keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kevät & EDIT

Messut

Helsingin Messukeskuksessa on Kevätmessut ajalla 7. - 10.4.2016.

Osastoja: OmaPiha, OmaKoti, OmaMökki, Lähiruoka&Luomu sekä Sisusta! 

Arvon täällä yhden lipun (arvo 18 €) näille keväisille messuille! Lippu on lähetetty minulle Messukeskuksesta. 

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tämän blogin kommenttikenttään tänään klo 22.00 mennessä eli kyseessä on todellinen pika-arvonta. Kun arvonta on suoritettu, voittaja ilmoitetaan täällä blogissa. Voittajan tulee sen jälkeen lähettää yhteystietonsa (nimi+postiosoite) naukulankerho(at)gmail.com sähköpostiosoitteeseen, jotta saan lipun matkaan heti huomenissa. 

Onnea arvontaan!  


EDIT:
Molemmat onnekkaat saavat liput!
Eli osoitteita vaan Naukulankerhon s-postiin,
niin postia lähtee heti huomenna. 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kieltäytyminen

Total denial

Kellot on siirretty, mutta muuten kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Mitä enemmän sitä ajattelen, sen rankemmalta se tuntuu. En ajatellut viime keväänäkään ja se toimi. Tuntui helpommalta. Ehkä tälläkin kerralla.


Lomaa olisin kaivannut vielä yhden päivän lisää. Uni on maistunut ja olo on ollut kerrassaan saamaton. Pyykki pesemättä, imuria en käyttänyt. Valokuvauskaan ei tuntunut onnistuvan. Jostain pitäisi löytyä inspiraatio, sillä suunnitelma on ja tarvikkeet hankittu. Maalaushomma odottaa. Kun vain jaksaisi ryhtyä.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Keitin sopan

Bataattikeitto

Sain taannoin ystävilläni erinomaista bataattikeittoa. Ehkä parasta mitä olen ikinä maistanut. Eiliselle oli siis kovat odotukset. Mutta minäpä en sitten noudattanutkaan reseptiä. Laitoin mukaan yhden perunan ja yhden porkkanan.


Ja miltä maistui keitto? Raa'alta perunalta. Vaikka kasvikset olivat paahtumassa uunissa tunnin ennen niiden soseuttamista. Sauvasekotinkaan ei oikein näissä kohdin toimi. Olisi pitänyt ottaa esille järeämmät vehkeet. Mikään ei nimittäin ole parempaa kuin samettinen sosekeitto. Pitää ilmeisesti yrittää uudemman kerran, pitäytyä reseptissä ja soseuttaa enemmän.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Iloista pääsiäistä!

Itse kullekin säädylle...

Nyt on käynyt niin, että täällä pääsiäinen kohtaa joulun.

Joulunjälkeisistä alennusmyynneistä ostamani tähtivalaisin on vielä ikkunalla, onneksi sillä puolen missä ei ketään kulje. Laitoin siihen muutaman keltaisen höyhenen, pääsiäisestä muistuttamaan.


Muutenkin kevät ja pääsiäinen tuntuu yllättävän. Kukko, jonka vuosien jälkeen muistin ottaa pääsiäiseksi esille, on tehnyt taikojaan. Ei se vielä mitään, että kukko on muninut, mutta miten se on kaapissa ollessaan vaihtanut alaosansa väritystä?





Keittiön taulussa on vielä mistelinoksaa. Jääköön sitten siihen. Keittokirjahyllyn pielessä roikkuu jouluinen lintu, laitoin sen kaveriksi pääsiäismunia. Ei kai kaikkea pidä ottaa niin vakavasti.

Iloista pääsiäistä kaikille! 


Kortit ovat Romppalan Lindan ja Paperisilppurin käsialaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kirppikseltä

Seinälle

Tässä taannoin löysin itseäni miellyttävän kuvan kirppikseltä. Se on tuo keskimmäinen, vaikka kyllä oikealla puolella oleva pikku-Sulokin minua kovasti hymyilyttää.


Taulun alareunassa lukee Pekka Halonen  ja vuosiluku, josta ei saa selvää. En toki kuvittele tämän olevan aito Pekka Halonen. Kannuksessa työ on kuitenkin jossain kohdin kehystetty eli on miellyttänyt myös kehystyttäjää. Kuvan keskella on taitoskohta ja se näyttäisi olevan lakattu kiinni taustapahviin. Olisiko ollut joskus jonkun lehden aukeamana?


Mene ja tiedä. Voin kuitenkin nyt ihailla tätä maisemaa olohuoneessani.


Tulevana kesänä haluan tehdä retken Tuusulanjärven ympäri, vierailla Halosenniemessä ja muissa alueen taiteilijakodeissa. Ystäväkin on jo lupautunut mukaan.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Palapeli matkalaukussa

Paras ostos

Kotilauantai. Pitkästä aikaa. Saa nähdä maltanko pysyä sisällä vai houkutteleeko aurinko jossain vaiheessa ulos. Toistaiseksi pyjama on pysynyt päällä ja kiireisten viikkojen jälkeinen raivaustyö on käynnissä. Siihen kuuluu matkalaukun purku, vaikka matkastakin on aikaa jo viikko. Tunnustan, minä olen läjittäjä enkä laita tavaroita paikoilleen heti.




