Sivut

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kun kanervat kukkivat

Kun kanervat kukkivat

Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.




*syvä huokaus*

torstai 15. elokuuta 2019

Fotografiska

Tallinnassa

Kesälomallani kävin myös ystäväni kanssa tutustumassa Tallinnassa avattuun Fotografiskaan. Tukholmassahan tämä ihanuus on ollut jo pidempään ja minäkin olen pistäytynyt siellä, tosin vain kaupassa ja yläkerran ihastuttavassa ravintolassa lounaalla.

Tallinnan Fotografiskaan käveli laivalta noin puolessa tunnissa. Itse museo oli viehättävä ja moderni, kattoterassi kutsui kuumana päivänä virvoittaville juomille pienen tuulenvireen vilvotellessa sopivasti.

Näyttelyistä suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Jimmy Nelson sekä ikisuosikkini Pentti Sammallahti.











Tuliaisiksi kotiin ostin kaksi purkkia toffeita (purkin takia) ja inkiväärisiirappia. Jälkimmäinen olikin mitä mainioin ostos ja sitä on lorautettu voisilmää korvaamaan kaurapuuroon.

Fotografiskaan Tallinnaan täytyy päästä toisekin, joten sinne tulevia näyttelyitä täytyy ehdottomasti seurata. Tukholman museossakin olisi kiva käydä, mutta ne risteilyt kyllä jo vähän puuduttavat.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Vähemmän ruutuaikaa

enemmän kaikkea muuta

Kesäloma on ohi. Mitään ihmeellistä ja erikoista en tehnyt, vain päiväretkiä, ystävien tapaamisia, elokuvia (2!), teatteri (1), kissavierailuja ja puutarhanhoitoa äidin pihalla. Silti loma meni nopeasti ja ainakin tänään tuntuu siltä, että salasanatkin ovat unohtuneet, joten loma on mennyt myös hyvin.

Työasiat eivät ole päiväsaikaan juuri mielessä pyörineet. Ensimmäisen viikon aikana öisin kyllä. Loma tuli siis tarpeeseen ja taas jaksaa.


Minun piti tehdä lomalla kaksi asiaa. Toinen niistä oli autoni navigaattorin päivitys (en ole vielä tehnyt!) ja toisen asian olen totaalisesti unohtanut. Että se siitä sitten. Tallessa lienee.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vallisaaressa

Päiväretkellä

Lähdin ystäväni kanssa päiväretkelle Vallisaareen. Lautta sinne lähti Kauppatorilta ja edestakainen matka maksoi 10 euroa. HSL ei sinne, ainakaan vielä, matkaa. Vallisaari oli mitä mainioin kävelykohde. Kaikkialle saaressa ei pääse, vain merkityillä poluilla ja alueilla on lupa kulkea. Osittain tämä johtuu siitä, että saaren Kuolemanlaaksossa oli vuonna 1937 suuri räjähdeaineonnettomuus ja räjähteitä saattaa saaresta löytyä edelleen. 

Saari oli mitä mainioin kohde ja henkilölle, joka tuntee meitä enemmän luonnonkasveja tai perhosia, varmasti vieläkin antoisampi. Me tunnistimme vain muutaman kasvin, hiiren (IIK!) ja hakukoneen avulla myös rantakäärmeen.

Tervetuloa pienelle kierrokselle.



















Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Ehdottomasti. Valitettavasti vain hermoja kiristivät jälleen kerran ihmiset. Jos joka kyltissä lukee, ettei saa poiketa poluilta, niin säännöt koskevat kaikkia. Eikö? En myöskään ymmärrä, miksi lasten annetaan repiä luonnonvaraisia kasveja juurineen maasta tai miksi äidit antavat lapsiensa hyppiä ja juosta kengät jaloissaan ravintolan pöydillä? Viis siitä, että olivat ulkona. Joku roti sitä nyt kuitenkin pitäisi olla.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Uuteen kukoistukseen

Kärhö

Olen asunut tässä samassa asunnossa nyt 14 vuotta. Samana päivänä kun muutimme, silloisen avomieheni ja kotikissojemme kanssa tähän asuntoon, pystytettiin kissoille ulkotarha. Se peitti alleen kasveja, joista en ollut tietoinen. Yksi niistä oli kärhö, en tiedä mikä. Se eli kaltoin kohdeltuna vailla huolenpitoa  ja kunnollista kasvupaikkaa kaikki nämä vuodet. Vasta tämän vuotinen uuden ulkotarhan rakennus, toi kärhön kunnolla esille. Kun vielä siirsin sen viereen tarvikehyllyn, sai kärhö haluamaansa tukea. Se on palkinnut minut heti. Ehkä vielä joku vuosi kukkasin.



