mitä mainioin kävelykohde. Kaikkialle saaressa ei pääse, vain merkityillä poluilla ja alueilla on lupa kulkea. Osittain tämä johtuu siitä, että saaren Kuolemanlaaksossa oli vuonna 1937 suuri räjähdeaineonnettomuus ja räjähteitä saattaa saaresta löytyä edelleen. 

Saari oli mitä mainioin kohde ja henkilölle, joka tuntee meitä enemmän luonnonkasveja tai perhosia, varmasti vieläkin antoisampi. Me tunnistimme vain muutaman kasvin, hiiren (IIK!) ja hakukoneen avulla myös rantakäärmeen.

Tervetuloa pienelle kierrokselle.



















Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Ehdottomasti. Valitettavasti vain hermoja kiristivät jälleen kerran ihmiset. Jos joka kyltissä lukee, ettei saa poiketa poluilta, niin säännöt koskevat kaikkia. Eikö? En myöskään ymmärrä, miksi lasten annetaan repiä luonnonvaraisia kasveja juurineen maasta tai miksi äidit antavat lapsiensa hyppiä ja juosta kengät jaloissaan ravintolan pöydillä? Viis siitä, että olivat ulkona. Joku roti sitä nyt kuitenkin pitäisi olla.