Vaan jotain hyötyä tästäkin ominaisuudesta - ehkä. Voin nimittäin antaa hyvin vinkin. Matkalaukun pakkaaminen ja purku on äärimmäisen kätevästi hoidettu kun pakkaa vaatteensa ja muut matkalla tarvitsemansa tilpehöörit matkalaukun sisälle Mujin kätevissä pusseissa. Minulla on kaksi tuollaista isoa lilaa ja kaksi pientä S-kokoista mustaa. Matkalaukku säilyy siistinä, vaatteet hyvin nipussa ja matkalaukun saa pois kuljeksimasta helposti. Näissä pussukoissa on sitten hyvä säilyttää pyykkiinmenevät ja muut. Jos matkailee, niin voin kyllä lämpimästi suositella näitä pussukoita.

Pussukat olen ostanut vuosien varrella Mujin myymälöistä Pariisista ja Lontoosta. Mujilla on myös nettikauppa ja toimitus myös Suomeen.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kurssin oppi

Itsestäni

Ajoittain sitä oppii itsestään uusia asioita. Tai oivaltaa jotain sellaista, minkä on kenties aina tiennyt. Tämän kurssin ikävät asiat saivat minut huomaamaan uusia piirteitä itsessäni.


Onnellisimmillani olen kiireettömänä kamera kädessäni.


Turhautuminen itkettää enemmän kuin moni muu asia.


 Aitous on asia, jota arvostan.


Valo, maiseman avaruus saa sydämeni läikähtelemään.


Tarvitsen ulkoilmaa. Enemmän kuin olen siitä viime aikoina nauttinut.


 Haluan tietää määränpään, vaikka joskus polulta eksyisinkin.


On hyvä oppia. Kertakaikkiaan hyvä. Tietää sitten mitä tehdä, mitä välttää ja miten asiat vaikuttavat. Kun vain muistaisi kaiken oppimansa ja osaisi soveltaa, niin hyvä tulisi.

PS: Kaikki kuvat on otettu autosta, matkalla kurssipaikalta viimeisen yön hotellille. Kiitos työkaverille kyydistä!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Näkymiä

hotelleista

Vietin viime viikon kursseilla. Matkustin kurssipaikalle maanantaina ja kotiuduin eilen. Pitkä ja uuvuttava reissu. Kurssipäivät venyivät, uudet maisemat, ympäristö, ihmiset ja vieraan kielen puhuminen uuvuttavat enemmän kuin tavallinen työviikko.

Näkymä hotelli Bergse Bossenin ikkunasta. 
Viimeiseen kurssipäivään toi draamaa se, ettei minulle oltukaan varattu hotellihuonetta viimeiseksi yöksi. Kurssi kun loppui torstaina siihen aikaan, etten viimeiselle lennolle olisi ehtinyt. Matkatoimisto buukkasi nopeasti uuden huoneen uudesta hotellista, mutta kun saavuin paikalle ei varausta löytynyt. Olivat tehneet varauksen vasta tulevaksi yöksi. Onneksi tilaa kuitenkin löytyi ja pizzataksi toimi.

Holiday Inn - lähellä Schipollin lentokenttää. 

Myöhäisen saapumisen vuoksi vietin vielä yhden yön pois kotoa, vanhemmillani. Tuntuu kun olisi ollut poissa ikuisuuden. Ehkä sen tunteen aiheutti viisi yötä ja kolme eri sänkyä. Ja sen kyllä päätin, että jatkossa otan oman (litteän) tyynyn mukaan minne tahansa matkustankin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pelkoa taidenäyttelyssä

Amos Anderssonin taidemuseossa

Vihdoin ja viimein pääsin katsomaan Helsinki Noir -näyttelyä. Kuten kunnon keski-ikäisten tätien kuuluukin tehdä, jonotimme ystäväni kanssa sisäänpääsyä Amos Anderssonille lauantaina hieman ennen avautummista kello 11 aamupäivällä.  Aika olikin mitä mainioin katsastaa tämä näyttely. Koskaan ennen en ole nimittäin tuntenut pelkoa taidenäyttelyssä. Kylmiä väreitä ja käsivarsien karvat kananlihalla. Iik!



Seuraavaksi haluaisin nähdä Japanomania näyttelyn Ateneumissa. Tämä on avoinna vain toukokuun puoleen väliin, joten on pakko merkitä ihan kalenteriin.

PS: Pelkoa taidenäyttelyssä olisi mielestäni aika hyvä nimi dekkarille. Sellainen vanhanaikaisen viehättävä.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Voiko olla onnellinen?

Voiko?

Tili tuli ja se todellakin meni. Talouden saattaminen tasapainoon työttömyysjakson jälkeen todellakin ottaa aikansa. Töissä on kiire ja asiat eivät aina mene niinkuin toivoisi. Olen rapakunnossa ja ylipainoinen. Mitään ei ehdi kunnolla. Viime päivien tekemiset ovat tuoneet ikävähköä palautetta. Ystävällä on huolia ja murheita, enemmän kuin pitäisi. Toinen kamppailee toistenlaisten asioiden parissa. Tunnen riittämättömuuttä kun en pysty auttamaan. Minulla on huoli vanhemmistani ja heidän jaksamisestaan. Ja kaikesta huolimatta...sisälläni läikähtelee onnen tunne ja ilo.


Välillä mietin saisiko sellaista ihanaa läikähtelevään onnen tunnetta edes tuntea? Kun asiat ovat niin kuin ovat. Vai sekö se on mikä minut käynnissä pitää? Kissoilleni olen sanonut tänään ääneen: Me olemme onnellinen perhe.