Pihalle, portin pieleen, olen yrittänyt istuttaa kärhön jos toisenkin. Mikään niistä ei ole lähtenyt kasvuun. Ehkä niin ei sitten ole tarkoitus.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Arki ja loma

Loma ja arki

Arki on aikataulutettua, työtä ja arkiaskareita. Se on välillä minuuttiaikatauluja ja usein jatkuvaa suorittamista. Arki on myös mukavaa, jos välillä ymmärtää hengähtää ja tehdä muutakin siinä sivussa. Pitää työtunnit kohtuullisina. Saada aivoilleen lepoa ja muuta ajateltavaa, kerätä kokemuksia ja oppia uutta. 


Koska arki on aika täynnä, pyrin pitämään lomani tyhjänä. Siitä huolimatta olen onnistunut haalimaan myös lomalla itselleni aikatauluja. Erilaista tekemistä kuin arkisin. Tämä on toinen lomaviikkoni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että loma tuli tarpeeseen ja silti jo nyt harmittelen sen hupenemista. 


Lomani kunniaksi yritin myös tilata itselleni viikonlopuiksi paperilehden. Sellaisen pe - su jakelun, digitilaukseni lisäksi. Yllättäen sellaista ei voinutkaan netissä tehdä ja sain soittaa lehden asiakaspalveluun, asiakaspalveluun johon ei numeroa löytynyt vaan jouduin soittamaan keskuksen kautta. Luulisi, että lisätilaus olisi hyväksi, joten en oikein jaksa ymmärtää miksi se on tehty niin vaikeaksi. Niin tai näin, huomenna pitäisi sitten aamulla muistaa käydä postilaatikolla ennen aamiaista. Noinkohan sitä sellaisen muistaa. 

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kesän projektit

ja kesäloma

Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamoinen urakka se oli kun piti tyhjentää, pestä ja maalata. Puuritilöiden alle oli kertynyt kunnolla kissanhiekkaa ja pölyä, vaan eipä ole enää. Parvekelasit tosin vielä pesemättä, mutta kerkeäähän sen.






Likaista etuseinää koristanut pajusäleikkö sai nyt väistyä, kun seinä on vihdoin maalattu. Kestihän tämänkin projektin aloittaminen taas vuosia, mutta kun sen sitten teki (vähän itseltään salaa), ei siinä kestänyt kuin vajaa päivä. Ja vielä ennen kesäloman alkua.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Täydellinen malli

Lähes täydellinen kuva

Minusta olisi kiva valokuvata ihmisiä. Valitettavasti vaan ihmisistä se ei yleensä ole kivaa.

Kirsikanpuiden kukkiessa, Roihuvuoren puistossa käydessäni, nappasin salaa ehkä parhaimman ottamani kuvan ikinä. Ainoa häiritsevä seikka kuvassa on sen oikeassa alareunassa oleva verkko, joka suojaa kirsikkapuun runkoa jäniksiltä. Joku varmasti häivyttäisi sen kuvasta kädenkäänteessä, mutta minähän en osaa kuvia käsitellä (paitsi instassa missä osaan laittaa valoa ja värejä).


Pitkään mietin julkaisisinko tätä kuvaa lainkaan, mutta sitten ajattelin, että kuva on kuitenkin julkisella paikalla otettu, eikä siinä näy henkilön kasvoja. Ja mikäli henkilö tai hänen tuttunsa kuvan sattuisi täällä näkemään (pidän epätodennäköisenä), niin voisin lähettää kuvan henkilölle tämän kuvan alkuperäisenä. Siis mikäli hän niin haluaisi.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannus

Leppoisaa

Ennen juhannusta tein kaksi päivää töitä kotoa. Alunperin uuden keittolevyn/uunin piti tulla jo keskiviikkona, toimitus siirtyi kuitenkin torstaille. Hieman jännitti josko olisin juhannuksen pelkän mikron varassa. Onneksi ei käynyt niin, kun lauantaille oli tulossa ystävä kyläilemään.


Kaksi päivää kotitoimistolla ja yksi ylimääräinen vapaapäivä ovat tuntuneet varsin pitkiltä ja olo on levollinen vaikka juhannusta on vietetty kolmessa eri osoitteessa, neljässä, jos torstai-iltakin lasketaan mukaan.

Uuni sai tulikasteensa lauantaina, kun tein lounasta. Turkkilaista ruokaa nimeltä Imaami pyörtyi. Tätä olen saanut ensimmäisen kerran Paulalla ja täytyy sanoa, että Paulan versio oli mielestäni maukkaampi. Täytyy siis vielä harjoitella.


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Sattumia, tapahtumia

Viikkojen varrelta

Eräänä etätyöpäivänä toukokuussa huomasin, että uunini on rikki. Samassa meni keittotaso vaihtoon. Torstaina pitäisi tulla uudet ja asennuksen kanssa. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt ilmankin, vaikka ruuanlaitto on kiinnostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tietenkin. Jostain syystä minua ei ollenkaan huvittanut lähteä kodinkoneostoksille, onneksi sain ystävät mukaan. 


Kun keväällä sairastin, hajotin kylpyhuoneen valaisimen kuvun. Se vaan jäi käteeni ja halkesi. Samaiset ystävät tulivat apuun ja makuutuomareiksi ja sainpa ystäväpariskunnan herran vielä asentamaankin tuon uuden valaisimen paikoilleen.


Kissanäyttelystä tullessani hajotin kamerani objektiivin. Onneksi kameran runko säilyi vahingoittumattomana ja kotoa löytyi toinen objektiivi. Kissanäyttely-ystäväni kautta sain hankittua itselleni käytettynä toisen objektiivin.


Aikaisemminhan minulta hajosi tänä vuonna jo tämän läppärini emolevy. Ja ystäväpariskuntani mies vei sen huoltoon. Että olisivatkohan tämän vuoden hajoamiset jo tässä? Minulle riittäisi. Ystävien apu on ollut korvaamaton, tästä olen kiitollinen.

Niin, ja siitä, että äiti on päässyt tänään kotiin.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Rakastuin

Oopperan suuri kuorogaala

Onni on ystävä, joka osaa houkutella minut sellaisiin paikkoihin joihin itse en ymmärtäisi hakeutua. 


Kävin toukokuussa katsomassa Oopperan suuren kuorogaalan ja se oli varsin mykistävä esitys, myös visuaalisesti. Oopperaa en juuri tunne, enkä todellakaan aina tiennyt mistä oopperasta kukin esitys oli. Tästä huolimatta ymmärsin minäkin, että kyseessä oli loisto esitys. Rakastuin.

maanantai 27. toukokuuta 2019

Vauhdilla eteenpäin

Tekemistä riittää

Nyt on vauhtia riittänyt. Blogit ovat jääneet hieman hunningolle, ajatuksissa ovat olleet useammin. Yleensä auton ratissa ollessa ajatukset tippuvat yksitellen jutuksi ja kun olen kotona, ei niistä ole enää tietoakaan. Eikä sitten tule pienintäkään juttua, ei säätiedotuksen säätiedotusta. 


Äiti on edelleen sairaalan kuntoutusosastolla. Mieli on virkeä ja jotain edistystäkin tapahtuu. Siellä hän vietti myös 80-vuotissyntymäpäivänsä. Minä ja veljeni järjestimme kakkuja kotiin (jos vaikka joku sattuisi tulemaan) ja sairaalaan henkilökunnalle (ja laittakaa sinne kassiin kahvipaketti kans). Vieraita tuli syntymäpäivänä ja sen jälkeen. Erityisen ilahtunut äiti oli isosiskonsa vierailusta.


Minun tekee mieleni lukea, kuunnella musiikkia, opetella kuuntelemaan podcasteja ja valokuvata, valokuvata, valokuvata. Onneksi tällä viikolla on ylimääräinen vapaapäivä. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Turussa

Hamlet - Turun Kaupunginteatterissa

Kävin ensimmäistä kertaa Turun Kaupunginteatterissa, katsomassa niinkin perinteiseltä kalskahtavan teatteriesityksen kuin Hamlet. Esitys oli kaikkea muuta kuin perinteinen. Se oli voimakas, kiinnostava ja kummallinen. Kaikkea lavalle tuotua en ymmärtänyt, en esimerkiksi ymmärtänyt miksi lavalle piti tuoda auto. Mutta toisaalta, pitääkö sitä kaikkea edes ymmärtää? Hamlet oli varsin vakuuttava ja kiehtova. 







Näkemästään olisi ollut mukava puhua Dennisin pizzan ääressä enemmänkin, mutta viereisessä pöydässä istunut Hamletin näyttelijänelikko hiljensi meidät täysin.